Mistä selvisi että sinulla/jollain tutullasi on Asperger?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Kysymällä
Tarkoitan että minkälaisista piirteistä? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymällä
Tarkoitan että minkälaisista piirteistä? T. Ap
Syvä kiinnostus aina yhteen asiaan kerrallaan, kohde saattaa olla vähän outokin, mutta silti siitä voi pitää vaikka kuinka pitkiä selontekoja (jopa monologeja) muille ihmisille. Kömpelyys, sekä fyysinen että sosiaalinen. Jonkinasteinen eristyneisyys. Nämä nyt ainakin. Ei ole itselläni vaan läheisellä.
Erään tutun lapsella ilmenee lähinnä uppoutumisena omaan mielenkiinnon kohteeseen, "hassuina" töksäytyksinä/ kysymyksinä ja sosiaalisessa kontaktissa hieman "välttelevänä" käyttäytymisenä. Muuten ihan normaalin oloinen, mukava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ai asssburger
kuten south parkissa kyllä oli hyvä jakso :)
Vierailija kirjoitti:
Erään tutun lapsella ilmenee lähinnä uppoutumisena omaan mielenkiinnon kohteeseen, "hassuina" töksäytyksinä/ kysymyksinä ja sosiaalisessa kontaktissa hieman "välttelevänä" käyttäytymisenä. Muuten ihan normaalin oloinen, mukava tyyppi.
Okei, eli huomaa tosi selkeästi että on autismin kirjoilla?
Läheiselläni näkyy ulospäin hyvin vähän, oikeastaan ainoastaan siinä, että on vieraampien ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa hieman vaivaannuttava. Joskus kysyy tai sanoo jotain, joka ikään kuin ylittää tavanomaisesti vastaavassa tilanteessa totutun yksityisyyden tai vieraskoreuden rajat ja toisinaan taas vaan ei selvästi jaksa pinnistellä small talkin vuoksi ja tämä myös näkyy ulospäin. Siis sellainen tavanomainen seurallisuuden esittäminen myös silloin, kun ei sitä ole, puuttuu. Muuten ei näy perheen ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Läheiselläni näkyy ulospäin hyvin vähän, oikeastaan ainoastaan siinä, että on vieraampien ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa hieman vaivaannuttava. Joskus kysyy tai sanoo jotain, joka ikään kuin ylittää tavanomaisesti vastaavassa tilanteessa totutun yksityisyyden tai vieraskoreuden rajat ja toisinaan taas vaan ei selvästi jaksa pinnistellä small talkin vuoksi ja tämä myös näkyy ulospäin. Siis sellainen tavanomainen seurallisuuden esittäminen myös silloin, kun ei sitä ole, puuttuu. Muuten ei näy perheen ulkopuolisille.
Olen itse juuri tuollainen. Joskus en jaksa puhua mitään porukassa ja vihaan small talkia yli kaiken. Etenkin vieraampien ihmisten kanssa olen usein hiljaa. Minun on myös vaikea tietää milloin on minun vuoroni puhua, kun tuntuu ettei ihmiset anna vuoroa ja jos sanon jotain niin puhun aina jonkun päälle.. T. Ap
Ihanaa,aurinko paistaa.
Nyt terassille 🍺
Vierailija kirjoitti:
Kysymällä
Asperger itse? Otat kaiken kirjaimellisesti?
- en tajua vitsejä, nauran väärässä kohdassa
- leffassa nauran väärässä kohdassa (nykyään laitan huivin suun eteen tms etten häiritse muita)
- kiinnostus erikoisalasta, tai mistä vaan, eikä tilannetajua olla pitämättä niitä aiheeseen liittyviä monologeja kaikille mahdollisille jotka joutuvat kuulolle
- tiivistämisen vaikeus, toistaminen
- tuijottaminen, vahtaaminen (vaikeus ottaa kontakia jne)
- istun ja mietin
- tilannetajun puute, tunkeutuminen keskustelun tai keskustelijoiden vuoropuheluun ja avaamalla omasta aiheesta yleensä siitä kiinnostuksen kohteesta
Vanhimmalla tyttärelläni todettiin 4-vuotiaana. Kiinnitin 3-vuotiaana ettei puhu kuten muut saman ikäiset eikä ymmärtänyt puhetta.
Itselläni totesin olevan autismin piirteitä suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun satuin jokun asiallisen autismiin liittyvän artikkeli lukemaan, olisiko ollt joskus 10v iässä. Olen siis ns. korkean toimintakyvyn omaava asperger, ja osaan tarvittaessa esittää täysin normaalia ihmistä. Harvoin tällaista täytyy esittää, suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä hyväksyy minun omituisuuteni.
Olen hyvin perusteellinen, haluan tietää kaikesta kaiken (eli ei erityiskiinnostuksenkohdetta, vaan olen kiinnostunut KAIKESTA), ihmiset väsyttävät minut. Minulla on erittäin hyvä hienomotoriikka ja liikunnalliset taidot, harrastin hetken telinevoimistelua (koska Nadja Comaneci) jne.
Esikoisen totesin olevan hyvin minuntyyppinen lapsi, viihtyi hyvin omassa seurassaan, hän tosin oli ehkä vielä aavistuksen verran älykkäämpi ja itsenäisempi, mutta toisaalta hänellä on hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa, diagnoosin hain hänelle alakouluikäisenä. Ulkoisesti hän on nätti rokkijätkä, mikä on vähän sääli, koska ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä - menee nättiys vähän hukkaan ;-) Mutta lyhytaikaisessa kontaktissa (esim. isovanhemman 90v syntymäpäiväjuhlat) eivät tuntemattomat ihmiset havaitse mitään erityistä.
Suvussa on myös hf-asperger, joka taas erottuu selkeästi jo ulkoisten ominaisuuksiensa (on selkeästi hieman kömpelö) ja puheensa vuoksi, mutta hän taas on toimivampi sosiaalisissa tilanteissa (ja "normaali" veljensä taas on aivan täsmälleen samannäköinen esikoiseni kanssa).
Miestäni pidetään kohteliaana, mutta hieman vetäytyvänä.
Perheen ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä, että miehellä on as.
Kotona tarvitsee aikaa ns. akkujen lataamiseen omien harrastusten parissa itsekseen. Sitten jaksaa taas olla hyvä puoliso ja isä.
Mieheni on hyvin älykäs ja perusteellinen, jos johonkin ryhtyy silloin tekee viimeisen päälle. Mutta tekemisen täytyy olla hänelle itselleen mielekästä, että siihen ryhtyy.
Ei Asperger lievänä vieraammille ihmisille näy, eivätkä ihmiset yleensä oikeasti asseja tunnista.
Eikä tarvitse, sehän on vain yksi piirre ihmisessä, eikä määrittele koko ihmistä ja elämää.
Miehelläni on as, mutta on myös ammattilainen omalla alallaan, puoliso, isä, intohimoinen harrastaja, kaveriporukkansa pidetty jäsen, jne.
Selvisi neurologisissa tutkimuksissa ja haastatteluissa. Suvussa on paljon aspergerpiirteisiä, joten tutkimuksiin hakeudutaan matalalla kynnyksellä.
Ai asssburger