Lue keskustelun säännöt.
Turhauttavaa
20.08.2009 |
Ihan karvat nousee pystyyn kun seuraan läheisen perheen elämään. Vanhempien mukaan lapsi ei osaa leikkiä, kuitenkin se mitä vanhemmat odottavat leikiltä on ihan totaalisen vinossa.
Esimerkiksi poika ei "osaa" leikkiä legoilla, koska ei saa valmiiksi ohjeen mukaista autoa. Mitä väliä vaikka lopputulos olisi erinäköinen kuin se pakkauksen kuva? Mielestäni poika on aivan tyytyväinen kun saa auton valmiiksi ja joitain osia jää yli. Pistää sitten pärisyttäen ympäri kämppää sillä legoautollaan eli osaa mielestäni leikkiä. Siis näin tapahtuu kun olen itse kylässä ja puuhaan pojan kanssa. Yleensä perheen isä kokoaa auton (siis yksin, poika on isän mielestä vain tiellä) ja sitten sitä autoa säilötään kirjahyllyllä eikä siihen saa koskea. Selitys on että poika vaan rikkoo sen. Niinkuin silläkään olisi väliä, käytettäväksihän se auto on ostettu, se on ostettu lapselle, lapsen leikkeihin, kenties sitä varten että yhdessä koottais jos ei viellä yksin osaa rakentaa jne.
Tässä perheessä ei myöskään piirretä, askarrella, maalata vesiväreillä, muovailla muovailuvahalla tms. koska lapsi ei osaa leikkiä oikein. Eli vanhempiensa odotus on että lapsen kuuluisi maalata niin että sotkua synny. Koska sitä sotkua kuitenkin kaikilla lapsilla jonkin verran syntyy niin ongelma on ratkaistu niin että mitään tällaista ei lapselle sallita.
Lapselle ei lueta, lapsen kanssa ei pelata, lapsen kanssa ei vietetä aikaa. Lapsi leikkii lähinnä yksin pikkuautoilla tai katsoo telkkaria. Ja on totta että poika ei osaa pelata kimbleä tai muuta peliä, koska hänen kanssaan ei ikinä pelata. Ei osaa käsitellä turhautumista, pelata reilusti ja niin pois päin. Kuitenkin kun hänen kanssaan pelaa kärsivällisesti poika selvästi nauttii myös pelaamisesta ja kun tekee pelin alussa selväksi että pelin on tarkoitus olla mukavaa yhdessäoloa eikä voitolla ole väliä.
Onneksi tämä poika elää suurimmalta osalta sijaisperheessä, koska omassa kotonaan ei saa vanhempiensa kyvyttömyyden takia juuri mitään. Silti paha olla kun tämä perhe on läheinen. En haluaisi tuomita vanhempia vaan olla tukena. Kuitenkin kun lähtökohta on se että lapsi ei osaa, lapsi on jotenkin viallinen eikä vanhemmat näe yhtään omaa osuuttaan asiaan... en tiedä mitä tehdä. Tiedän että on kyse heidän elämästään ja itsellä oma, mutta vaikea olla kuin mikään ei olisi pielessä.
Kommentit (5)
Lapsi on ala-asteikäinen, itse lähisukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolini tässä kaikessa...
No tällä hetkellä ei juuri ole roolia tässä kaikessa koska lapsi on tosiaan sijoitettuna ja käy harvoin kotosalla.
Olen ollut läheisempi aikaisemmin ja auttanut perhettä taloudellisesti ja olemalla lapsen kanssa, että vanhemmat saa omaa aikaa. Sitä mukaan kun olen huoltani ja näkemystäni tästä tilanteesta tuonnut esiin roolini on pienentynyt, sillä vanhemmat kokevat minut arvostelijaksi. Pointti tässä koko kirjoituksessa on se että haluaisin tukea perhettä ilman että he kokevat minut uhkaksi, ilman että he kokevat minun syyttelevän heitä. Eihän kukaan halua elämäänsä henkilöä joka osoittelee virheitä. Turhauttavaa tässä on se että miten kerron huolestani ilman että se tuntuu syyttelyltä. Tällä hetkellä olen pistänyt "silmät kiinni" ja luottanut siihen että perheen sosiaalityöntekijät ja muut ammatilliset tukihenkilöt hoitavat työtänsä. En tiedä sitten onko palautetta helpompi saada ammattilaiselta kuin läheiseltä? Ja onko minun tehtävä edes kertoa näkemyksiäni.
Tämänhetkinen sijoitus ei ole ensimmäinen, osa sijoituksista tehty kiireellisesti useiden eri kriisien takia, tämänhetkinen sijoitus on yhteisymmärryksessä tehty ja vanhemmat ovat toivoneet sitä. Se on tosi positiivinen juttu ja olen iloinen siitä että ovat näin vastuullisen päätöksen tehneet.
Perheen kriiseihin ovat vaikuttaneet alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat, rahavaikeudet. Tällä hetkellä rahatilanne hiukan parempi ja mielenterveyttä hoidetaan suht hyvin tai ainakin intensiivisesti. Alkoholin kanssa vaikeutta. Yritystä on kuitenkin kun poika kotilomalla.
Ja kyllä maar vaikutat arvostelevalta. En tajua miksi pitää väkisin tunkea "tukea", jota ei kukaan halua?
perheen ongelma on viina, ei leikki.
Ekan viestisi perusteella kehittelin ajatuksen että jospa olisikin kyseessä perhe, joka on ns. normaali ja se suurin ongelma olisi se etteivät lapsen tarpeita. Että vanhemmat olisivat jotain perfektionisteja, eivätkä siksi siedä sotkua jne.
Mutta tässähän on ihan sivuseikka koko leikkiasia. Ei sitä voi korjata jos alkoholiasioita ei saada kuntoon.
Niin, totta että tuo leikki on tässä kokonaisuuden kannalta pieni asia. Se oli vaan tälla hetkellä mielenpäällä kun se näkyy arjessa kuin räikeät neonvalot. On surullista kun lapsi ei saa olla lapsi vaan hän joutuu olemaan kotilomillaan kuin näkymätön haamu. Hänen kanssaan ei leikitä, jos hän leikkii se ei saa häiritä mitenkään vanhempia.