Mitä mieltä sellaisesta, ettei ylioppilas lähetä juhlien jälkeen kuvallista kiitoskorttia tai kiitä millään muullakaan tavalla?

Minulle riittää, että lahjan saaja kiittää ihan siellä juhlissa kun annan lahjan. Mitä minä sillä kirjeellä ja kuvalla teen?

Tuskin edes huomaisin.

Miksi oletatte että asiat täytyy aina tehdä kuten "on aina tehty"? 

Kas kun ei pitäisi faksia lähettää, ja karauttaa hevoskärryillä YO-lakki päässä heinätöihin ennen Postikeskuksessa alkavia töitä?

Kunhan kiittää lahjan saadessaan.

Kiitos riittää, tavallatai toisella. Löheisimmille se kuva ( mummit, kummit jne)- kuvat maksaa paljon.

Vanhemmat kasvattaneet moukaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte että asiat täytyy aina tehdä kuten "on aina tehty"? 

Kas kun ei pitäisi faksia lähettää, ja karauttaa hevoskärryillä YO-lakki päässä heinätöihin ennen Postikeskuksessa alkavia töitä?

Naurahdin. ap

Aivan yks ja sama. Kyllä siellä juhlissa on kiitelty ihan tarpeeksi. En tarvitse tuhotonta määrää kiitoskortteja ties mistä juhlista. Roskiin ne menee kuitenkin. Läheisten sukulaisten (n 3kpl) kiitoskortit säilytän kyllä.

Ne on ylioppilaan juhlat, ei sinun.

Kai sitä aikuinen pärjää ilman, että on tullu muistetuksi erillisellä kuvallisella kiitoskortilla.

Hyviin tapoihin kuuluu kiittää. - Kuvaa en odota kuin, ehkä kaikkein läheisimmiltä ylioppilailta. Tuon kuvan antamisessa on kai kyse vain tavasta. Mietin, että vosikohan tämän kuvien antamis tavan jo jotenkin päivittää. Tai pitäsikö sitä päivittää jotenkin. Kuvien jakamisessa oli varmasti, jokin pointi vielä silloin kun itse pääsin ylioppilaaksi tai kun oma vanhemani pääsivät ylioppilaaksi (yli 55 vuotta sitten) mutta mikä niiden pointti on tänään? 

En minä halua kiusata sukulaisia tunkemalla lärvini kuvia postiluukusta.

t. tämän kevään ylioppilas

Aivan totaalisen yhdentekevää tuleeko kuva ja/tai erillinen kiitos jälkikäteen postissa.

Juhlana vertautuu täysin vaikka 5-vuotissynttäreihin tai ihan mihin tahansa muuhun sukulaiskahvitteluun. En minä niistäkään odota mitään suurieleistä osallistumiskiitosta jälkijunassa.

Parempi vaan jos kuvaa ei tule, kun ei meillä niitä hyllyssä tai seinällä pidettaisi muutenkaan.

Vuosikymmeniä sitten oli aito saavutus että lapsukainen oli saanut YO-lakin. 

Se jopa mahdollisti uran. 

Nykyään se on periaatteessa vain välitila, jossa nuori viettää aikaa jokusen vuoden ennen kuin alkaa opiskelemaan ammattia. 

YO-lakin arvostuksen deflaatio on alkanut -80-2000 luvun taitteessa jolloin se lakki vain mahdollisti lisäopiskelun, eikä ollut mikään päämäärä enää

Mielestäni sellaiset vieraat jotka katsovat ansainneensa kiitoksen siitä, että tulivat syömään mahansa täyteen, sekä juomaan illan ilmaiseksi, ja toivat lahjana jonku Tokmannin tarjouskorista löytämänsä roskan, olisi voinut jättää alunperinkin kutsumatta.

Riittää että kiittää siellä juhlissa. Kiitoskortit ja kuvat on pelkkää plussaa enkä niiden puutteesta loukkaannu.

Nykyään on helppo ottaa omalla puhelimella kuva ylioppilaasta siellä juhlissa jos kuvan muistoksi itselleen haluaa.

Mä en lähettänyt kiitoksia koska en tajunnut 18 vuotiaana että kuuluu tapoihin :D. En kyllä loukkaannu jos mulle ei lähetetä kiitoskorttia, yleensä ne päätyy vaan laatikkoon pölyttymään kun en kehtaa heittää pois.

Missähän meidän kaikki kiitoskortit ovat, mitä olemme sukulaisten lapsilta vuosien saatossa saaneet?

Meille arki on elämän parasta aikaa, emmekä halua seinillemme kuvia muistuttamaan vaivaannuttavista juhlahetkistä. Meidän seinillä on kuvia, joista tulee sekä kuvien henkilöille, kuvien ottajilla että kuvia katsoville hyvät muistot mieleen.

Juhlien yhteydessä otetuilla kuvilla oli silloin paljon isompi merkitys, kun kuvia otettiin lähinnä juhlissa, ja silloinkin hyvin rajoitetusti. Nykyisin, kun lähes jokaisella on kamera käden ulottuvilla 24/7, eikä jokaisesta kuvasta tarvitse erikseen maksaa, niitä kuvia on joka paikka täynnä.

Kun ei kukaan muista, ei tarvitse kiitoskorttejakaan lähetellä.

t. yksinäisen nuoren äiti

itse lähetin whatsappilla kuvan kaikille rahalahjalla muistaneille.

toissavuoden yo