Kerroin äidilleni, että löysin unelmieni häämekon. Hänen kommenttinsa:

Kai nyt jokaiselle löytyy sopiva hääpuku ku ettii. Outo kommentti.

Tos on vaan se ikävä juttu et noi harmittomatki töksäyttelytki jää mielenpohjalle ja aika ajoin muistuu väkisinki mieleen. Joskus voi mennä sit kuppi nurin totaalisesti jos antaa asian vaan olla.

Pystysitkö huomauttamaan asiallisesti äidillesi tuosta tavasta?

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt jokaiselle löytyy sopiva hääpuku ku ettii. Outo kommentti.

Tos on vaan se ikävä juttu et noi harmittomatki töksäyttelytki jää mielenpohjalle ja aika ajoin muistuu väkisinki mieleen. Joskus voi mennä sit kuppi nurin totaalisesti jos antaa asian vaan olla.

Pystysitkö huomauttamaan asiallisesti äidillesi tuosta tavasta?

Huomautettu on vuosien varrella useasti. Hänellä vaan puuttuu käsitys siitä, mikä loukkaa ja sitten hän on aina ihan järkyttyneenä ja ihmeissään, että enhän minä pahalla... ap

Oletko tarkka vaatteista ja et löydä shoppaillessa oikein ikinä mitään?

Sitten ymmärrän kommentin jos olisi vähän humoristisesti sanottu sellaiselle joka ei koskaan löydä mitään kivaa kaupoista.

Vai tarkoittiko koon puolesta että ihme että löytyi sopiva? Se olisi inhottavasti sanottu.

Mutta joo, mun äiti on vähän myös tuollainen. Saattaa myös kesken lauseeni sanoa että no niin ei tämmöisistä jaksa nyt jauhaa ja vaihtaa puheenaihetta.

Äitien ja tyttärien välit vaan tuppaa aina olemaan hankalia. Uuvuttavaahan se on jos useamman kerran huomauttamisenkaan jälkeen viesti ei mene perille.

Itse laitoin välini poikki kun omani on niin uskomattoman vaikea tapaus etten vaan kestäny.

Kuulostaa joltain mitä oma mutsi voisi sanoa.

Mikä tuossa loukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko tarkka vaatteista ja et löydä shoppaillessa oikein ikinä mitään?

Sitten ymmärrän kommentin jos olisi vähän humoristisesti sanottu sellaiselle joka ei koskaan löydä mitään kivaa kaupoista.

Vai tarkoittiko koon puolesta että ihme että löytyi sopiva? Se olisi inhottavasti sanottu.

Mutta joo, mun äiti on vähän myös tuollainen. Saattaa myös kesken lauseeni sanoa että no niin ei tämmöisistä jaksa nyt jauhaa ja vaihtaa puheenaihetta.

En ole ollenkaan tarkka, vaan löydän helposti mieleistä vaatetta. Olen hoikimmillani ollut kokoa 36, nyt kokoa 40, mutta eihän sen pitäisi olla este, kun vaan valitsee sopivan koon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa joltain mitä oma mutsi voisi sanoa.

Mikä tuossa loukkaa?

Kuulostaa siltä kuin mikään mekko ei voisi minulle sopia, suoranainen ihme että edes joku sopii :D ap

Töksäyttelijä-äiti minullakin. Töksäytysten lisäksi hänen kommenttinsa ovat joskus muutenkin omituisia. Esimerkiksi kerroin laittaneeni kiitokset eräälle asiakaspalvelijalle firman nettisivujen kautta niin hänen kommenttinsa oli, että "niin mutta minä olen sitä mieltä, että myös negatiivista palautetta pitää antaa!". Välillä myös tulkitsee sosiaaliset tilanteet jotenkin hyvin kielteisesti ja jos vaikka naapuri on kehunut hänen uutta paitaansa, niin saattaa selän takana pyöritellä silmiään, että "sopiipa hyvin joopa joo, kumminkin ajatteli, että minkä rievun se on päälleen vetässy!"

