Lue keskustelun säännöt.
Epäsopiva kumppani vai ongelma oman pään sisällä?
05.06.2021 |
Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että pitäisi erota, ja taas seuraavana päivänä puolison hyvät puolet korostuvat. Miten ihmiset oikein tekevät eropäätöksen, kun mikään ei ole vakavasti vialla, mutta on tilanteeseen tyytymätön eikä se tunnu kohentuvan?
Puolisoni on varakas, ei käytä liikaa päihteitä, komea, hoikka ja pukeutuu siististi. Pesee kaikki talouden pyykit, eläinrakas ja rakastaa yhteistä koiraamme, tekee minulle joka aamu aamiaisen. Älykäs ja harkitsevainen.
Mutta samaan aikaan hän on ripustautuva, epäsosiaalinen, herkästi suuttuva, tuomitseva, negatiivinen, aloitekyvytön, ei tippaakaan liikunnallinen eikä kiinnostunut mistään tarkasti rajattujen omien kiinnostustensa ulkopuolella.
Seksi on todella hyvää, sekä nautinnollista että huomaavaista, kun sitä on, mutta nykyään todella harvoin ja muutoin mies ei suukota, flirttaile tai edes juuri kosketa.
Täydellistä ei ole olemassakaan, sen tiedän. Miten sitten osaan määritellä ja päättää, minkälainen yhteensopimattomuus on syy erota ja minkä verran taas kyse on vain siitä, että on keskityttävä itseen ja omaan elämään, ja antaa toisen olla sellainen kuin on? Olen tehnytkin näin, ja vaikka se parantaa omaa oloa toisaalta myös alkaa kytemään tunne, että on puoliso käy yhdentekeväksi kun olemme kohta vain kämppiksiä: elämäni hienoimmat ja hauskimmat hetket ovat jossain muualla kuin hänen kanssaan tv:n ääressä ja seksikin on lähes muisto vain.
Olen asiasta puhunut, syyttelemättä, ja on aloitettu kerran pariterapiakin, mutta puoliso on aina liian väsynyt tai stressaantunut ajattelemaan vaikeita asioita kuten tulevaisuutta tai parisuhteen tilaa. Tai sitten iskee jokin ulkopuolinen kriisi joka vie huomion (läheisen kuolema, sairaus, korona, työkriisi).
Kommentit (41)
Jos suhteessa ei ole pääosin hyvä olla, on perusteltua erota (jos ei ole lapsia).
Siis pääosin. Ei riitä että välillä hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noin kauheeta on, niin kannattaa erota
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteessa ei ole pääosin hyvä olla, on perusteltua erota (jos ei ole lapsia).
Siis pääosin. Ei riitä että välillä hyvä
Tämä lieneekin hyvä mittari. Sitten kun sen vielä ymmärtäisi, mikä on pääosin hyvä. Pääosin on tasaisen ok, eivätkä asiat hierrä. Mutta mikään suhteessa ei pääosin tuo erityistä iloa tai lisäarvoa elämään myöskään. Suhde on vaan ikään kuin osa elämän kalustoa. Alkaa nyt kyllä tosiaan tuntua siltä, ettei se riitä.
AP
Mikä asumismuoto? Entä mitä mieltä mies on eroajatuksesta, kun kerran olette puhuneetkin siitä?
Jos tuo ajatus päivittäin vaihtelee, niin sit on kotelovika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko, kannatko huolta hänen hyvinvoinnista, ikävöitkö? Oletko valmis tekeen asioit hänen hyvinvoinnin eteen. Onko hän valmis samaan?
Keskustele nuo asiat läpi. Oletteko puhuneet mitään ongelmistanne vai onko ne vain sinun ongelmia. Siis rakastako?
Varakkuus, hoikkuus, tyylikkyys, komeus ja laadukas seksi ovat perusominaisuuksia miehelle jos meinaa parisuhteeseen ylipäätään päästä, että minä näen miehessäsi vain negatiivisia puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkuus ja aloitekyvyttömyys eivät oikein natsaa yhteen. Vai onko tyypin omaisuus perittyä? Tai hän on jonkin sortin IT-guru.
Selvästi syytä erota jos se ajatus on toistuva eikä ukko suostu tekemään mitään sen eteen että asiat muuttuisivat.
En minä ainakaan kattelis tuommoista, kuulostaa kamalan raskaalta olla ihmisen kanssa, jonka kanssa VÄLILLÄ on kivaa, mutta välillä taas ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko häntä? Eikö siitä pohjimmiltaan ole kysymys.
Tai siis itselleni ainakin yhdessäolo ilman rakkautta on tuntematon ajatus.
Puolisosi kuulostaa vähän Aspergerilta.
Kerronpa sinulle, mitkä asiat luettelossasi EIVÄT ole parisuhteen onnellisuustekijöitä:
- puolison erityinen varallisuus! Huh huh, jos kumppanin rahat on se yhdistävä tekijä!
- ulkonäkö vaikuttaa lähinnä tutustumisvaiheessa, sen jälkeen pitäisi rakastua persoonaan. Jos kumppanin ulkonäkö on se yhdessäpitävä tekijä, varaudu menetykseen!
- työpanos kotona: riittää, ja on jopa parempi, että molemmat tekevät tasapuolisesti. Toisen jatkuva ylipanostus (aamiainen laitettu toisell joka aamu, pyykit kokonaan miehen vastuulla) voi olla myös ripustautumisen merkki. Minä haluan itse päättää mitä syön aamulla, vai syönkö mitään - enkä halua neuvotella saati tehdä tilausta kuin ravintolassa! Hienoa tietysti, että miehesi osaa(?) pestä & ripustaa pyykit oikein. Tämä ei ole lainkaan itsestäänselvää!
