Uskomatonta luettavaa tuo odotus-palsta

Mä taas kannustan kaikkia äitejä saikulle heti jos huolettaa. Kyseessä on lapsen elämä ja terveys! Muutama kuukausi sinne ja tänne ei työpaikkaa kaada, mut voi pilata toisen ihmisen koko elämän!



Minä yritin just olla tommonen työn sankari. Suppareita meni ja tuli, en viitsinyt valittaa. Tein töitä vaikka kuinka väsytti ja huimasi, koska raskaushan ei ole sairaus, vai mitä? No, sit kävi niin, että yksi pikku virus romahdutti mun kunnon, koska olin niin aneeminen ja ylirasitutnut (rautalääke ei imeytynyt, mut koska "kaikillahan se on hemppa matalalla raskausaikana" en viitsinyt siitäkään nostaa meteliä. Neuvolassa oikein kiiteltiin mun reippautta, että anna mennä vaan jos kerran itse jaksat.) Verenpainelukemat oli reilusti alle sata, pystyin kävelemään kerrallaan vaan pari metriä ilman kivuliaita suppareita, ja kesti aikansa että hemppa saatiin nousemaan edes sataan.



Kaikesta tästä johtuen sain viruksesta rajut jälkitaudit, nivelet tulehtui ja kärsin hermosäryistä, jollaisia en oikeasti ole tiennyt olevan olemassa. Lapsi lakkas kipulääkkeiden vuoksi liikkumasta ja sitä sit sai paniikissa miettiä, että kuoliko tää pikkuinen, kun koko päivänä ei mitään kuulunut. Vasta kun pahin oli jo ohi, mulle vaihtui pätevämpi terkka, joka kysyi ensitöikseen, että enkö mä hullu mennyt äitipolille tarkkailuun, lapsi ois oikeasti voinut kuolla. No en mä mennyt, kun neuvolasta sanottiin, että kyllä tän sydän lyö, lepäilet nyt vaan.



Ja tää kaikki tapahtui alle viikossa, se oli totaalinen stoppi. Olisin voinut estää sen hakemalla saikkua ajoissa tohon väsymykseen ja suppareihin, jotka on merkki siitä, että silloin täytyy LEVÄTÄ.



Ja arvatkaapa, antoiko mun työntantaja mulle jotain kultamitalia siitä, että sinnittelin loppuun asti ja tein saikullakin etätöitä? Ei. Kiitokseksi jatko mun määräaikaista sopimusta vaan äippälomaan asti, vaikka ennen kuin sai tietää, että olen raskaana, puhuttiin monen vuoden sopparista.



Nyt jälkeenpäin tunnen itseni tosi vastuuttomaksi, kun ajattelin vain itseäni ja työkavereitani, enkä tätä kaikkein tärkeintä, uutta elämää. Älkää muut tehkö samaa virhettä ja ajako itseänne piippuun!

Puhut harjoitussuppareista. Tässä oli kuitenkin varmaankin kyse kivuliaista supistuksista, jotka avaavat/pehmittävät kohdunsuuta. Niiden kanssa ei parane pelleillä pienillä viikoilla.



Harjoitussupparit on ihan eri asia. Ne ei satu, eikä avaa paikkoja.

Odotin kaksosia ja töissäolo oli todella tuskaa väsymyksen, supistelun ja selkäkivun vuoksi. Kerroin tuntemuksistani joka kerta tiuhoilla äitiyspolikäynneillä, mutta aina vaan passitettiin takaisin töihin. Lopulta viikolla 31 aloin itkeä neuvolassa ja sain sen kauankaivatun sairaslomatodistuksen. Seuraavalla viikolla päädyinkin sairaalaan makaamaan koko raskauden loppuajaksi.



Ulkopuolisen on niin helppo arvostella toisten vaivoja turhanvalitukseksi!

päästä sairaslomalle, vaikka kaikki liikkuminen teki kipeää. Itkin töiden jälkeen eteisen lattialla, kun ei enää muuhun kyennyt ja yöunet alkoivat olemaan heikossa, kun mietin edellisen illan miten selviän seuraavasta päivästä. Töiden tekeminenkin oli mitä oli, kun suuri osa ajasta meni siihen, että yritin vain selvitä. Vessassa käyntiäkin piti suunnitella, kun oli hankalaa kävellä sinne saakka. Lopulta käytännössä käskivät töistä saikulle.



Mutta on se kiva, että jotkut tietävät paremmin. Kai tuo sitten oli ihan normaalia. Raskaana oleminen oli hirveää, paljon pahempaa kuin synnytys, vaikka sekään ei ollut käsittääkseni helpoimmasta päästä synnytyksiä.

onkin sairaus. Kuulostaa aika hurjalta.

