Miten osaakin mennä niin että jotkut saavat ”kaiken” ja toisilla ei sitten mikään tunnu onnistuvan millään?

No joo, näinhän se menee. Kun on töissä, saa palkkaa ja paremman itsetunnon, tuntee olevansa kunnon kansalainen. Sillä palkalla voi mennä harrastuksiin, joissa taas oppii uutta, virkistyy ja saa tuttavia. Työstä saa suoraan tuttavia. Kun olet työttömänä, ei näitä juttuja ole, ei siellä kirjastossa ja metsäretkillä kauheasti toisiin tutustu. Ja kun on töissä, on työterveyshuolto.

Vierailija kirjoitti:

No joo, näinhän se menee. Kun on töissä, saa palkkaa ja paremman itsetunnon, tuntee olevansa kunnon kansalainen. Sillä palkalla voi mennä harrastuksiin, joissa taas oppii uutta, virkistyy ja saa tuttavia. Työstä saa suoraan tuttavia. Kun olet työttömänä, ei näitä juttuja ole, ei siellä kirjastossa ja metsäretkillä kauheasti toisiin tutustu. Ja kun on töissä, on työterveyshuolto.

Totta, hyvä ruokkii hyvää.

Ja huono sitten taas huonoa.

Tätä olen usein miettinyt.

Jotkut tosiaan nappaa palkintoja toisen perään, kun taas joillekin tulee pelkästään iskuja iskun perään.

Se on ihan uskomatonta!

Itselle tulee iskuja sekä palkintoja. Huomannut kyllä että joillain asioilla näihin voi vaikuttaa mutta todella raskaalta välillä tuntuu kyllä. Ihmettelen onko muillakin todella näin raskasta kun moni vaikuttaa kyllä että pääsee vähän helpommalla ja muutkin ovat kommentoineet ja huomanneet tämän että minun elämäni on poikkeuksellisen raskasta. Mistä lie johtuu, huonot lähtökohdat sitten varmaan. Ehkä elämä alkoi mennä aikoinaan alamäkeä ja sitä on ollut vaikea pysäyttää.

Mulle joskus tuttava totesi, että sulla se tuntuu onnistuvan kaikki. Tämä oli silloin, kun olin hakenut moneen opiskelupaikkaan ja jonnekin päässytkin, mutta en ollut edes jaksanut hakea niihin, joihin olisin eniten haaveillut. Olin takerrellut opinnoissani, potenut masennusta yms. Hakenut kirjaimellisesti lähes sataan paikkaan kesätöihin ja lopulta saanut jotain "ihan perämettästä" toiselta puolen Suomea.

Mutta ne epäonnistumiset ja takkuamiset eivät näkyneet minua vähemmän tuntevalle, joten varmaan näytti siltä, että kaikki onnistuu mihin tartun.

Toki tuurilla ja sattumalla on merkitystä ja onnistuminen auttaa saavuttamaan usein sen seuraavan jutun. Mutta toisaalta olen huomannut, että ne menestyjinä pitämäni tyypit usein myös jaksavat yrittää aina uudestaan kaikenlaista. Se on toisaalta totta myös, ettei meille kaikille ole suotu samanlaista kykyä ja jaksamista yrittää ja nousta aina uudestaan. Tai voi olla elämässä tai luonteessa asioita, jotka kuormittavat enemmän tai kokee epäonnistumiset raskaammin, jolloin ei ole mahdollista aina vain yrittää uudestaan.

En tieda ketaan joka olisi vaan "saanut" kaiken (jatetaan Paris Hiltonit ja muut perijattaret pois keskustelusta.) Kylla elamassa etenemiseen tarvitaan kovaakin tyota.

Taytyy oppia tuntemaan omat vahvuutensa, jalkavaivaisena minun on turha unelmoida Olympiaurasta, kadentaidoissa olen hyva joten olen niita sitten kehitellyt.

On monta kertaa pitanyt hampaita kiristella mutta en antanut periksi ja nyt on ura kovassa nousussa.

Niinpä, lapsesta asti pelkkää kärsimystä ollut valehtelematta. Kun esim. terveyden menettää jo lapsena pysyvästi niin eipä ole paljon muitakaan ongelmia korjattavissa vaikka kuinka yrittäisit. Vierestä seuraat vaan, kun toiset saa tosiaan kaiken ja moneenkin kertaan, ja itse saat valehtelematta pelkkää p**kaa aina vaan niskaasi. Mulle on sanottu päin naamaakin monesti, että minun kärsimysteni jälkeen olisi jo itse t*****nut itsensä. No olen vihdoin ymmärtänyt luovuttaa kaiken suhteen, mutta eutanasiaa ei edes tässä maassa saa vaan sairaatkin syyllistetään vielä tuilla lois ijoiksi jne.

Kyllä siinäkin raja tulee vastaan monestiko jaksat yrittää jos aina oikeasti kaikki epäonnistuu. Kaipa sitäkään ei osaa sittne kuvitelle edes, jos ei itse koe. Ettei muka vaan yritä tarpeeksi(kauan), jos ei ikinä onnistu, Sitten ei tee mieli enää muuta yrittää kuin ns.hara kiria.

Olen vakaasti sitä mieltä etten olisi halunut ikinä syntyä tänne. Olen tuntenut niin koko elämäni ajan. No,enpä saanut itse valita, ja maksan vanhempieni virheestä kärsimyksellä lopun elämääni, olisipa edes lyhyt. Vanhemmatkin oli sellaisia joiden ei olisi pitänyt hankkia yhtäkään lasta,saati vielä useampia tappelemaan keskenään olemattomista resursseista.