Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ympärillä saa vauvoja
19.06.2021 |
Tuntuu, että kaikki ympärillä saa vauvoja. Itse ikisinkkuna koitan selvitä vieressä olemalla onnellinen muiden puolesta. Olenkin, mutta samalla suren sitä mistä itse jään paitsi. Enkä oikein voi puhua siitä kellekään.
Olen vain niin surullinen, mutta se tuntuu väärälle. Saanko olla edes surullinen.
Yritän ajatella, että kyllä minunkin aika koittaa kun jokin suuri haaveeni toteutuu, mutta välillä ei vaan usko riitä. Yritän myös keskittyä elämän hyviin asioihin mitä jo on, mutta en voi työntää noin vain suurinta haavettani sivuun.
Kommentit (12)
Saat olla erittäin tyytyväinen että saat pitää yöunesi ja oman rauhan eikä kroppakaan mene pilalle jonkun räkäisen olion takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapset todellakaan pelkkää onnea ole, sä voisit tarjoutua ystäville avuksi, moni kaipaisi sitä varmasti, lupaa viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja äiti saa nukkua, tai käy kylässä ja kysy voitko tiskata tai viedä roskat ulos...
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset todellakaan pelkkää onnea ole, sä voisit tarjoutua ystäville avuksi, moni kaipaisi sitä varmasti, lupaa viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja äiti saa nukkua, tai käy kylässä ja kysy voitko tiskata tai viedä roskat ulos...
En missään vaiheessa väittänytkään, että se on pelkkää onnea. Onnikin on niin yksilöllinen asia. Voi olla todella väsynyt, mutta samaan aikaan onnellinen elämäntilanteesta.
Joku taas voi olla sinkku, jolla on aikaa kaikkeen ja nukkuu ehkä yönsä hyvin, mutta onnesta ei tietoakaan.
Se, että toimin kotiavustajana läheisten perheessä, ei korvaa omaa lasta.
Tahattomasti lapsetonta ei kykene ymmärtämään kukaan muu kuin samassa elämäntilanteessa oleva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset todellakaan pelkkää onnea ole, sä voisit tarjoutua ystäville avuksi, moni kaipaisi sitä varmasti, lupaa viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja äiti saa nukkua, tai käy kylässä ja kysy voitko tiskata tai viedä roskat ulos...
Harvinaisen alentava kommentti. Kuka nyt toisen lapsia haluaa hoitaa ja varsinkaan kotitöitä. Ei tahattomasti lapsettomat ole mitään ilmaista työvoimaa. Mikä ihmeen käsitys ihmisillä on, että he ovat aina valmiina huolehtimaan toisten lapsista? On heilläkin sentään oma elämä, vaikkei lapsia olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset todellakaan pelkkää onnea ole, sä voisit tarjoutua ystäville avuksi, moni kaipaisi sitä varmasti, lupaa viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja äiti saa nukkua, tai käy kylässä ja kysy voitko tiskata tai viedä roskat ulos...
Harvinaisen alentava kommentti. Kuka nyt toisen lapsia haluaa hoitaa ja varsinkaan kotitöitä. Ei tahattomasti lapsettomat ole mitään ilmaista työvoimaa. Mikä ihmeen käsitys ihmisillä on, että he ovat aina valmiina huolehtimaan toisten lapsista? On heilläkin sentään oma elämä, vaikkei lapsia olekaan.
Tämä. Eräs lapseton tuttava pariskunta auttoi jossain vaiheessa läheisten perheitä mm. hoitamalla heidän lapsiaan silloin tällöin. Sitten ku he itse saivat lapsen ni kappas kummaa kun kukaan ei ole valmis hoitamaan vuorostaan heidän lastaan milloinkaan. Se siitä tukiverkostosta..
Tuntuu pahalta nähdä tuo sivusta. Itse hoitaisin heidän lastaan mielelläni välillä, mutta asun kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat tuskaa. Ensimmäinen vuosi menee vaippoja vaihtaessa. Sitten koittaa uhmaikä, joka ei ole kiva juttu. Pian lapsi masentuu ja alkaa viiltelemään. Tämän jälkeen lapsi muuttaa pois ja opiskelee tai jää makamaan kotiin.
Maailma on jo täynnä ihmisiä. Emme tarvitse enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko vain sen takia koska "kaikki muutkin!" ? Parempi jättää silloin tekemättä vauvat, hanki vaikka lemmikki.
Vierailija kirjoitti:
Saat olla erittäin tyytyväinen että saat pitää yöunesi ja oman rauhan eikä kroppakaan mene pilalle jonkun räkäisen olion takia.
Räkäinen olio? Lapsestako puhut noin ällöttävästi. Meillä on - täysin oma valintamme!!!!- neljä pientä lasta. Juu, yöunet menee välillä ranttaliksi, vaan pikkuisemme ovat pistäneet ranttaliksi koko maailmankuvamme: ei tarvitse turhan tiukkapipoinen olla, näkee muutakin kuin oman pärstänsä. Eikä mun kroppa ole pilalle mennyt, onneksi. Mutta jokainen valitsee toki, haluaako lapsia tai ei. Olen ollut tietty lapsetonkin aikanaan. AP, voimia sulle. Elämä kantaa kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun tekee mieli lisääntyä, lisäänny vain kerran. Sisarukset ovat täyttä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tuskaa. Ensimmäinen vuosi menee vaippoja vaihtaessa. Sitten koittaa uhmaikä, joka ei ole kiva juttu. Pian lapsi masentuu ja alkaa viiltelemään. Tämän jälkeen lapsi muuttaa pois ja opiskelee tai jää makamaan kotiin.
Kylläpä sulla on negatiivinen ote. Miksi et kuvaile, että on ihana seurata lasten kasvua, leikkejä, oppimista, hymyjä. Uhmaikäisen sylintarvetta. Nuori ei välttämättä masennu, saati viiltele. Nuoren kanssa on hienoa keskustella, löytyy tuoreita näkökulmia. Lapsi lähtee pesästä, haikeaa. Silti vanhemmuus ei koskaan katkea. Kirjoitat vain vuosi1, vuosi 3, vuosi 15, vuosi 19. Mihin ja miksi jätät ne välivuodet?
Olen itse 25v eikä tuttavapiirissä (n. 20-35- vuotiaat) kukaan ole saamassa lapsia ja ollaan sitä otollisinta ikäluokkaa.