Oletko koskaan ollut kateellinen kenellekään ?

Itken kun näen muilla olevan asiat niin hyvin. Epäreilua miksi itse en saanut semmoiset geenit ja hyvät aivot.

En. Se toinen ei kuitenkaan ole minä. Ja se on kuitenkin se perus pohja mitä pitää olla jonka päälle sitä kateuden aihetta voisi rakentaa.

Mä olin lapsena todella kateellinen, kun kaverilla oli kaunis koti ja ihana äiti. Oma äiti oli miehiinmenevä juoppo. Aikuisuuden myötä tajusi, että kaikilla ihmisillä on omat taakkansa ja kadehtiminen on turhaa voimavarojen tuhlaamista.

Olen. Jo ihan pienenä koulussa. Olin aina se vähän syrjässä oleva tarkkailija, jota harvemmin pyydettiin mukaan juttuihin . Olin kateellinen kauniille ja suosituille tytöille.  Eikä se kouluikään loppunut, sama homma vieläkin. Minusta on ihan naurettavaa väittää, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, kun sillä on. 

En ainakaan muista koskaan olleeni. Olennollut aika tyytyväinen elämääni aina, vaikkei se mitään ihmeellistä ole ollutkaan. En oikein osaa neuvoa miten sellaisen olotilan saa itselleen, kun sellainen on ollut aina. Varmaan lähtee lapsuudesta nämä jutut. Olen ainoa lapsi, ei siis ole ollut sisarkateuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lapsena todella kateellinen, kun kaverilla oli kaunis koti ja ihana äiti. Oma äiti oli miehiinmenevä juoppo. Aikuisuuden myötä tajusi, että kaikilla ihmisillä on omat taakkansa ja kadehtiminen on turhaa voimavarojen tuhlaamista.

Niin on, täytyy vaan katsoa tarkemmin ja tutustua ihmisiin syvemmin.

Olin ennen todella kateellinen muille ihmisille milloin mistäkin syystä, useimmiten menestyksestä. Lopulta ymmärsin, että minun ei tarvitse olla kateellinen kenellekään, koska kaikki ihmiset ovat kuitenkin samanlaista saastaa, ja jokaisen ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä.

Olen. En päässyt yli vaan laitoin välit poikki kyseiseen ihmiseen siltä osin kuin se on mahdollista. Vähäisempiä kateuden tunteita tulee eri ihmisiä kohtaan, mutta harvoin ne jäävät pidemmäksi aikaa ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen todella kateellinen muille ihmisille milloin mistäkin syystä, useimmiten menestyksestä. Lopulta ymmärsin, että minun ei tarvitse olla kateellinen kenellekään, koska kaikki ihmiset ovat kuitenkin samanlaista saastaa, ja jokaisen ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä.

Sun kateus taisi vaihtua katkeruuteen. Harmi.

Jos hetkellinen kateuden tunne on joskus tullut, niin mietin halusinko olla tuo ihminen. Olla tuon ihmisen näköinen, olla tuon ihmisen luontoinen, olla tuon ihmisen kumppanin kanssa, olla elänyt hänen lapsuutensa jne. Vielä ei kertaakaan ole tullut vastaan sellaista ihmistä, joka haluaisin olla. Minulla on ikää jo 50 vuotta, joten monta ihmistä olen tavannut.

Jos jollain on jotain, jota haluan itse, niin teen töitä saadakseni saman. Hieman vitsaillen kutsun tätä positiiviseksi kateudeksi, sillä se saa minut tavoittelemaan haluamiani asioita.

Olin nuorena aivan megakateellinen kaikille tytöille ja naisille, jotka koin itseäni paremman näköisiksi. Taustalla vaikutti se, että olin aina ollut ns. luokan rumin tyttö jota kiusattiin ja yritin epätoivoisesti päästä tuosta leimasta eroon. Aloin yläasteella kasvattamaan hiuksia pois "poikakampauksesta" ja voi luoja miten täynnä myrkkyä olin, kun rinnakkaisluokkalaisella tytöllä oli tukka vyörärölle. Koskaan en ketään kuitenkaan haukkunut, mutta mielessäni etsin näistä kateuden kohteista virheitä lohduttaakseni itseäni. Taisin kotona piirrellä kiukkuisena jotain pilakuviakin... :D

Vähän vanhempana tuli kadehdittua ihmisiä muista kuin ulkonäöllisistä syistä, kuten omaisuudesta ja hyvään opiskelupaikkaan pääsemisestä; asioihin, joita itselleni kaipasin.

