Mies haluaa minua vain silloin, kun meillä menee huonommin

Muutimme miehen kanssa yhteen nelisen vuotta sitten. Suhteemme ja avoliittomme on ollut välillä vuoristorataa; rakastamme toisiamme, mutta päädyimme pari vuotta yhteenmuutosta on/off -kierteeseen, jossa minä jopa päädyin taas ottamaan oman asunnon.

Mies haluaa minua vain silloin, kun meillä menee huonommin. Kun asun lähes vakituisesti omassa asunnossani, mies on himokas ja halukas. Hän hellii, ottaa huomioon, on kaikin puolin rakastava ja näyttää sen.

Kun minä sitten pääsen rakkauden ja intohimon paluun makuun ja palaamme viettämään päivät ja yöt yhdessä, miehen halut ja intohimo katoavat. Oikeastaan tyystin. Näihin kausiin mystisesti ajoittuvat miehen työstressit ja muut elämästressit siten, että ei vaan tee mieli.

Ja siis juuri silloin, kun minun mielestäni olisi paras aika hellitellä ja silitellä ja olla lähekkäin. Huoltaa suhdetta, kun on huollettavaa.

On siis ihan kuin minun pitäisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa omassa parisuhteessani.

Onko kenellekään tuttu ilmiö?