Ystävyysliitto riittää

Hei
Elämä on soljunut omalla tavallaan eteenpäin. Olen tässä vuosien aikana ymmärtänyt etten ole puolisoni suuri rakkaus,. Tästä syystä on monet itkut itketty ja tapeltukin.
Rahan perässä en ole, kumpikin ollaan köyhiä, eikä kumpikaan elätä toista. Kummallakin pieni palkka joka yritetään saada riittämään. En harrasta shoppailla. Kuljen vanhoissa vaatteissa niin pitkään kuin voin, että rahat riittäisi perusasioihin.
Meillä on useampi lapsi ja ihan hyvä elämä, jos rahahuolia ei lasketa.
Nyt vuosien myötä olen hyväksynyt sen, etten tule koskaan olemaan mieheni suuri rakkaus, se ei tarkoita, että hän kohtelisi minua huonosti. Parisuhteessa kumpikin hoidamme osuutemme, minä kotityöt ja pääosin lapsiin liittyvät puuhat. Mies lähinnä tekee polttopuut ja välillä korjailee autoja. Hänellä on vapaa-aikaa ja ystäviä. Minä olen aina kotona ja aika yksinäinen. Välillä olen kyllä erojakin miettinyt, mutta silloin olisin vieläkin yksinäisempi ja lisäksi kaikki ne käytännön asiat kaatuisivat minulle, mitkä mieheni hoitaa. Joten pitkän kipuilun jälkeen olen vihdoin löytänyt rauhan. Meillä on kaikki ihan hyvin, miksi tavoitella jotain enempää? En tavallaan yksinäisyyttä pelkää, olen oppinut jopa pitämään siitä. Minun ei tarvitse saada suusta rakkauden roihua, ehkä tämmöinen riittää. Olen päät nyt olla uskollinen, mikäli kumppani toisen löytää, en estä. Mutta mikäli niin käy, toivon että sen verran vielä on vanhalla ajalla järkeä päässä, etten edes yritä etsiä rakkautta.