Mitä mieltä sellaisesta, ettei ylioppilas lähetä juhlien jälkeen kuvallista kiitoskorttia tai kiitä millään muullakaan tavalla?

Aina valitetaan, että ei kukaan muu paitsi ehkä sukulainen tee niillä jotain. Muut heittävät roskikseen.

Onkohan ämä vähän ikäpolvi kysymys.- Ymmärrän, että ikäluokka sanoaanko 70+ vuotiaat haluavat ja tovova (lapsen)lapsistaan kuvia, joita katsoessa voi ajatella ja tuntea, että niin se vaan aika kuluu ja tuokin on jo noin iso ja pääsi oikein ylioppilaaksi toisin kuin iso-iso-äitinsä tai iso-iso-isänsä.... Mitähän se ny sitten meinaa tehdä? 

Milloinkana se käänne tapahtui, että ylioppilaaksi tulosta tuli "tavallien juttu", siinä kuin ammattikoulusta valmistuminenkin, vaikka edelleen tuntuu sille, että vallankin vanhemmille ikäluokasta häämentävän monelle ylioppilaaksi kirjoittaneiden arvostaminen on jotain, mitä on hieman vaikea ymmärtää. Toisaalta on hieman surullista, etä on oikeastaa vaikea sanoa, että miä se nykyään merkitsee, että on kirjoitanut ylioppilaaksi. -

Kun ei todi sanoa, että lukioon meni jotta saisi muutaman vuoden kypsymis aikaa miettiä, että mitä lähisi sen jälkeen tekemään, e. opiskelemaan, koska "jo" omana aikanani oli aika vähän vaihoehtoja, mihin olsi riitäny se, että on koulutukselaan ylioppilas; jolla ei ole samanlaisia kykyä ja taioja kuin näistä julkisuudessa esiintyneillä, joka ovat vuoroin toimittajaa kuin juotajaa,  kirjailijaa,....       

Mäkään en jotenkin tajunnut, että kiitoskortit olisi olleet niin tärkeät. Enkä olisi osannut sellaisia varmaan mistään hankkiakaan, plus ne olisivat olleet kalliita opiskelijabudjetilleni. Muistan, kuinka laskin senttejä, jotta saisin ostettua edes yo-lakin, se kirpaisi, meni viikon ruokarahat ja oli varsin turha ostos, mutta se oli pakollinen jos aikoi osallistua koulun juhliin. Olin lähtenyt omilleni sijaiskodista, josta ei autettu koska olin "aikuinen", biologisia vanhempia ei elämäni ollut kiinnostanut vuosiin. Järjestin yksin pienet kahvittelut parille kaverille ja poikaystävälle, jonka sukulaisia juhliin kyllä tuli. Toivottavasti eivät jääneet kovasti kaipaamaan kiitoskortteja.

Kiitoksen antamatta jättäminen on moukkamaista, mutta kyllä nykymaailmassa kuvat ja kiitokset voi laittaa whatsapillakin.  Ei kukaan säilö jonkun random sukulaisen yo kuvia. Omille isovanhemmille voi tuon  aidon kuvan laittaakin. 

Tämä oli ehä hyvä tapa silloin kun yo oli saavutus. Nykypäivänä puolet ikäluokasta suorittaa kyseisen tutkinnon... Itse olisin mielelläni jättänyt kyseiset juhlat juhlimatta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli ehä hyvä tapa silloin kun yo oli saavutus. Nykypäivänä puolet ikäluokasta suorittaa kyseisen tutkinnon... Itse olisin mielelläni jättänyt kyseiset juhlat juhlimatta.

Vain puolet? Säälittävää! Vain vammaisuus tai erityisnuoruus antaa syyn olla kirjoittamatta ylioppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli ehä hyvä tapa silloin kun yo oli saavutus. Nykypäivänä puolet ikäluokasta suorittaa kyseisen tutkinnon... Itse olisin mielelläni jättänyt kyseiset juhlat juhlimatta.

Vain puolet? Säälittävää! Vain vammaisuus tai erityisnuoruus antaa syyn olla kirjoittamatta ylioppilaaksi.

Mikä pointti nykyään on kirjoittaa ylioppilaaksi, kun mihin tahansa suomalaiseen yliopistoon / korkeakouluun voi päästtä opiskelemaan ilmankin, jos on suorittanut ammatiliisen perustutkinnon. - Toki jos kirjoittaa erinomaisesti, niin voi välttyä pääsykokeisiin menemiseltä mutta ainakin suosiuimmille aloille saa suurin osa varautua menemään pääsykokeisiin. (-Oman aikana jouuivat kaikki ja ylioppilaansa sai "vain" lisäpisteitä). Se on 2. juttu mien hyvät tai huono eväät jokin ammattitutkinto antaa jatko-opinnoille mutta ei keksinkertainen yo-todistuskaan ole kovinkaan arvokas. - Tai missä sen arvo piilee? - Oikeudessa käyttää valkoista Wappulakkia, jollainen on monella muullakin muistona kouluvuosista?