Masennus siitä, ettei koskaan saa rakastamaansa miestä
Onko muita, jotka rakastavat miestä, jota eivät koskaan voi oikeasti saada? Ja kuitenkaan ei pysty lopettamaan rakastamista. Tarjolla vain kevyttä suhdetta ilman sitoutumista silloin, kun miehelle sopii eli lähinnä hauskanpitoa ja seksiä. Kuitenkin jossain mielen perukoilla sitkeästi haave, että tästä voisi joskus tulla enemmän. Järki sanoo, ettei tule ja silloin iskee masennus. Kun on antanut itsestään toiveikkaana kaiken. Joo, tyhmä, mutta kun rakastaa vain niin paljon, että ei voi mitään.
Kommentit (17)
Ymmärrän sinua täysin Ap. Yksipuolista rakkautta joka sattuu, mutta silti ei osaa päästää irti vaikka järki sanoo "lopeta". Kait sitä on vain toivoton romantikko.
Mies 28v
Minä rakastuin itseäni huomattavasti nuorempaan mieheen, jota en voi koskaan saada omakseni.
Enkä tule enää koskaan tapaamaan ja näkemään häntä.
Oli vieläpä psykiatri ammatiltaan.
Rakastuminen, etenkin palavasti sellaisesti, on tunteista se kaikkein eniten kipua, masennusta ja surua tuottava tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne,hajottaa!
Niinpä, tuntuu, että hajoaa sisältä joka kerran ja enemmän, kun ”putoaa” masennukseen ymmärryksen hetkillä. Sitten kärsii ja muu elämä jää elämättä, kun velloo siinä ikävässä ja tunteessa. Ei riitä energiaa oikein muuhun. Päättää ottaa etäisyyttä, ehkä jopa lopettaa. Mutta, ikävä silti.. ja kun mies taas ottaa yhteyttä niin kaikki päätökset unohtuu ja on vain taas niin rakkauden vallassa, eikä kait sitten kuitenkaan edes halua lopettaa tai ei pysty. Tätä sitten monta vuotta, eikä loppua näy.
-Ap
Hankkiudu raskaaksi. Jos mies jättää, saatpa pysyvän muiston suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin Ap. Yksipuolista rakkautta joka sattuu, mutta silti ei osaa päästää irti vaikka järki sanoo "lopeta". Kait sitä on vain toivoton romantikko.
Mies 28v
Kiitos sinulle! Juuri niin, että järki sanoo, hetkittäin oikein huutaa lopettamaan ja myös lopettamaan itsensä alentamisen tällaisessa pelissä, missä oikeasti olet toiselle vain jonkinlaista kevyttä huvia ja itsellä tunteet totiset, eikä voi niille mitään. Juuri romantikko, ettei pysty päästämään irti siitä ”suuresta rakkaudestaan” mielummin sitten vaikka kärsii.
Ap, nyt otat ittees niskasta kiinni, ja talutat ittes vaikka huitsin nevadaan tuon ns miehen luota. Rakastaminen on pelkkä tunne. Pane se kuriin järjellä. Kirjoita järkevät syyt erota kokonaan ja järkevät toimenpiteet, joilla sen teet. Miehelle sopii hyvin rakastunut hupakko palvomassa häntä, mutta kuten itse sanoit, tämä juttu syö sinua taudin lailla. Pane toimeksi, suuntaa rakkautesi itseesi, olet sen arvoinen.
Parikymppisenä olin tuollaisessa tilanteessa. Enää en ajatuisi sellaiseen.
Ajattele järkevästi: et oikeasti halua miestä, joka ei ole rakastunut eikä aio sitoutua sinuun. Hän ei ole sellainen kuin haaveilet ja toivot, vaan hän on erilainen ihminen.
Ehkä siinä, että rakastuu kohteeseen, jolta ei saa eikä koskaan tule samaan vastarakkautta, on kyse jostain taustalla olevasta käsittelemättömästä vaikeasta kokemuksesta, tunnelukosta tms.?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Juu kyllähän se hajottaa, mutta sen olen myös oppinut, että miehiä tulee ja menee. Jos vaan mahdollista, niin pysy kaukana ko. henkilöstä ja lopeta tapailu. Muuten on vaikea päästä eroon. Vuoden eron jälkeen saatat jo ihmetellä mitä edes näit tyypissä. Uusia tulee kyllä.
Samaa mieltä kuin Faith. Minä "rakastuin" nuorempana aina miehiin, joita en voinut saada. Se oli pelkkää lapsellisuutta ja sitoutumiskammoa. Rakkaus on ihan toisenlaista sitten kun se on totta: ei haikailla ja surua vaan onnea ja luottamusta.
Olet luonut miehestä päähäsi illuusion, josta et halua luopua ja vertaat muita miehiä tähän illuusioon. Joko jatkat elämääsi noin tai muutat jotain.
Sanon kokemuksesta että repäisi itsesi tuosta irti heti! Mitä pidempään jäät tuohon tilaan, sen varmemmin se pilaa koko elämäsi. Itse käytin vuosia ja taas vuosia sellaisen miehen haikailuun jonka olisin oikeasti voinut aikanaan saada mutta jonka mahdollisuuden tyhmyyksissäni ja lapsellisuuttani pilasin. Sitten odotin ja odotin että hän eroaisi uudesta suhteestaan ja olisi taas ulottuvillani.
Mutta tässä sitä ollaan 25 vuotta myöhemmin. Minä katkerana vanhanapiikana joka hukkasi elämänsä tähän ja hän edelleen tyytyväisenä naimisissa. Että sitä voikin ihminen olla tyhmä!
Olen saanut naisia, joita olen halunnut saatuani, mutta naisia, joita olen halunnut ennenkuin tutustuimme en saanut koskaan. Taas on nainen, jonka haluan, jota haluan, jota ehkä rakastan, enkä saa.
Kyllähän siitä kannattaa masentua, vaikkei se masentuminen saati rakastuminen kai koskaan ole oma valinta.
Luuseri.
Siirry eteenpäin tai ole jalkamatto. Omapahan on elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tulitko Damiano David-ketjusta?
hahahahah
Joo ei