Yksinäinen olo, mitä tehdä
Olen yksinhuoltajaäiti ja minulla on kyllä miesystävä, joka on ihan mukava, mutta hän ei asu kanssani. Ystäviäkin on, mutta heillä on oma elämänsä eikä nähdä usein, äiti ja muu suku ovat kaikki henkisesti sairaita tai muuten sellaisia, joiden ajattelu lähinnä masentaa. Minulla on työhuolia, enkä tiedä kenelle niistä puhuisin. Tunnen itseni yksinäiseksi. Ajattelen, että minussa on varmaan jotain vikaa, kun minulla ei ole ketään läheistä aikuista. Olin aiemmin tällä viikolla miesytäväni suvun kanssa, ja se tuntui niin mukavalta. Siinä ihmiset olivat toisiaan varten. En varmaan koskaan pääse täysin siihenkään sukuun sisälle, koska olemme alkaneet seurustella siinä vaiheessa, jossa lapset ovat jo isompia, enkä ole kenenkään anopin tai apen mielestä kovin kiinnostava. En halua sääliä itseäni, mutta joskus tuntuu että olen todella yksinäinen. Selailen somea ja ajattelen, että mitä laittaisin sinne, että saisin jotain huomiota. Onko kohtalotovereita ja mitä kannattaa tehdä?
Kommentit (7)
Oletko varma, ettet pääsisi miehen sukuun sisälle? Eli onko oletus vain itselläsi, ettet olisi miesystäväsi anopin ja apen mielestä kiinnostava?
Olisiko mahdollista, että voisit kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi miesystävällesi? Jos hän voisi olla tukena niissä asioissa? Tai en tiedä, kuinka kauan suhteessa olette olleet, niin en tiedä, missä vaiheessa on hyvä alkaa puhua tietynlaisistakin asioista, jos jotkut asiat karkottavat toisia ihmisiä. Toisaalta olisihan se hyvä parisuhteessa pystyä puhumaan asiasta kuin asiasta ja että toinen olisi se ystävä, jolle voi jakaa asioita ja jonka puoleen voisi kääntyä aina kun tarve on.
Vierailija kirjoitti:
Aloita playstationin pelaaminen, sieltä löytyy paljon seuraa. Itse tykkään pelata warzonea, joka on ilmainen peli, ei tarvitse edes pleikan kuukausijäsenyyttä : )
Kiitos vinkistä, mutta en varmaan enää oppisi kun olen jo neljäkymppinen enkä ole tähän astikaan pelannut. Voi olla etten ehtisikään, se kai syö aika paljon aikaa.
Huomaa nyt, että sinulla oli mukavaa siellä vierailulla kuluneella viikolla. Ei ole varmaankaan kovin mieltä ylentävää omaisten luona, kun ovat sillä lailla sairaalloisia. Tarvitset pirtsakkaa ja iloista seuraa. Se kohottaisi mielialaasi. Ja masentavalta tuntuva seura ei ole nyt sinua varten. Ei sinussa mitään vikaa ole. Toivottavasti löydät ilon elämääsi. Ankeus vie mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettet pääsisi miehen sukuun sisälle? Eli onko oletus vain itselläsi, ettet olisi miesystäväsi anopin ja apen mielestä kiinnostava?
Olisiko mahdollista, että voisit kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi miesystävällesi? Jos hän voisi olla tukena niissä asioissa? Tai en tiedä, kuinka kauan suhteessa olette olleet, niin en tiedä, missä vaiheessa on hyvä alkaa puhua tietynlaisistakin asioista, jos jotkut asiat karkottavat toisia ihmisiä. Toisaalta olisihan se hyvä parisuhteessa pystyä puhumaan asiasta kuin asiasta ja että toinen olisi se ystävä, jolle voi jakaa asioita ja jonka puoleen voisi kääntyä aina kun tarve on.
Lisäyksenä vielä, että jos vain on mahdollista, voisi yrittää hakea sellaista väylää, mitä kautta voisi löytyä se läheinenkin ystävä tai ystäviä.
Asutko missäpäin? Jos asut isommassa kaupungissa, niin kaverihaku.net toimii hyvin kavereiden löytämiseen! Itselläni hyviä kokemuksia, olen tavannut mukavia ihmisiä tuolta.
Työterveydestä voisi saada psykologin ajan jonka kanssa kannattaa huolia käydä läpi, on tärkeää pitää huolta omasta terveydestä.
Aloita playstationin pelaaminen, sieltä löytyy paljon seuraa. Itse tykkään pelata warzonea, joka on ilmainen peli, ei tarvitse edes pleikan kuukausijäsenyyttä : )