Lue keskustelun säännöt.
Negatiivinen lapsi, miten voi auttaa muuttumaan positiivisemmaksi?
09.06.2021 |
Kaikki on aina pielessä, ei olla tyytyväisiä tarjolla olevaan ruokaan vaan pitäisi olla jotain muuta. Tai ei haluat syödä mitään, tai tehdä muutenkaan sitä mitä muut tekee, koska ei vaan haluta. Aikuisen sana ei paina mitään. Ei halus käydä potalla/vessassa. Ei halua lähteä ulos. Ei halua lukea kirjaa. Ei ei ei en tykkää. Mistään. Ikinä. Mikä avuksi?
Kommentit (9)
Luultavasti vaan uhmaikää. Älä anna negatiivista palautetta takaisin, jos ei syö ei tarvitse, samaa ruokaa seuraavalla aterialla ja ei välipaloja. Ole jämäkkä, lapsen tarvitsee tietää että sinä kannat vastuusi, teki hän mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä? Ei lapsi ole negatiivinen tai kuulosta siltä, osalle melko tavallista. Ehkä voit kuunnella enemmän lasta miltä tuntuu, ettei pakoteta väkisin ja tuputeta. Etsii kivoja vaihtoehtoja, sitten kun hän tykkää jotain tehdä. Voit katsoa ruuan laatua, onko se lapselle sopivaa vai aikuiseen makuun. Hätä hoidetaan kun se on(?), ei siinä välissä ole pakko mennä. Ehkä kirjaa voi lukea sitten kun häntä innostaa. Oletko itse positiivinen tai toinen vanhempi, eli ei liian totinen. Katsooko hän liikaa tv:tä, kännykkää, vai iän mukaan jne.
Ymmärrän Ap:n ongelman.
Meillä ihan sama, yksi lapsista on älyttömän negatiivinen. Hän on jo teini, mutta hänellä ei ole ikinä ollut mikään hyvin. Huvipuistossa oli vain tylsiä laitteita, elokuva oli huono. Adidaksen paita ei olekaan niin hieno kuin hän toivoi. Leirillä oli tylsää. Jalkapalloturnauksesta tuli kultaa, mutta mielestään hän pelasi huonosti. Hän on aina ollut negatiivinen, ihan lapsesta saakka. Joskus ajattelin, että tämä olisi ohimenevää. Seuraavaksi tutkittiin masennusta ja nykyään ollaan tyydytty, että tällainen hän vain on.
Muut lapset ovat onnellisia. Sama huvipuistoreissu oli mahtava, leffa hyvä. Veljen vanha Adidaksen paita hieno ja leiri kaikista parhain leiri ever.
En enää tiedä mitä tehdä, muuta kuin elää samaa arkea ja järjestää edelleen pieniä kivoja elämyksiä. Nauttia kun muut lapset nauttii ja kuunnella yhden mäkätystä. Sillä mennään. Hän on silti yhtä rakas kuin muutkin lapseni.
Herkkyys tai taipumus epäkohtien huomaamiseen ilmenee lapsella usein negatiivisuutena. Ensimmäisessä tapauksessa lapsi kuormittuu herkästi ja on yleisesti ottaen hitaasti lämpenevä, joten siksi ensireaktio on usein jotain "en tykkää" -tyyppistä. Jälkimmäisen kohdalla kyse on siitä, että lapsi ei ole vielä riittävän kehittynyt pystyäkseen antamaan parannusehdotuksia positiivisen kautta vaan huomaa ainoastaan virheet ja ei-kivat asiat ja kritisoi sitten niitä.
Olin itse herkkä ja hitaasti lämpiävä lapsi, mitä ei kasvuympäristössäni oikein ymmärretty. Seurauksena kuormittumiseni purkautui juuri tuollaisena marinana, "turhasta" itkeskelynä ja yleisenä negatiivisuutena muutenkin. Nyt aikuisena, kun omaa kuormittumista osaa paremmin säädellä, muut eivät koko ajan ole rikkomassa omia rajoja ja persoona on muutenkin kypsynyt, olen sitä vastoin peruspositiivinen ja utelias ihminen muidenkin kuin itseni mielestä. Iän myötä voi siis helpottaa eikä negatiivisuus ole välttämättä pysyvä luonteenpiirre. Paljon riippuu syistä, mitkä siihen negatiivisuuteen vaikuttavat ja sitä ruokkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt teinejä, jotka ovat ihan happamia. Mitä järkeä elää niin?
Tämän tasoinen negatiivisuus tuppaa haittaamaan kaverisuhteita paljon. Muut kaverit järkkäävät jotain kivaa ja tämä yksi on naama nurinpäin.
Osittain jatkuva märiseminen on paha tapa, josta voi oppia pois. Tuo herkkyys juttu pitää varmaankin paikkaansa, mutta silti kaiken ääneen kritisoiminen on huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys tai taipumus epäkohtien huomaamiseen ilmenee lapsella usein negatiivisuutena. Ensimmäisessä tapauksessa lapsi kuormittuu herkästi ja on yleisesti ottaen hitaasti lämpenevä, joten siksi ensireaktio on usein jotain "en tykkää" -tyyppistä. Jälkimmäisen kohdalla kyse on siitä, että lapsi ei ole vielä riittävän kehittynyt pystyäkseen antamaan parannusehdotuksia positiivisen kautta vaan huomaa ainoastaan virheet ja ei-kivat asiat ja kritisoi sitten niitä.
Olin itse herkkä ja hitaasti lämpiävä lapsi, mitä ei kasvuympäristössäni oikein ymmärretty. Seurauksena kuormittumiseni purkautui juuri tuollaisena marinana, "turhasta" itkeskelynä ja yleisenä negatiivisuutena muutenkin. Nyt aikuisena, kun omaa kuormittumista osaa paremmin säädellä, muut eivät koko ajan ole rikkomassa omia rajoja ja persoona on muutenkin kypsynyt, olen sitä vastoin peruspositiivinen ja utelias ihminen muidenkin kuin itseni mielestä. Iän myötä voi siis helpottaa eikä negatiivisuus ole välttämättä pysyvä luonteenpiirre. Paljon riippuu syistä, mitkä siihen negatiivisuuteen vaikuttavat ja sitä ruokkivat.
Kiitos tästä! Vein juuri tänä aamuna lapseni kauan odotetulle leirille, ja naama oli aivan nurpallaan. Hän on juuri tuollainen herkkis ja helposti kuormittuva ihminen. Periaatteessa tiedän sen, mutta käytännössä tärkeää että joku ulkopuolinenkin välillä muistuttaa ettei kyse ole kiukuttelusta tai kiittämättömyydestä.
Kaiken kukkuraksi lapsi jokaisen leirin tai matkan lopuksi itkee sitä, miten maailman ihanin juttu päättyy. Välillä tuntuu että se hauskuus siinä välissä ei ehdi monta sekuntia kestää. Mutta näillä mennään.
- Ei ap.
Älä anna hänelle koronarokotetta.