Oletko koskaan alkanut itkemään koulussa tai töissä?

En ikinä, kummassakaan.

En 

Itkin koulussa saadakseni huomiota. Se toimi.

Olen, mutta työpaikka ei ollut ihan perus rivityötä vaan esimies oli samalla ystävä. Hän mua lohdutteli.

Olen itkenyt. Lähiomaiseni kuoli traagisesti ja työnantaja sekä työkaverit työpaikkakiusasivat. Sain trauman toisen päälle.

Tunteiden näyttäminen on ihan ok, paitsi jos yrittää itkemällä käyttää muita hyväkseen tai vaikuttaa toisen päätöksiin.

Olen, töissä. Työympäristö oli piinallinen ja täynnä kiusaajia. Itkin usein siellä. Luojan kiitos päätin lähteä.

Töissä meni totaalisesti hermot ja sain raivarit, jonka jälkeen aloin itkeä. 

Pomo alkoi tuon jälkeen järjestellä työasioita uudelleen, ja nyt on kaikki asiat hyvin. 

Olen, sekä koulussa että töissä. Ehkä olen epätavallisen herkkä.

Yleensä saan kerättyä itseni siihen saakka kunnes yritän sanoa jotakin.

Esim.

Ei se mitää,mä pärjää...- ja sit itken jo valtoimenaan 😭

Töissä. Tuli eteen niin kammottava eläinrääkkäystapaus, että vaikka en kovin herkkä ole niin kyllä sillä kertaa pääsi itku.

Olen. Loppu päivä menikin sitten turvonneilla silmillä. Oli vaikea ero alla ja jotenkin vain romahdin.

Kahdessa eri työpaikassa olen itkenyt. Ensimmäisessä oli ihan hirveä ylityöputki päällä ja olin vaan niin väsynyt, kun tajusin, että vaikka miten paljon teen, en saa kaikkea ikinä tehtyä. Toisessa työpaikassa olin sairastanut paljon eikä sopivaa lääkitystä meinannut löytyä. Esimiehen esimies haukkui minut ja sanoi, että työkaverit uupuu, kun minä olen niin paljon pois. Se tuntui ihan hirveän pahalle, kun en itsekään olisi halunnut sairastaa. Roikuin töissä liian pitkään ja työterveyslääkäri oli sitten minulle siitä vihainen.

Olen, turhautumista ja väsymistä ja sitä että muut vain olla-möllöttävät. Kesken palaverin. Burnout. Sain työterveydestä tukea ja sillä tsempillä tajusin lähteä työpaikasta joka oli aivan kohtuuton. Olisi pitänyt ymmärtää kun edeltäjätkin jättivät työn niin nopeasti.

En hävennyt. Oli luonnollinen tapa reagoida epäluonnollisen suureen stressiin. Itku on hyvästä.

Olen itkenyt töissä useita kertoja. Poikani joutui teholle onnettomuuden seurauksena ja itkin aina kun työkaverit kyselivät hänen vointiaan. Koirani kuoli syöpään alkuvuodesta, sitä itkettiin työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Meillä on hyvä työporukka, nauretaan ja itketään yhdessä. Hoitaja 58v.

Raivoamista ja huutamista häpeisin, mutta en kyyneleitä.

Olen. Kun pato murtuu, itkua on vaikea lopettaa.

Kerran koulussa yläasteella. Olinkohan ysillä?

Istuttiin pareittain ja vieressäni oleva poika näytti reidelläni olevaa jättimäistä kovakuoriaista! Kammoan ötököitä yli kaiken ja ihan paniikissa pyysin häntä ottamaan sen pois. Ilmeisesti hänkin sitä pelkäsi kun ei suostunut.

Siinä kohtaa kyllä alkoi kyyneleet valua 😅

Se poika sitten taisi huomata että pelkään oikeasti ja jollakin viholla sen siitä alas huitaisi.

Töissäkin kerran.

Opiskelin samalla ja opinnoissa viimeinen viikko menossa. Töissä samalla kiire. Anoppi oli kaatunut ja minun piti käydä häntä jeesaamassa vielä töiden jälkeen.

Kotona pienet lapset.

Työkaveri jolla tapana puhua törkeästi muille tuli taas valittamaan jostakin.

Olen varmaan melko kiltin maineessa mutta silloin paloi kyllä hermot ja sanoin takaisin. En rumasti mutta sanoin että eikö yhtään mieti millä tavalla puhuu työkavereilleen ja ärsyttää että tulee ohjeistamaan muita kun joitakin pikkukakaroita. Pientä sananvaihtoa siitä tuli ja sitten poistuin tilanteesta. Sen jälkeen kyllä vollotin kunnolla toiselle työkaverille.

Myöhemmin tämä veemäinen työkaveri tuli pyytämään anteeksi ja kuulin muilta että oli kaikille ollut oikein yliystävällinen 😁 Eli kannatti!

En ole vaikka koulussa sitä kovasti yritettiin vuosikaudet.

Lukiossa itkin kerran pari kyyneltä, kun niin kutsuttu kaveri teki jotain niin hirveetä, että kyyneleet puski pakolla poskille. 

Töissä olen pari kertaa ollut ainakin melko lähellä itkua. Kerran kun poikakaveri jätti tekstarilla kesken työpäivän ja toisen kerran ihan vaan uupumuksen vuoksi (oli ollut pitkä ja raskas päivä). On meillä kyllä jotkut muutkin itkeneet työpaikalla silloin kun on ollut erityisen kiireistä ja raskasta.