Yhteenmuutto vanhempana

Asumme miesystäväni kanssa eri kaupungeissa ja nyt suhteemme on tullut siihen pisteeseen, että olisi pakko tehdä päätöksiä. Ikävöimme toisiamme jatkuvasti kun olemme erillämme. Eli yhteenmuutto olisi luonnollinen seuraava askel. Tässä on kuitenkin kaksi seikkaa jotka arveluttavat meitä.
Ensimmäinen: mies valehteli ikänsä suhteemme alussa, mutta säikähti ja häpesi syvästi huijaustaan kun tajusikin löytäneensä oikean rakkauden. Alunperin etsi ihan vain jotain hetken kivaa. Nyt hän kokee huijanneensa minut suhteeseen paljon vanhemman miehen kanssa. Ja kyllä, hän on siinä oikeassa. Mutta ehdin jo rakastumaan syvästi enkä näe ikäeroa minkäänlaisena ongelmana juuri meidän välillä. Hän on energisempi kuin minä, loistava fysiikka ja hänellä on avoin ja utelias suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Hänellä kuitenkin omatunto kolkuttaa ja pelkää satuttavansa minua pidemmällä tähtäimellä.
Toinen arveluttava seikka on minun tytär, joka on vasta kahdeksan. Miehellä on kaksi jo aikuista lasta ja minullakin on tyttären lisäksi kaksi jo kotoa poismuuttanutta lasta. Lasteni isä on muuttanut jo viisi vuotta sitten toiseen maahan ja näkee lapsia harvakseltaan.
Uusi miesystäväni ja tyttäreni tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, mutta onhan se taatusti eri asia asua kolmistaan, kuin nähdä lyhyitä parin päivän pätkiä toisiaan.
Joka tapauksessa haasteita on siis luvassa. Olisi kiva kuulla muilta kokemuksia liittyen yhteenmuuttoon yhden lapsen kanssa. Tai vaikka parisuhteesta, jossa iso ikäero. Haluan pohtia tätä monelta kantilta ennenkuin teemme mitään päätöksiä.
N47 (ja M58)