Lue keskustelun säännöt.
Paras ja huonoin liikunnan numerosi kouluaikoina
06.06.2021 |
Sain aina seiskan, mutta en ansainnutkaan enempää, sillä olin siinä ihan surkea. Varsinkin joukkuepeleissä, kuten jalka- ja koripallossa. Olin aina se, joka valittiin viimeisten joukossa eri joukkuisiin. "No, tule nyt sitten tänne meidän joukkueeseen." Ilmeet olivat aina paljonpuhuvat ja viesti oli selkeä: häviämme satavarmasti, kun tuo surkimus tulee tänne meidän puolelle.
Kommentit (19)
Emmä tiiä mulla oli liikunta 10 ja valittiin aina ensimmäisten joukossa laji kuin laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiska ja ysi. Seiska tuli ala-asteella, kun numerot annettiin maastojuoksukisojen perusteella. Kukaan ei hoksannut sanoa, ettei kannata lähteä täysillä heti alkuun😅 Liikuntaa ei mielestäni kuulu numeroida, huono numero vie sen viimeisenkin liikunnan ilon. Tärkeintä olisi esitellä eri lajeja, jotta jokainen löytäisi sen oman juttunsa. Harmittaa, että mun aikana oli pallopelejä, yleisurheilua ja aerobicia. Kaikki joogat, crossfitit ja hiitit jäi kokeilematta ja näin aikuisena kynnys on valtava mennä salille ekaa kertaa. No, aloin pelata lätkää peruskoulun jälkeen harrastusporukassa ja se on mun laji. Tyttönä sitä sai kokeilla hyvin harvoin kouluaikoina, koska ringette...
7. Koululiikunnassa ei tehty mitään mihin minulla oli lahjoja, koska piti harrastaa joukkuepelejä ja aerobikkia. Minun lahjat on voimannostossa ja ylipäätään voimaharjoittelussa. Salilla käytiin koko kouluaikana yhden tunnin verran kun näytettiin, että koululla sellainenkin on. Mutta eihän se tytöille sovi ettei tule lihaksia. Toinen on nyrkkeily, ei ollut sitäkään. Oikeasti tyttöjen liikunta on ihan seksististä paskaa joka ei valmista elämässä mihinkään.
Jos on edes jonkinlainen peruskunto ja osallistuu kaikkeen, niin miten voi saada vähemmän kuin 9? En edes ottanut koululiikuntaa tosissaan ja aina oli 10.
Vierailija kirjoitti:
Jos on edes jonkinlainen peruskunto ja osallistuu kaikkeen, niin miten voi saada vähemmän kuin 9? En edes ottanut koululiikuntaa tosissaan ja aina oli 10.
Kasia tuli mulle aina vaikka oli ihan OK peruskunto ja vaikka osallistuin kaikkeen. Jopa koripalloonkin vaikka inhosinkin sitä lajia. Monet olivat ne kerrat kun mua selkeästi isommat kaverit rynni mun päälle kun sain heiltä pallon ja tönivät mua seinään. Ei ollut oikein nautinnollista. Pesäpallosta kyllä tykkäsin joukkuepeleistä kaikkein eniten, etenkin kun pääsi lyöjän paikalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on edes jonkinlainen peruskunto ja osallistuu kaikkeen, niin miten voi saada vähemmän kuin 9? En edes ottanut koululiikuntaa tosissaan ja aina oli 10.
Meillä sai noilla spekseillä kasin. Ysin sai jos erottui massasta ja kympin jos harrasti vapaa-ajalla jotain lajia. Ehkä numerointiperusteet vaihtelee liikunnassa vähän ajan hengen mukaan, 90-luvulla oli ankara numerointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli "jännä" lukion liikunnan maikka. Sain kursseista 1-4 kustakin kahdeksikon ja viimeisestä kurssista seiskan. Silti päästötodistukseen tuli 7, vaikka kurssiarvosanojen keskiarvo oli 7,8. Ah, mitä muistoja! Ei mun maailmani tällaiseen kaadu, tulipa vaan mieleen tämmöinen muisto.
Mulla oli aina kasi. Koulussa ei ollut lainkaan mun lajeja: karate, nyrkkeily, sukellus, sähly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kai aina kutonen. En ole varma, olisiko joskus ollut seiska, sillä liikuntanumero ei kiinnostanut minua ollenkaan enkä siksi sitä aina oikeastaan noteerannut.
7 ja 9. Ala- ja yläkoulussa huonompi, lukiossa nousi ysiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitonen" vaihtoaskel hyppy vaihtoaskel hyppy hyppy ja hyppy ja hyppy ja tamburiinilla tahtia,aikuaheeta vieläkin näen painajaisia siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ala-asteen 8. Yläasteen ja lukion (molemmissa sama liikunnaopettaja) 7, tämä pysyi aina, vaikka lukiossa sai eri kursseista erikseen arvosanan. Olisin ansainnut joistain kursseista huonomman arvosanan ja yhdestä paremman. Tämä parempi oli kurssi, jolla kaverini kanssa testasimme väitettä "innostumisella ja kovalla yrittämisellä saa paremman numeron". Meitä oli kolme seiskan oppilasta, joista kaksi osallistui tähän intoilukampanjaan, yksi jatkoi entisellä löysin rantein -tyylillä. Kaikki saivat kurssitodistukseen tutun seiskan. No, ehkäpä se oli toisilla pyöristetty 6,5:stä ja toisilla 7,4:stä?
Yläasteella ja lukiossa oltiin aina läsnä ja osallistuttiin, usein ihan hyvällä mielellä mutta ilman mitään yrittämistä. Myöskään ei osattu mitään. Jotain kuntopiirejä, jotka eivät vaatineet taitoja saatettiin tehdä tosissaan. Suunnistuksessa haettiin yksi rasti ja loppuaika syötiin puolukoita syysauringossa.
7 ja 10. Ala-asteella 7 koska opettaja oli wanhan liiton mies jolle pesis, hiihto ja telinevoimistelu olivat pyhä kolminaisuus ja nekin piti olla "taiteellisesti suoritettuja, ei täysillä". Sellainen ei sitten istunut minulle, lätkäfutaajajudokalle mitenkään, koska kaikki mitä tehtiin piti tehdä täysillä ja "rymistellen".
Kumma juttu, yläasteella napsahti heti kymppi kun opettaja ymmärsi vähän muunkin päälle kuin noiden kolmen lajin. Erityisesti pesis oli inhokkini koska siinä seisoskeltiin liikaa.
Peruskoulussa seiska aina, mutta olisin ansainnut asenteellani ja kovalla yrittämiselläni kasin. Jatko-opinnoissa K5 eli 10. Tämän sai kertomalla, että minkä arvosanan tahtoo, joten tahdoin parhaan mahdollisen ,korvauksena peruskoulun aikaisesta kärsimyksestä. Perustelin, että olen ollut aina läsnä, aktiivinen, innostunut ja liikkunut parhaani mukaan. Fiksu opettaja, kun suhtautui näin liikunnan arvioimiseen.
8 tai 7
Lukiossa liikunnan opettaja kiusasi minua.Peruskoulussa opettaja kannusti kaikkia oppilaita.
7 ja 8 vaikka olin koulun edustusjoukkueissa, hiihdoissa aina mitaleilla ja muutenkin liikunnallinen.
Huonoin 9, paras 10.