Apua! 5-v hoitokuvioista...

mutta eihän sinne ole pakko aina mennä.



Hän reagoi siihen raskauteesi nyt, joten ole ymmärtäväinen.

Omalla 5-vuotiaallani oli keväällä kausi ettei halunnut mennä. Nyt taas menee innoissaan kun on saanut uusia kavereita.

Onko lapsesi ryhmä muuttunut paljon viime vuodesta?

hoitoa sillä, että hoitopäivän aikan äiti saa levättyä ja ehtii ja jaksaa sitten lukea/leipoa/pelata lasten kanssa? älä ainakaan yritä väittää, että lapsi käy hoidossa itsensä vuoksi - jos hän ei siellä viihdy, se ei muut vanhempien hokemisella. Sen sijaan voit vedota myös siihen, että SINÄ tarvitset lepoa ja että siksi isojen lasten pitää mennä hoitoon vaikka olet kotona.



Siihen ei kannata mennä että joka aamu mietitään mennäänkö päiväkotiin vai ei, mutta toki joskus voi pitää ylimääräisiä vapaapäiviä. 5v. on varmaan hämmentynyt ja huolestunut teidän tilanteesta ja tarvitsee myös tukea.

nyt syksyllä. Koko kesän on ollut kotona. Uusi päiväkoti on toiminnallisestikin paljon parempi kuin aiempi.



Tänään sanoi syyksi, että haluaa olla siellä, missä minäkin. Sanoi, että on epiä, kun minä saan olla joka päivä kotona. Toisaalta puhui matkalla myös siitä, että ei ole oikein kavereita. Tuotakin on vaikea uskoa, kun on tosi sosiaalinen ja päivähoitopäivien jälkeen on ollut kovin innoissaan päiväkodin toiminnoista ja kertoillut, kenen kavereiden kanssa leikkinyt.



Muutoinkin on ollut kesän ajan jotenkin tosi kiinni minussa. Tyyliin, että jos lähden kauppaan, niin mukaan on päästävä tai meinaa itku tulla. En oikein tajua, että mikä nyt...

2

Nuo jaksot menevät ja tulevat. Ei lapsi vopi päättää perheen arjen järjestelyistä noin isoissa asioissa. Sinun pitää levätä ja olet vastuussa uudeta perheenjäsenestäkin. Ja tarhapaikan säilyminen on tärkeä asia.



Kotikesän jälkeen hoidon aloitus on hankalaa, meilläkin samanikäinen protestoi pari viikkoa ja edelleen aamulla on nihkeä. Ehdottelee usein, että jäädään kotiin...

hän haluaa olla kotona tarkastamassa, että kaikki on hyvin. hän on varmasti selvillä, että sinä ja tuleva vaavi, ette voi hirviän hyvin. tuon ikäiset kuulee kaikenlaista, mitä ei ehkä tarvitsisi. vaikka miten koittaa sanojaan miettiä ja luulee, ettei lapsi ole kuuloetäisyydellä.



näin ainakin meillä oli, kun olin päiväsairaalassa melkein vuoden. lapsi huolehti asiasta enemmän kuin jaksaa itse kantaa.

Siten saatte sitten ensi syksynä samasta paiaksta eskaripaikan. Suosittelen. Voithan yrittää perustella 5-vuotiaalle tuota hoitopaikan pitämistä, vaikka tuskin hän sitä ymmärtää. Yrittäkää tehdä sopimus mahdollisimman harvoille päiville viikossa, ja vaikka niistä maksaa, niin voihan silti joskus pitää rokulipäivän, jos lapsella on vaikeaa.



Minulla on aiheesta kokemusta. Pidin 5-vuotiaan lapsen kotona, kun meille syntyi vauva, eli peruin tarhapaikan siitäkin huolimatta, että lapsi olisi itse halunnut sinne mennä! Kuvittelin toimivani oikein ja antavani 1-vuotiaasta asti päivähoidossa olleelle lapselle viimeisen vapaan vuoden ennen eskarin ja koulun aloitusta. No, olihan se ihan onnistunut vuosi. Esikoinen oli ekalla koulussa ja hänellä oli kotona äiti, vauva ja 5-vuotias veli odottamassa koulusta tullessa. 5-vuotias kävi srk:n kerhossa kahdesti viikossa ja minä touhusin, askartelin ja tein kaikenlaista hänen ja isosiskon kanssa enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Vauva oli nimittäin helppo! MUTTA tuo 5-v ei sitten seuraavana vuonna saanut eskaripaikkaa siitä lähitarhasta vaan joutui kulkemaan kauempana eskarissa. Häntä se ei onneksi haitannut, on sosiaalinen lapsi, eikä tuo näyttänyt koulun alkuakaan haittaavan. Meillä sai muuten taksikyydin eskariin, kun matkaa oli tarpeeksi. Kysäisepä teidän kunnastanne sellaisesta mahdollisuudesta!

4-5-vuotiaana olisi aina halunnut jäädä kotiin, jossa olin minä ja kuopus. Kuopus sairasti tosi paljon, oli sairaalassa jne.



Nyt myöhemmin olen tajunnut, että esikoinen oli huolissaan meistä, eikä siksi olisi halunnut mennä kerhoon.

Odotappas, kun se pieni nyytti valtaa sun sylin, niin sitten vasta voi ollakkin hankala.

Menettämisen pelkoa on ilmassa. Kannattaisi jutella pojan kanssa ja kertoa kuinka tärkeä hän on sinulle.

Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää. Etkä anna periksi jokaiselle vinkaukselle.

Nuo jaksot menevät ja tulevat. Ei lapsi vopi päättää perheen arjen järjestelyistä noin isoissa asioissa. Sinun pitää levätä ja olet vastuussa uudeta perheenjäsenestäkin. Ja tarhapaikan säilyminen on tärkeä asia. Kotikesän jälkeen hoidon aloitus on hankalaa, meilläkin samanikäinen protestoi pari viikkoa ja edelleen aamulla on nihkeä. Ehdottelee usein, että jäädään kotiin...

Pk:kin on sama, ryhmä vain vaihtui, ja melkein joka aamu on keskustelua siitä, mennäänkö pk:iin... Haluaa istua pk:ssakin vielä hetken sylissä. Pelkää kuulemma, että tulee ikävä - meilläkin pitkä kesä kotona takana.

En edes keskustele kotiinjäämisestä (mahd. olisi, teen osa-aikaisesti etätöitä kotona), vaan pk:iin mennään joka aamu. Jos empisin, poika varmasti kinuaisi kahta kauheammin kotiinjäämistä. Näin se ei ole vaihtoehto.

Meillä oli eräs vauva vain kyläilemässä muutaman päivän ja 5-vuotiaani oli kovasti huolissaan että eikö hän ja pikkusisko enää riitä äidille, kun äiti niin tykkäsi pitää vauvaa sylissä ja ihastella tätä.