Jäädäkö pikkupaikkakunnalle vai lähteäkö pois?

Muutin pk-seudulta pienelle paikkakunnalle pohjoiseen ihan vaihtelun takia töihin. Aluksi inhosin paikkaa, vaikka olin suunnitellut lähtöä pitkään. Todellisuus löi kuitenkin silmille pian. Ei palveluja, liikennettä, ihmiset melko pienisieluisia, juorun nälkäisiä ja myös konservatiivisia. Ihan kuin ajassa olisi tultu 20 vuotta taaksepäin asenneilmapiirissä, muodissa jne.

Kuitenkin plussana on ollut elämisen tietty helppous, halpuus ja turvallisuus. Tämä on kuin lintukoto ilman isojen kaupunkien lieveilmiöitä. Yksinhuoltajana paikka olisi lapsille turvallinen ja hyvä elää. Pystyn hyvin ostelemaan heille joskus kalliimpiakin juttuja ja pitämään hyvää elintasoa yllä. Toisaalta lapset ovat olleet hieman järkyttyneitä elämän pysähtyneisyydestä. Ihmiset eivät tutustu täällä samalla ennakkoluulottomalla tavalla kuin etelässä, vaan edelleen lapsilla ei ole yhtäkään kaveria koulun ulkopuolella. Ei, vaikka ollaan pyydetty puhelinnumeroita ja kutsuttu ulos vaikka pyöräilemään. Ei ole halukkaita, jokainen pysyttelee omissa piireissään. Tuntuu että yksinhuoltajana olen myös hieman silmätikkuna esim. koulussa. Asiaa ei auta että olen aika rohkea ja avoin luonne. Tykkään jutella monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti asioista ja ilmiöistä. Sellaiselle keskustelulle ei ikävä kyllä täällä ole oikein tilaa. Ihmisiä ei kiinnosta. Tietty sulkeutuneisuus paistaa monessa.

Olenkin näitä pohtinut nyt mielessäni kun työsopimus loppuu syksyllä. Jäädäänkö vai lähdetäänkö takaisin. Täällä on puolensa, mutta en tiedä olenko valmis jäämään ns. henkiseen tyhjiöön ja himmailemaan itseäni että sopeutuisin paremmin sellaiseen konservatiiviseen muottiin.