Oletko koskaan tappanut eläintä? itikoita ei lasketa

Olen lapiolla tappanut hiirenpoikasia pesäänsä. Kukaan muu ei suostunut sitä tekemään niin mun oli pakko. Inhottavaa se oli silti.

meillä harrastetaan metsästämistä.

Jonkun oravan päälle olen joskus autolla ajanut.

minä olen hukuttantu kissanpentuja.

Mieti millainen kuolema on hukuttaminen......

Hukjuttamisen muuten kieltää lakikin, eläimen lopettaminen pitää olla nopea ja eläimelle tuskaton.

Olen kyllä omistanut metsästyskortin jo pidemmän aikaa, vielä itse harrastukselle ei ole ollut aikaa, mutta tulevaisuudessa kyllä.

Kaloja tietysti, sammakon (jonka alaruumiin perunannostokone oli silponut), rastaan (siipi poikki), hiiriä ja rottia työn puolesta (nukutettuna niska poikki).



Ei se kivaa ole, mutta pystyn tekemään, jos on pakko. Pystyisin varmaan lopettamaan isommankin eläimen, jos olisi asianmukaiset välineet ja joku opastamassa esim. aseen käytössä.

t. eläinlääkäri :)

tapoin oravanpoikasen laittamalla sen kuoppaan ja lyömällä lapiolla pään irti. tätä ennen kissa oli heitellyt sitä ja raasu vain makasi ja tuijotti.

halolla pamautin...

ja kituvan poron tapoin iskemällä sitä rautalapiolla lujaa päähän. Oli talvi ja lapio sattui onneksi olemaan takakontissa, muuten olisin jäänyt ihmettelemään tumput suorina.

useita, äskenkin olin yrittämässä, kun lapset tulivat sanomaan että kasvimaan laidalla on, en enää nähnyt pääsi pakoon.

useita, äskenkin olin yrittämässä, kun lapset tulivat sanomaan että kasvimaan laidalla on, en enää nähnyt pääsi pakoon.

mutta jos meidän pihalle tulevat aivan varmasti tapan ennen kuin odotan että lapsia purevat.



Terveisin käärmeentappaja

ilmakolla päähän. naapuri ei tiedä.

viereissä vankilakopeissa tavataan... T:toinen, joka katsoo mieluummin kuollutta kyytä kuin kuollutta lasta

Meidän perheessä sekä minulla että miehellä on metsästys harrastuksena. Eräällä lapin reissulla 2 vuotta sitten tulopäivänä koiramme putosi kallion kielekkeeltä ajas ja oli todella tuskissaan kun löysimme sen, ei kävellyt, ei edes pystyyn päässyt.



Siinä rakkaan kaverin kärsimyksiä katsoessamme päätimme, että kyllä nämä kivut täytyy lopettaa, sillä on selkäranka poikki. Miehestä ei yrityksestä huolimatta ollut 7 vuotta yhdessä eläneen kaverin lopettamiseen. Lopulta minä kyllästyin miehen kyyneliin ja koiran tuskaiseen katseeseen ja ammuin sitä haulikolla.



Siisti poks, ei verta, ei enää vaikerrusta, tuska oli ohi. Siisti tapa, kun tekee oikein, eläin ei tuskaa ehdi tuosta tuntea. En olisi ikinä uskonut että minusta on tuohon. Mutta näköjään on, kun tulee tarpeeksi kova paikka ja haluaa auttaa koiraa tuskien lopettamisessa.



Mies ei edelleenkään halua puhua tästä, en tiedä onko koiran muisto vai se, ettei pystynyt koiraansa lopettamaan se suurempi tuskan aiheuttaja. Hautasimme koiran rinteen juurelle metrin syvyiseen kuoppaan ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Sen syksyn metsästysretki oli siinä, ei haluttanut jäädän, kummankaan.

ei tu muuta mieleen...

Kaikki kesyhiirikasvatukseni vanhat ja sairaat tulee lopetettua itse, kesyrotat ja vastaavankokoiset myös. Kanoja tulee myöskin teurastettua ruuaksi useita kertoja vuodessa, samoin muutakin siipikarjaa.



Osaan asiani eikä pälkähtäisi päähänikään alkaa hukuttamalla mitään eläintä kiduttamaan. Lopun on oltava nopea ja tuskaton, ja lopettajan tiedettävä varmasti mitä tekee. Johan sen sanoo lakikin! Koskaan se ei ole kivaa ja on vähän sellainen välttämätön paha, mutta tarvittaessa luonnistuu kyllä.

Kaloja tietysti, paljonkin. Jokusen kituvan sammakon, pari niskat poikki löytynyttä kituvaa pikkulintua, töissä eräitäkin myyriä, hiiriä ja kananpoikia. Isommat eläimet olisivat varmaan vaikeita.

ei muuten ole suomessa rauhoitettuja, että ei muutaku palasiks vaan. tarkistakaa vaikka laista.