- koiran rakastaminen näkyvästi (ja näyttävät rakkaudenosoitukset?)
Miehesi siis rakastaa koiraanne, mutta ei suukota ja koskettele sinua arjessa? Tämä ei ole hyvä ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varakkuus ja aloitekyvyttömyys eivät oikein natsaa yhteen. Vai onko tyypin omaisuus perittyä? Tai hän on jonkin sortin IT-guru.
Hän on menestyvä yksinyrittäjä, mutta aloitekyvytön monissa arjen asioissa, minkä tahansa kotia koskevan askareen tai hankinnan tekeminen kestää viikkoja tai kuukausia kun eivät ole hänen henkilökohtaisella agendallaan.
Jos puolet ajasta on huonoa niin kyllä minä ainakin eroaisin. Omasta mielestäni hyvässä suhteessa niitä hieman huonompia hetkiä on ehkä pari prosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvälle tyypille. Täällä vaan joku katkera mammutti yrittää suolata. Kokeilepa itse tehdä niitä läheisyysaloitteita, esim. laittaudu nätiksi ja tarjoa pyytetön bloukkari
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko, kannatko huolta hänen hyvinvoinnista, ikävöitkö? Oletko valmis tekeen asioit hänen hyvinvoinnin eteen. Onko hän valmis samaan?
Keskustele nuo asiat läpi. Oletteko puhuneet mitään ongelmistanne vai onko ne vain sinun ongelmia. Siis rakastako?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita osittain joudun miettimään. Hän on valmis tekemään asioita minun hyvinvointini eteen, itse en ehkä enää olekaan hänen. Aiemmin olen tehnyt paljon, ehkä liiankin, ja siksi varmaan myös nyt mietin näitä mitä mietin. Ajattelemisen aihetta, kiitos.
AP
se on varmaan rankkaa olla jonkun sekopään kanssa, ja katsoa kun tuuliviiri pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi kuulostaa vähän Aspergerilta.
Kerronpa sinulle, mitkä asiat luettelossasi EIVÄT ole parisuhteen onnellisuustekijöitä:
- puolison erityinen varallisuus! Huh huh, jos kumppanin rahat on se yhdistävä tekijä!
- ulkonäkö vaikuttaa lähinnä tutustumisvaiheessa, sen jälkeen pitäisi rakastua persoonaan. Jos kumppanin ulkonäkö on se yhdessäpitävä tekijä, varaudu menetykseen!
- työpanos kotona: riittää, ja on jopa parempi, että molemmat tekevät tasapuolisesti. Toisen jatkuva ylipanostus (aamiainen laitettu toisell joka aamu, pyykit kokonaan miehen vastuulla) voi olla myös ripustautumisen merkki. Minä haluan itse päättää mitä syön aamulla, vai syönkö mitään - enkä halua neuvotella saati tehdä tilausta kuin ravintolassa! Hienoa tietysti, että miehesi osaa(?) pestä & ripustaa pyykit oikein. Tämä ei ole lainkaan itsestäänselvää!
- koiran rakastaminen näkyvästi (ja näyttävät rakkaudenosoitukset?)
Miehesi siis rakastaa koiraanne, mutta ei suukota ja koskettele sinua arjessa? Tämä ei ole hyvä ollenkaan!
Kiitos vastauksestasi. Ulkonäkö ja varallisuus eivät tosiaan ole kummoisia avuja oikeasti parisuhteessa. Komeudella tarkoitin ehkä eniten sitä, että hän on MINUSTA komea, siis sytyn yhä hänen ulkonäöstään. Varakkuus on lähes yhtä paljon haitta kuin bonus, en tiedä miksi sen tässä mainitsin.
Aamiaisjuttuun sen verran, että se on kyllä minusta ainoastaan ihanaa ja häneltä puhdas palvelus, jota arvostan kovasti.
Mutta viestisi antoi ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoista että hyvin rajatun viestini perusteella mainitsit Aspergerin, miehen kanssa on (hänen aloitteestaan) keskusteltu aiemminkin, että hän tunnistaa itsessään niitä piirteitä.
AP
Niin, et kertonut itsestäsi mitään. Mikä sinun panos on suhteessa?
Itse en edes antaisi tehdä aamupalaa miehen joka päivä, tollasten asioiden olisi hyvä olla vastavuoroisia.
Ja jos sinä teet kaiken muun kodissanne, imuroinnit, astiat ja muut ruuat jne niin ei tosiaan ole tasa-arvoinen järjestys. Molempien kuuluu panostaa suunnilleen saman verran. Sama pätee myös seksiin ja läheisyyteen. Kummatkin antaa pusuja toisilleen ja tekee alotteita seksiin ja ottaa kädestä kiinni jne.
Nepsymies.
Olennaista on teetkö asioita pelosta vai ilosta ja rakkaudesta käsin ja entä hän, mitkä ovat hänen motiivinsa?
Paraneeko vai huononeeko aloittajan elämä jos eroaa? Millainen isä miehestä tulisi? Entä jos ap sairastuu, huolehtiiko mies?
Voitko kuvitella millaista on vanheta yhdessä?
Itse pohdin eniten sitä että jos ap haluaa tulla äidiksi onko parempi tehdä lapsen tuon miehen kanssa, yksin vai kenties jonkun muun kanssa.
Jätä se sika