Mun äiti sanoi mulle tänään, "susta ei ole mihinkään".

Mä oon neljäkymmentä täyttänyt, työtön, lapseton, ei parisuhdetta, asun kuitenkin omakotitalossa. En ole kädentaitoinen remonttien suhteen, maalaushommia olen tehnyt tänäänkin, osaan siivota normaalisti, leikata ruohoa, semmoisia tavallisia asioita. Remontit täytyy ammatti ihmisellä teettää. Tuntuu vaan pahalta, kun äitikin sanoo noin, muistan hän jo lapsuudessa sanoi kamalia mulle. Työelämässäkin olen saanut kuulla, että mulla ei ole pelisilmää. Mähän olen tämmönen asperger tapaus.
Tosi kurjalta tuntuu.