Oletko koskaan alkanut itkemään koulussa tai töissä?

Kerran töissä. Työskentelin kehitysvammaisten nuorten parissa ja kävi niin, että yksi asiakkaistamme menehtyi sairastettuaan ensin pitkään. Se oli tapahtunut viikonloppuna, ja maanantaiaamuna kerroimme siitä muille asiakkaille. Se oli vain liian surullista. Sain jotenkin oltua kuivin silmin aamukokouksen ajan, mutta sitten oli pakko paeta henkilökunnan taukotilaan itkemään.

En

Olen, töissä. Ensimmäisenä päivänä äitiysloman jälkeen, vietyäni pikkuiseni hoitoon urheasti hymyillen. Työkaverit alkoivat kysellä miltä tuntuu palata töihin, niin padot murtuivat.

itkin siksi koska olen ollut osaamaton luuseri

Töissä joo. Mutta se oli useiden kuukausien kiusaamisen ja nolaamisen tulos.

Joskus ala-asteella tuli itku kun nousi kuume johonkin 37,5 asteeseen. xD

Se vaan tuntui niin ikävältä silloin.

Olen itkenyt töissä, kun sain keskenmenon.

Ala-asteella joskus, kun tajusin, että olen vähän lapsellinen luokkatovereihini verrattuna. Pillitin välitunnin koulun pyörävaraston takana.

Töissä, kun työkaveri kuoli syöpään, itkettiin koko porukka.

Kerran alihankkija itki minulle puhelimessa, kuinka rankkaa heillä on ja vaikea toteuttaa luvattua aikataulua.

Olen, lukuisia kertoja: koulussa, töissä, kaupassa, bussissa…useimmiten miesten vuoksi, milloin mistäkin syystä. Viimeksi pillahdin itkuun, kun ihan vieras mies tuli kännissä sanomaan, että jos hän olisi miesystäväni, niin osaisi kyllä arvostaa minua. Kolahti juuri silloin vähän herkkään kohtaan…

Olen itkenyt töissä, kun oma elämä oli todella kovassa myllerryksessä. Urheasti sitkuttelin, kunnes kerran padot murtuivat.

Pari työkaveria on tirauttanut kovan työputken lomassa, kaikki ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti. Ja toki ei voi tietää, jos heilläkin on ollut muita kuormitustekijöitä.

Olen itkenyt töissä, kun asiakas, joka sai tiedoksi ei niin mukavan asian, lähtiessään tokaisi, että menee tappamaan itsensä. Hänelle soitettiin kyllä perään, eikä ilmeisesti tosissaan ollut. Tilanne tuli niin yllättäen, että järkytti hetkeksi.

Olen töissä itkenyt

Sain puhelin sairaalasta: mieheni oli viety ambulanssilla teho-osastolle ja sieltä eteenpäin leikkauspöydälle oli saanut pahan aivo-veren vuoden. Silloin meni jalat Alta.

Kiitos ihanien työkavereiden tuesta kaikesta selvittiin mieheni on hengissä terveenä

Tein vuorotyötä, kun lapset olivat pieniä. Olin niin väsynyt, että itkin usein yövuorossa. Työkaverini, paras ystäväni lohdutti ja auttoi minua aina. Joitain vuosia myöhemmin sama ystäväni kuoli. Niihin aikoihin itkin töissä ihan päivittäin.

Kyllä molemmissa. Koulussa liittyi erityisesti omiin epäonnistumisiin, esim koenumeroon ja liikkatunnin mokiin, ala- ja yläasteella.

Opiskeluaikoina purskahdin itkuun kun luulin tuhonneen pudottamalla erään labranäytteen, opinnäytetyön ohjaaja rauhoitteli. Töissä olen enimmäkseen itkenyt lapseni asioita ja haastavaa tilannetta kotona (nepsy-lapsi). Jossain pahimpina aikoina itkin joka aamu päiväkodilta tullessa töihin. Esimiehistä yksi tsemppasi, muut enemmän yrittivät auttaa suunnittelemaan miten töitä voisi tehokkaammin edistää. Työkaverit jättivät rauhaan kun selitin hiukan mihin itku liittyy ja etten halua aiheesta puhumalla aiheuttaa uutta itkukohtausta itselleni, vaan mieluummin annan itkun mennä ohi ja sitten vaihtaa työmoodiin.

Nyt on seesteisempää, tuolloin olin ihmisrauniona.