Nykyään nuo ajat ovat onneksi muisto vain, en pysty enää mitenkään samaistumaan tuohon vanhaan ajatusmaailmaan.

SUOMEN VIHER PUNIKIT OVAT KATEELLISIA JOPA TORPPAREILLE. SUN ON MUN PERIAATTEELLA MUKA SUOJELEVAT TÄYTTÄ KATEUTTA SE ON

Minä olen kaikille kateellinen. Kaikilla on jokin ominaisuus, joka on paremmin kuin minulla, esim. likaisella ja kodittomalla ihmisellä voi olla kauniimmat silmät. Ei ole sellaista ihmistä, jolle ei voisi olla kateellinen. 

Lapsena olin joskus kateellinen jos kaverit sai parempia numeroita kokeissa. Aikuisena olen ymmärtänyt ettei toisen hyvä ole ikinä minulta tai keneltäkään muultakaan pois, enkä halua olla niin paha ihminen että kadehtisin toisen hyvää. Päin vastoin olen onnellinen toisenkin onnesta. Sitä varsinkaan en ymmärrä jos joku on kateellinen sisarelleen. Minä ainakin olen aina toivonut pelkkää hyvää sisaruksilleni ja iloitsen heidän puolesta, jos jotain hyvää sattuu kohdalle. Uskoisin, että opettelemalla sydämen hyvyyttä/sydämensivistystä voisit onnistua olemaan kadehtimatta.

Enpä taida olla. Epäoikeudenmukaisuuden sietokyky, oikeudentunto kyllä ovat  sellaisella levelillä, että tietyntyyppisten ihmisten on vain pakko kääntää se kateudeksi jotta voivat elää itsensä kanssa kuplassaan ja selittää asioita itselleen parhainpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Jo ihan pienenä koulussa. Olin aina se vähän syrjässä oleva tarkkailija, jota harvemmin pyydettiin mukaan juttuihin . Olin kateellinen kauniille ja suosituille tytöille.  Eikä se kouluikään loppunut, sama homma vieläkin. Minusta on ihan naurettavaa väittää, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, kun sillä on. 

Kyllä niillä kauniillakin on omat ongelmansa, turha niitä on kadehtia.

Nope. Never.

Kun on tarpeeksi omassa elämässä luomassa ei tarvitse muita kadehtia. Kadehtivat ihmiset ovat myrkkyä.

Minä olen onnistunut aina kaikessa, jos olen halunnut. Eli en koe epäonnistuneeni koskaan, vain joskus olen halunnut kokea niitäkin.. hyvin tarpeellista. Osa elää erakkona niin ei tarvi kokea montaa ulottuvuuttaa tai stalkkaa reppanoina muiden elämää ;)

Vierailija kirjoitti:

Enpä taida olla. Epäoikeudenmukaisuuden sietokyky, oikeudentunto kyllä ovat  sellaisella levelillä, että tietyntyyppisten ihmisten on vain pakko kääntää se kateudeksi jotta voivat elää itsensä kanssa kuplassaan ja selittää asioita itselleen parhainpäin.

Mitäs tuo on tarkoittavinaan?

En osaa olla kateellinen, siis negatiivisella tavalla. Joskus saatan ajatella, että olisipa minulla samanlainen palkka kuin miehelläni, mutta heti perään totean, etten ikinä haluaisi tehdä samanlaista työtä. Joten olen tyytyväinen omaan työhöni ja palkkaani. Tai jos jollain on hoikka ja treenattu kroppa, totean, etten ikinä voisi käydä 5xviikossa salilla ja syödä vain raejuustoa. Eli se taas siitä. Muiden ilot ja onnet ei ole minulta pois.