Miksi äidit ovat usein toisilleen niin keljuja?
Ei ihan kaikki, mutta tosi moni. Kaikista asioista tehdään kilpailu. Vaipat, kantoliinat, vaunut, lasten vaatteet, omat vaatteet, äidin paino, lasten taidot, lasten harrastukset, kotiäitiys, työäitiys, arjen sankaruus, kuka nukkuu vähiten, kenellä on suurin lapsi, synnytystapa, tulot, asunto, auto...
Miksi ihmeessä??
Kommentit (12)
Toisilla ambitiot ovat muulla, esim. työelämässä. Huvittavinta on juuri lasten painolla retostelu: ihan kuin miesten kalajutut, kenellä on suurin vonkale :D.
Pienten lasten äidit on tuollaisia. Pysyn kyllä erossa tietyistä naisista. Ei vittuakaan kiinnosta tuollaiset jutut.
Koska tää yhteiskunta perustuu kilpailulle.
Mäkin olen välillä tunnistanut kilpailua. Musta kuitenkin on enemmän kyse siitä, että asioista keskustellaan ja vaihdetaan kokemuksia ja mielipiteitä, ei asioita pidä ottaa niin kauhean vakavasti.Varsinkin vauvavuoden ja jo ensimmäisten hormoonihuuruisten kuukausien jälkeen on hyvin harvoin tullut kilpailuolo muiden äitien kertomuksesta.
Itse ainakin pyrin olemaan hyvä äiti ja otan asioista selvää. Olen tehnyt monia monen mielestä ns. kilpailuvalintoja esim. pitkä imetys, perhepeti, lasten kotihoito kotona kolmivuotiaiksi (miehen kanssa tämä aika jaettuna, mikä varmaan osan mielestä vähentää kilpailua, osasta taas tekee musta superkilpailijan), kestovaipat, luen paljon lapsille, suositaan luomuruokaa, kannetaan vauvoja ja isompia lapsia ym... En ole kuitenkaan tehnyt näitä valintoja kilpaillakseni vaan hoitaakseni lapsia luonnollisesti ja päästäkseni itsekin helpolla. Äitiys on mulle tärkeä asia niinkuin moni muukin asia elämässä ja maailmassa ei siinä sen kummempaa. Kun on resursseja niin lapsiin voi satsata monella tavalla. Kokemukseni on kuitenkin se, että ainakaan kaltaisellani tavalla orientoituneet äidit eivät kilpaile lapsillaan eivätkä vaadi heiltä mahdottomia vaan arvostavat nimenomaan sitä, että lapset saavat olla lapsia.
Omaa riittämättömyyttään kilpailevat muiden naisten kanssa. Toisilla se on ihan perusluonne, juontaa juurensa lapsuudesta jolloin perheissä on opetettu kilpailemaan muiden perheenjäsen kanssa.
Joitakin ei voi muuttaa. Mutta sinun ei tarvitse olla tälläisten kanssa tekemisissä.
Äidit ovat naisia. Ja naiset ovat vittupäitä toisilleen. Äitiys korostaa vittupäisyyttä myös siksi, että äideillä on usein itsellään riittämätön olo (eikä ihme: pitäisi käydä töissä ja hoitaa lapset kotona samaan aikaan, näyttää hyvältä ja pärjätä ilman unta...) Kun on epävarma itsestään, helpottanee oloa se että etsitään vikoja muista. "Ainakaan mä en oo NOIN huono äiti kun TUO".
Mää katsin juuri Sven Tuufan elokuvaa ja jälkeen päin se herätti kysymyksen kuka on sankari, asia näät ei ole niinkään selvä kuin sen moni ihminen ajattelee. Moni ihminen, sankaruutena sitä että olemme valmiit uhraamaan elämä'mme syntymättömän lapsemme tähden joka on kuiternkin hedelmöitetty. Mutta näin on tämän päivän suomessa. että monet isät hylkää lapsensa ennen kuin hän on syntynytkään. Suoraan sanoen tämä on inhottava tapa johtukoon se molemmista vanhemmista tai ei. MInulla itselläni ei onneksi ole yhtään lasta, joka vaatisi minut tilille jostain, mitä olen tehnyt. Nyt sanoisin sinulle jonkun lapsen isä, että säilyttäisit sen paikan joka lapsellasi on sinussa. Jos maksat ns ruokkoa niin tee se, se on arvokkainta minkä elämälläsi voit tehdä, sillä lapsi on sinun oma jatkuvuutesi elämässä, se on arvokkainta mitä voit elämälläsi tehdä. Suo anteeksi asenteeni jota voidaan sanoa, että nainen on perseestä. Me miehet emme voi Suomalaisen naisen kanssa puhua mitään järkevää. Naiset on tähän maailman ja suomen aikaan, niin perin kyllästettyjä tasaarvo ajatteluun, ettei niitten kanssa kannata neuvotella mistään mikä vaatii syvempää aivo työtä. Mutta tämän kaiken päälle tämä neuvo. Älä anna mitään sille akallesi joka sinusta erosi, anna lapsillesi, ja koeta valmistaa juriidiset perimä järjestykset ym siten ettei se akka pääse niistä nauttimaan, anna lapsillesi kaikkesi.
Oon huomannut ihan saman ja ei sitä voi kun ihmetellä. Kilpailua kaikesta, kuka on omistuvaisin oman elämänsä unohtaja ja sitten kilpailu toisessa ääripäässä kuinka on pienen vauvan uraäiti eikä omaa elämää saa unohtaa. Kuka pudotti painon nopeiten. Eikö vois pitää järjen ja kohtuuden kädessä ja mennä sitä kultaista keskitietä omien valintojen kanssa ja keskittyä siihen omaan elämäänsä. Mut ei, ihmisen pitää vaan kokea olevansa parempi jossain... säälittävää
Ota mamu, hoituu nopeasti ja kun molemmilla on sama intressi niin toimii. Toinen haluaa passin, rahaa ja pillua ja toinen lapsen ja tukia niin voila.
Jaa..mulla myös sellainen kokemus, että yks naapuri kokee, et kaikilla kauhee kilpailu meneillään ja muut on ihan ihmeissään, et mikä kilpailu?? Normaalia elämäähän tässä eletään.
(valitettavasti joillekin...)