Voisiko se kenties johtua siitä, että odottavien äitien vointia seurataan melko tarkkaan? Ja että lääkärit ovat mieluummin ylivarovaisia kuin välinpitämättömiä? Saikkua pitävä tuleva mamma tulee yhteiskunnallekin (veronmaksajille) halvemmaksi kuin pikkukeskosen hoito tai pahojen vaurioiden korjaus.

vkolta 22 alkaen. Toista lasta odottaessa en ollut yhtään, kun ei ollut niitä erittäin kivuliaita suppareitakaan. Kannattaa jättää se odottajat-palsta lukematta jos ei kestä toisten saikkujakaan; kukaan täyspäinen ei liene terveytensä hinnalla roiku töissä, jos oikeasti on ongelmia.

yskin ja oksensin yöt enkä voinut nukkua, ja mitään kovin voimakkaita yskänlääkkeitä en voinut ottaa kun olin raskaana.

Olisin vaikka puoli päivää tai päivän tarvinnut saikkua, että ois saanut vähän levätä, mutta lekuri kirjoitti vain yskänlääkereseptin. Kotona lääkkeen otettua katsoin selostetta ja siinä kiellettiin ottamasta sitä lääkettä raskaana.

:(

Ja siis lääkräi nimenomaan tiesi että olen raskaana.

Samassa yhteydessä myös kerroin että mulla oli työuupumusta kun oli aivan liikaa töitä, ja kotona myös parisuhdeongelmia. Siltikään en siis saanut yhtään saikkua, mutta sain kyllä ikävän kommentin "sun mies kyllä kohta jättää sut".



Sitten myöhemmin raskausaikana, kun olin taas hyvässä kunnossa ja asiat ok, eikä ollut mitään ihmeempää vaivaa, samalta lääkäriltä hain VARMUUDEN vuoksi todistusta että voin lentää, kun piti tehdä pieni työmatka lentäen.

Viikkoja ei vielä ollut ihan niin paljon että ois tarttenut todistuksen, mutta melko lähellä, joten ajattelin varmuuden vuoksi pyytää sen mukaan.

No silloin se taas alkoi pelottelemaan mua ihan kauheasti että "omalla riskillä" lähdet ja joudut sitten synnyttämään siellä ja... kaikkea ihmeellistä.

(Noh, toisaalta jos mun on mentävä työmatkalle, niin on mentävä, sittenhän hänen ois pitänyt kirjoittaa työnantajalle todistus että en saa lentää. Asiatonta oli tuo kauhea pelottelu, kun mulla muutenkin oli pelkoa miten kaikki menee.)



Mutta sanoisin että ei sitä saikkua aina saa vaikka tarttis.

odotin ensimmäistäni niin muutin rv36 ja tuon jälkeen sisustin kämppää, tein pitkiä lenkkejä jne jne jne...... Ajattelin, että raskaanaoleminen on upeaa ja hienoa aikaa, vointi aivan mielettömän hyvä ja energinen.........



Sitten tuli toinen raskaus ja yllättävä keskossynnytys rv31+1 vaikka kaikki oli taas mennyt niin hyvin muutamaa "vaaratonta harjoitussupistusta" lukuunottamatta.



Kolmannessa raskaudessa olin tarkemmassa syynissä ja rv 23+0 todettiin, että kohdunkaula oli pehmeä, suu sormelle auki ja kanavaa ultralla 2,5cm ja passitus lepoon tuli. Vielä en tajunnut tilanteen vakavuutta vaan jatkoin kotona entiseen malliin vain aina hetkittäin lepäillen. Sitten rv30 tuli passitus sairaalaan vain vessassa ja suihkussa sai käydä. OMA VOINTI OLI LOISTAVA - hyvin olisin voinut tehdä vaikka mitä, mutta taas oltaisiin oltu keskoskaapin vieressä, joten motivaatio makoiluun löytyi kun käsitin ettei kakkosen keskosuus ollutkaan vain siihen raskauteen liittyvä vaan minulla nyt kohdunsuu pehmenee ja aukenee ilman supistuksiakin ja vauvan terveys oli mielessäni tärkeimpänä.



