Miksi nykyään pitää olla koko ajan pirteä ja positiivinen?
Ja jos ei ole, niin on heti masentunut kuulemma. Miksi?
Kommentit (16)
Minä olen ollut aina pirteä ja positiivinen.
En ole kuitenkaan ikinä kuullut tai lukenut, että muilta odotettaisiin sitä, vaan kaikki tuntemani ihmiset ovat täsmälleen omanlaisiaan. Tosin lähes kaikki ovat positiivisia optimisteja, joilla on kaikki hyvin ja mieli terve.
Päinvastoin! Nykyään joka toisella saa olla joku terapiaa tarvitseva koettelemus meneillään, on niinku uusi normaali.
Masennus on sairaus ja se ei ole ihmisen luonnollinen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin! Nykyään joka toisella saa olla joku terapiaa tarvitseva koettelemus meneillään, on niinku uusi normaali.
Ei saa.
Ei tarvitse olla. Ole sellainen kuin olet. Jotkut haluavat pitää yllä positiivisuutta maailmassa, silloin kun voivat. Tuskin kukaan on koko ajan pirteä aidosti, paitsi tiettyinä vuorokaudenaikoina, jotka osuvat sen yksilön virkeysaikaan. Ihmiset ovat käytännössä virkeitä täysin eri aikoina, osalla osuu samaan.
Totta. Mua on jotkut väittäneet kans masentuneeksi, kun olen vain realisti. En mikään turhan haihattelija.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus ja se ei ole ihmisen luonnollinen olotila.
Olen joskus kuullut sanonnan, että masentuneet näkevät, miten asiat oikeasti ovat maailmassa...
On paljon kivempi olla pirteä ja positiivinen. Ja jos pitää vähän pinnistää ollakseen, hetken päästä on vähän helpompaa ja lopulta ei muistakaan, että oikeasti asiat ovat huonosti.
Asennekysymys
Hah. Ei todellakaan! Mutta ehkä some on luonut monelle sellaisen kuvan, että elämä on koko ajan kivaa, ihanaa ja mitään vastoinkäymisiä ei ole. Ja sitä ajattelee, että niin pitäisi itselläkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus ja se ei ole ihmisen luonnollinen olotila.
Olen joskus kuullut sanonnan, että masentuneet näkevät, miten asiat oikeasti ovat maailmassa...
Voi osittain pitää paikkansa. Johtuu siitä , että masennukseen taipuvaiset ihmiset ovat usein niitä kaikkein herkimpiä ja vastaanottavaisempia . En sano, että heikoimpia, vain tarkkaavaisempia ja ehkäpä vähän empaattisempiakin
Vierailija kirjoitti:
Hah. Ei todellakaan! Mutta ehkä some on luonut monelle sellaisen kuvan, että elämä on koko ajan kivaa, ihanaa ja mitään vastoinkäymisiä ei ole. Ja sitä ajattelee, että niin pitäisi itselläkin olla.
Miten ihmeessä minulla on ollut kivaa, ihanaa ja vain vähäisiä vastoinkäymisiä jo ennen somea? Some on some, se ei ole tärkeä todellakaan kaikille ja sitä ei seuraa kuin teinit ja teinien asteelle jääneet.
Mummoni on liki yhdeksänkymppinen ja hänellä on aina pilke silmäkulmassa, hymy herkässä, valoisa mieli ja hyvin positiivinen asenne. Hän ei todellakaan seuraa mitään somea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus ja se ei ole ihmisen luonnollinen olotila.
Olen joskus kuullut sanonnan, että masentuneet näkevät, miten asiat oikeasti ovat maailmassa...
Voi osittain pitää paikkansa. Johtuu siitä , että masennukseen taipuvaiset ihmiset ovat usein niitä kaikkein herkimpiä ja vastaanottavaisempia . En sano, että heikoimpia, vain tarkkaavaisempia ja ehkäpä vähän empaattisempiakin
Masentuneetko ovat empaattisia? HAH HAH HAA!! He eivät ole empaattisuutta nähneetkään, vaan ovat oman navan ympärillä pyöriviä syvällä suossa rämpiviä ja huonolla itsetunnolla varustettuja surkimuksia, jotka osaavat vain sääliä itseään ja olla kateellisia muille. Minäminäminä, minä olen raukka, minua ei ymmärrä kukaan, minulla asiat ovat maailman huonoiten, minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
On paljon kivempi olla pirteä ja positiivinen. Ja jos pitää vähän pinnistää ollakseen, hetken päästä on vähän helpompaa ja lopulta ei muistakaan, että oikeasti asiat ovat huonosti.
Asennekysymys
Näin se juuri on, mutta masentuneet ovat sairaita ja he eivät edes yritä ymmärtää muita.
Up