Ahdistaa jatkuvasti etten koskaan löydä sopivaa puolisoa
Mitä enemmän ns. kokemuksia, sitä enemmän jotenkin masennun ja menen rikki kun ne eivät toimi ja loppuvat. Toisaalta ahdistaisi vaan olla ns. paikallaan ja olla etsimättä mitään, pelkään että elämä lipuu niin ohi. Tälläinen jatkuva epätoivokaan ei kuitenkaan ole hyvä, ei kai tälläkään asenteella mitään hyvää voi tulla? En tiedä mitä tekisin.
Kommentit (4)
Mä olen jo yli 60 v, enkä ole löytänyt sopivaa kumppania, sopimattomia kyllä.
Ilmapiiri on mennyt muutenkin sinkkumaisemmaksi: moni mies ei edes halua/etsi kumppania. Ja naisilla on kovat kriteerit miehelle, jonka huolivat. Parisuhteeseen kumminkin pitäisi päästä.
Etsin tai olen etsimättä, en jaksa enää uskoa löytäväni. Sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut kohta vuoden sinkkuna ja etsimättä mitään. Mietin samoja teemoja, meneekö elämä hukkaan ja pitäisikö mun nähdä enemmän vaivaa kumppanin etsinnässä jne. Mutta tällä hetkellä silti tämä hidas elämä ja paikallaan oleminen tuntuu tosi hyvälle. Olen oppinut luottamaan että elämä kantaa ja se elämänkumppani vielä löytyy kun sen aika on.
Noin itsekin haluaisin ajatella, tässä kun on vaan jo mennyt suht paljon aikaa ja haluaisi jo nyt sen elämänkumppanin eikä vasta sitten kun on jo vanhempi (jos sitä kohtaa sitten silloinkaan..) niin tuntuu että pitäisi tehdä asialle jotain.
Oon ollut kohta vuoden sinkkuna ja etsimättä mitään. Mietin samoja teemoja, meneekö elämä hukkaan ja pitäisikö mun nähdä enemmän vaivaa kumppanin etsinnässä jne. Mutta tällä hetkellä silti tämä hidas elämä ja paikallaan oleminen tuntuu tosi hyvälle. Olen oppinut luottamaan että elämä kantaa ja se elämänkumppani vielä löytyy kun sen aika on.