Nelosesta määrättiin jälleen lomalle rv23+4 ja kiltisti lepäilin kotona ja pääsin nippanappa täysille viikoille. Vuoteenomana olin pari kuukautta ihan kokonaan mutta sainpa olla kotona ja saivatpa av-mammat ihmettelemistä miten laiska joku voi olla kun vain raskauden vuoksi makailee. Sehän olikin tosi ihanaa ja hauskaa........ mieluummin olisin kokenut neljästi sellaisen raskauden kuin ensimmäinen oli, mutta elämä on arvaamaton. Kaikki vauvat (myös keskonen) onneksi ovat loppujen lopuksi syntyneet terveinä ja olosuhteisiin nähden erittäin hyvinvoivina.



Ulkopuolisen ei koskaan pidä arvostella toisen tilannetta jos ei siitä mitään tiedä. Varmasti raskausajan sairausloman takana on huoli lapsesta ja hänen terveydestään ennemminkin kuin äidin laiskuus ja "mukavuudenhalu".

pari kk kepeillä kun selkä ei raskautta kestänyt, selkärangassa vikaa. Vessassa ja vaatteiden vaihdossa mua avustin mieheni. VArmaan ois pitäny raahautua vain vanhainkotiin kuitenkin mummuja pyöritteleen. Niin ja pahoinvointi oli kamala. Supistuksiakin oli. Lapsi syntyi viikolla 35+. Pari viikkoa oltiin osastolla, lapsi raasu ei jaksanut syödä.



Mut töihin vaan, ei saa valittaa, täytyy vain kestää.

Itse jäin ekan raskauden aika vk 24 saikulle, ja ei mitään oireita, vain kaksosraskaus oli syynä hommien loppumiselle. Työni on fyysisesti raskasta ja sen takia jäin.



Tokassa raskaudessa jäin saikulle suoraan kättäriltä, kun ensin oli tehty kaikki ettei lapsi synny. Senkin jälkeen jouduin kerran viikossa käydä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen ja saikkua jatkettiin aina sen mukaan sitten.

Vauva meinasi syntyä toisen kerran vk 27 ja kolmannen kerran vk 34. Onneksi raskaus saatiin jatkumaan 37+ viikolle saakka ja saatiin hyvänkokoinen poika vauva kotiin ilman keskola aikaa.

Poika olisi todennäköisesti syntynyt jo ennen 30 viikkoa jos ei olisi saikkua herunut...

tiedän itsekin,että on joitakin äitejä kun hakee saikkea ihan vaan sen vuoksi kun ei viitsitä mennä töihin,mutta kyllä suurin osa on niitä jotka OIKEASTI tarvitsevat sairaslomansa!Eikös odotuksessa ole tärkeintä ettei lapsi synny liian aikaisin ja olisi terve ja elossa????!!

Itse olen riskiodottaja chronin sairauteni vuoksi ja olin sitkeästi töissä kesäkuun loppuun asti vaikka töiden jälkeen illat itkua väänsin,kun sattui niin tajuttomasti ja en pyxtynyt mtn tekemään. Pahimmillaan vkloput makasin ja juoksin vessaan 5 minuutin välein. Minulla fyysinen työ joka ei helpottanut oloa pätkääkään!jatkuva seurailu gastrolla,äitiyspolilla ja neuvolassa, eli pahimmillaa kävin joka vk lääkäris tai verikokeilla.

kesäkuun lopulla neuvolalääkäri totesi kuntoni/olotilani olevan niin heikko,että kotiin pitää jäädä ja siitä asti olen ollut vaikkakin sairaslomaa vain 3 vk koska olen ollut kesälomalla ja työpaikan vuorolomautuksella(olleet minun onneni!) kaikesta tästä huolimatta 2 vk sitten alkoi kauheat supistelut, vauva lakkasi liikkumasta, minä itse pahoinvointinen.no siitähän kiireellisenä äitiyspolille,mutta kaikki oli vauvalla kunnossa vaikka onkin poikittaistilassa edelleenkin. tästä seurauksena lisätarkkailua odotuksen loppuun asti ja kaikenmaailman kokeita on otettu.raskausviikkoja nyt takana 33+3 ja sais vielä muutaman viikon olla masussa,että kehittyy kunnolla.

En yhtään kadehdi niitä ns.teräsäitejä jotka ovat töissä yrittääksen todistaa jotain. jos on kipeä tms kyllä se parempi on jäädä kotiin ja pitää huoli tulevasta perheenlisäyksestä kuin esittää marttyyria!kuka antaisi itselleen anteeksi jos vauvalle tapahtuisi jotain ja olisi itse sen aiheuttanut..kysyn vaan.en minä ainakaan:((

Itse jäin ekan raskauden aika vk 24 saikulle, ja ei mitään oireita, vain kaksosraskaus oli syynä hommien loppumiselle. Työni on fyysisesti raskasta ja sen takia jäin.

