Miten erityislapsenne ovat käyneet rippikoulun?

Meillä kaikki lapset ovat kieltäytyneet menemästä rippikouluun/rippileirille, koska eivät enää usko satuihin. Myös erityislapseksi luettava lapsi.

Sukulaisperheessä keskivaikean kehitysvamman omaava lapsi kävi seurakunnan erillisessä rippikoulussa, enimmäkseen oli kerhotyyppistä toimintaa, ei tarvinnut opetella raamatunlauseita ulkoa (ei osaa lukea). Konfirmaatio oli kirkossa pienryhmän kanssa, ja juhlat pidettiin kuten muillekin ripille päässeille ovat pitäneet. Eli kysäisepä omasta seurakunnasta, miten onnistuu.

Rippikoulu alkaa olla mennyttä elämää kuten kirkot ylipäätään. Ihmiset ovat nykyisin koulutettuja ja taikauskot jää onneksi pian historiaan. 

Eipä käynyt rippikoulua. Kieltäytyi koko ajatuksesta ja se oli sitten siinä. Eipä ole vaikuttanut myöhemmin mihinkään.

Lievästi erityinen kävi ihan normaalin leirin. Alussa oli vähän vaikeaa, kiusaamistakin oli ilmeisesti, mutta sitten alkoi viihtymään, kun asiaan puututtiin. Päösi porukkaan mukaan ja sai uusia kavereita. Hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan.

Lievästi kehitysvammainen nuoreni kävi normi kaupunkiriparin. Soitin rippikoulun vetäjälle etukäteen, juteltiin tarvittavasta tuesta jne. Järjestivät vielä 18v isosen, joka otti nuoreni vielä siipien suojaan ja hengaili mukana. Kaikki meni hienosti ja nuoren oma unelma konfirmaatiosta ja rippikoulun käymisestä toteutui.

Lisään vielä ed.kirjoitukseeni,että ulko luvut sai "tenttiä" yhdessä tämän isosen kanssa.

Ei käynyt, ei kuulu kirkkoon. Ei halunnut protuleirille.

Vaikeasti kehitysvammainen lapseni kävi erityisryhmille tarkoitetun rippileirin. Hänellä oli leirillä mukana avustaja.

Minun lievästi erityinen kävi myös aivan tavallisen riparin. Rippikoulun pitäjillä oli tieto nuoren oppimis- ym. vaikeuksista, mutta ihan samat oppitunnit kävi ja tentinkin suoritti aivan kuten lahjakkaammatkin.Itse halusi rippikouluun, koska kaikki kaveritkin kävivät.

Toisin kuin tämän ketjun vastaukset antavat ymmärtää, niin suuri osa yhä käy riparin. Moni sen vuoksi, että se on ihan hauska ikäryhmäkokemus.

"Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun kävi 88 prosenttia ja kaikista 15-vuotiaista nuorista 74 prosenttia" ( vuonna 2020)

Ja niin kehitysvammainen siskoni kuin kehitysvammainen perhetuttava kävivät molemmat tavallisen leirin. Perhetuttavalla oli osan aikaa leirillä oma ohjaaja.

Asperger-poikani ei käynyt riparia lainkaan. Hänelle jatkuva yhdessäolo toisten kanssa on ihan myrkkyä, joten ymmärsin pian itsekin, että leiri olisi lähinnä painajainen. Samasta syystä saa ilmeisesti vapautuksen armeijasta (ainakin lääkärinlausunto on tällainen). Muuten Asperger ei pahemmin edes hänessä näy ja sosiaalinen toiminta on ihan ok, jos se ei kestä kovin kauan. Ja missään nimessä ei halunnut mitään päivämuotoista riparia, koska ei usko ainakaan näkyvästi ja inhosi tuolloin tavallista koulunkäyntiäkin.

Kävi muiden samanikäisten erityiskoulua käyvien kanssa.