Toiveita muskariopelle

aloittaisin ihan niin perusteista kuin lapsiryhmän hyvä hallinta...

äiti ei voi yhtään auttaa kotona kun ei ole koskaan kuullutkaan.

odottelua.

Odottelun aikana homma saattaa levitä käsistä.

Oli paljon erilaista rekvisiittaa (käsinukkeja, huiveja, pehmoleluja) ja sitten lapset sai liikkua paljon musiikin mukana (tanssia, kävelyä, hyppelyä jne) ja soittaa itse soittimia (rumpuja, tamburiinia jne) joka keralla. Poika tykkäsi ihan hulluna!

Ja liian tiukkapipoinen ote on pahasta, leikkiähän homma on. Ei siellä lapset miten vaan hillua saa, mutta turha nipottaminen ja jäykistely on ihan pyllystä.

Olen koulutukseltani luokanopettaja ja sen lisäksi nyt alan vetää tuota muskariryhmää. Ryhmänhallinta on siis hanskassa. Ja ainakin toinen lasten vanhemmista on mukana ryhmässä.



"Jotain uutta, jotain vanhaa" on periaate, jota noudatan.



Tuo rekvisiitta on varmasti hyvä juttu. Pitääkin katsella, mitä kotoa löytyy ja mitä saan hankkia musiikkikoulun piikkiin. Tila on aika pieni, se asettaa kyllä rajoituksia liikkumiseen. :(



Kiitos vielä, lisää toiveita otan vastaan.

meidän poika on tykännyt muskareista, joissa on joka kerta jokin tarina minkä mukaan muskari etenee. Esim. piirretty kuva itikasta

-> lauletaan ja leikitään itikan rätti sitikka. Itikka näkee auton ikkunasta, arvatkaa mitä?

-> lapset arvuuttelee

->open käteen ilmestyy muovinen lentokone

-> liikutaan musiikin tahdissa kuin lentokoneet ylös alas nopeesti hitaasti yms., lauletaan ja leikitään lentokone metrin mittainen ohjaamossa pieni kirppu

-> itikka lähtee katseleen lentokentälle lentokoneita

-> itikka ja kirppu tutustuu ja lähtee laiva retkelle

->jatketaan siitä aiheesta jne.

Meidän pojan on ainakin helppo keskittyä ja kiinostua aiheesta kun ope ottaa rekvisiittaa, lapset mukaan viemään aihetta eteenpäin, ei anna kenenkään häiritä/juosta yms. paljon soittimia liikkumista jne.