Tokassa raskaudessa jäin saikulle suoraan kättäriltä, kun ensin oli tehty kaikki ettei lapsi synny. Senkin jälkeen jouduin kerran viikossa käydä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen ja saikkua jatkettiin aina sen mukaan sitten.

Vauva meinasi syntyä toisen kerran vk 27 ja kolmannen kerran vk 34. Onneksi raskaus saatiin jatkumaan 37+ viikolle saakka ja saatiin hyvänkokoinen poika vauva kotiin ilman keskola aikaa.

Poika olisi todennäköisesti syntynyt jo ennen 30 viikkoa jos ei olisi saikkua herunut...

Mitä väliä on sillä mitä ja miten muut tekevät? Hoida omat asiasi ja tee kuten parhaaksi näet.



Kumma juttu kun aina pitää kytätä toisten tekemisiä ja olemisia.

arvostelee muita, kun nyt ei itsensä kohdalle ole osunut vastaavaa tilannetta.



Kyllä minä tasan tiesin mikä on harjoitussupistus ja mikä ei. toinen lapsi kun on jo tulossa ja jouduin jäämään ensimmäisen kerran sairaslomalle juuri rv18. Ensimmäisen kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut, oli todella vain kivuttomia harjoitussupareita. Kyllä sen sitten erottaa kun kyseessä todelliset aikaansaavat supistukset.

Luuletko oikeasti että on herkkua maata aloillaan kuukausi tolkulla ja toivoa että pieni pysyy mahassa.



Paljon mielummin olisin ollut työpaikalla, kuin ensin kotona makaamassa ja sitten levosta huolimatta sairaalassa saamassa supistustenesto lääkitystä kun kohdun suu alkoi avautumaan rv28



joten kun asiasta et mitään tiedä niin kannattaisi pitää ne ihmettelyt omana tietonasi. Jokainen raskaus on erilainen ja jos sinulla ei ole ollut muita kuin ns. harjoitussuppareita niin se ei tarkoita etteikö muilla voi olla.

onkin sairaus. Kuulostaa aika hurjalta.

Ennen nykylääketiedettä se olikin naisten yleisin kuolinsyy. Ja vauvakin voi helposti kuolla raskauden aikana.

Oma kokemus on, että sairaslomaa ei saa raskaana kovin helpolla, mutta joskus voi olla viisaampaa levätä muutama päivä tai parikin viikkoa jo ennen äitiyslomaa. Syitä on monia. Jotkut joutuvat jo alkupahoinvoinnin aikaan sairaalaan, ja ilman tiputusta he kuolisivat. Ja raskausmyrkytys on vakava komplikaatio, joka vaatii myös hoitoa ja lepoa.

raskaudessa vkolla 24, neljännessä jo vkolla 11 ja luultiin että kyseessä on keskenmeno. Eli suppareitakin on monenlaisia. Sairaslomalla olen ollut joka kerta n vkolta 28 lähtien, osan aikaa sairaalassa piikki persuksissa joka supistuksesta. Silti lapset on syntyneet 3x 36+1 ja kuopus 33+3.



Maalaisjärki on hukassa ennemminkin niiltä jotka pohtii jokaista suupalaa, voiko odottaja syödä sitä tai tätä, mitä vauvalle tapahtuu jos annan teelusikallisen purkkisosetta 2kk ikäiselle tai otamme aina matkalle mukaan oman tyynyn/potan/turvaistuimen kun muu ei kelpaa.

Kuin lukea odotuspalstaa ja arvuutelle, kuka tarvitsee "oikeasti" saikkua ja kuka feikkaa.. Köyhä elämäkö??



Miksi edes vaivaudumme vastaamaan näihin?? =))

Joka kehui siskoa "kun oli niin reipas eikä valittanut turhasta" kun jaksoi olla töissä loppuun asti ja sai näin nostetuksi äp-rahoja (jotta sai ne 6kk tulot) ja jaksoi myös käydä salilla ym loppuun asti. Sisko kertoi tästä itse ja sanoi että kyllä ärsyttää, ihan kuin mä en sitten ois ollut reipas kun jouduin jo ennen rv 30 saikulle vuodelepoon koska minun mielestäni kivuttomat supparit avasi kohdunsuuta..niin, ja lapsihan oli sitten aika pieni syntyessään, vaikka pysyikin vielä muutaman viikon kohdussa...



Ap:n ja siskon miehen mielestä mun ois varmaan pitäny olla reippaampi niin kaikki ois menny hyvin?

mutta jotkin supistukset kyllä ovat sellaisia, että niiden kanssa onkin oltava varovainen, ettei vauva pullahda liian aikaisin maailmaan.