En usko, että hänellä on mitään häiriötä vaan että hän on puhtaasti kasvuolojensa tuote. Joutui ottamaan liikaa vastuuta liian nuorena ja kohtaamaan asioita, joita ei lapsen tai vielä teini-ikäisenkään olisi terveellistä kohdata. Seurauksena hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet monilta osin esiteini-ikäisen tasolle. Hän ei siis aina ymmärrä sitä, että ihan kaikkea ei kannata mennä möläyttämään ääneen ja että hänen tulkintansa asioista eivät ole objektiivisia totuuksia.

Raskasta sellainen töksäyttely silti on ja etenkin, kun ei koskaan tiedä, milloin ja mistä asiasta sitä tulee. Olen ratkaissut asian sillä tavoin etten kerro mitään isompia ilonaiheita tai muutakaan kovin merkittävää hänelle. Puheenaiheet pysykööt mahdollisimman simppelillä ja arkisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Töksäyttelijä-äiti minullakin. Töksäytysten lisäksi hänen kommenttinsa ovat joskus muutenkin omituisia. Esimerkiksi kerroin laittaneeni kiitokset eräälle asiakaspalvelijalle firman nettisivujen kautta niin hänen kommenttinsa oli, että "niin mutta minä olen sitä mieltä, että myös negatiivista palautetta pitää antaa!". Välillä myös tulkitsee sosiaaliset tilanteet jotenkin hyvin kielteisesti ja jos vaikka naapuri on kehunut hänen uutta paitaansa, niin saattaa selän takana pyöritellä silmiään, että "sopiipa hyvin joopa joo, kumminkin ajatteli, että minkä rievun se on päälleen vetässy!"

En usko, että hänellä on mitään häiriötä vaan että hän on puhtaasti kasvuolojensa tuote. Joutui ottamaan liikaa vastuuta liian nuorena ja kohtaamaan asioita, joita ei lapsen tai vielä teini-ikäisenkään olisi terveellistä kohdata. Seurauksena hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet monilta osin esiteini-ikäisen tasolle. Hän ei siis aina ymmärrä sitä, että ihan kaikkea ei kannata mennä möläyttämään ääneen ja että hänen tulkintansa asioista eivät ole objektiivisia totuuksia.

Raskasta sellainen töksäyttely silti on ja etenkin, kun ei koskaan tiedä, milloin ja mistä asiasta sitä tulee. Olen ratkaissut asian sillä tavoin etten kerro mitään isompia ilonaiheita tai muutakaan kovin merkittävää hänelle. Puheenaiheet pysykööt mahdollisimman simppelillä ja arkisella tasolla.

Kuulostaapa raskaalta tuo sinunkin äitisi ja tuo epäloogisuus kuulostaa tutulta. Viime viikolla äitini hätääntyi, kun kerroin että pääsen työhaastatteluun, kehotti jättämään sen välistä ”kun nyt on paljon kaikkea ja ne häätkin”. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töksäyttelijä-äiti minullakin. Töksäytysten lisäksi hänen kommenttinsa ovat joskus muutenkin omituisia. Esimerkiksi kerroin laittaneeni kiitokset eräälle asiakaspalvelijalle firman nettisivujen kautta niin hänen kommenttinsa oli, että "niin mutta minä olen sitä mieltä, että myös negatiivista palautetta pitää antaa!". Välillä myös tulkitsee sosiaaliset tilanteet jotenkin hyvin kielteisesti ja jos vaikka naapuri on kehunut hänen uutta paitaansa, niin saattaa selän takana pyöritellä silmiään, että "sopiipa hyvin joopa joo, kumminkin ajatteli, että minkä rievun se on päälleen vetässy!"

En usko, että hänellä on mitään häiriötä vaan että hän on puhtaasti kasvuolojensa tuote. Joutui ottamaan liikaa vastuuta liian nuorena ja kohtaamaan asioita, joita ei lapsen tai vielä teini-ikäisenkään olisi terveellistä kohdata. Seurauksena hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet monilta osin esiteini-ikäisen tasolle. Hän ei siis aina ymmärrä sitä, että ihan kaikkea ei kannata mennä möläyttämään ääneen ja että hänen tulkintansa asioista eivät ole objektiivisia totuuksia.

Raskasta sellainen töksäyttely silti on ja etenkin, kun ei koskaan tiedä, milloin ja mistä asiasta sitä tulee. Olen ratkaissut asian sillä tavoin etten kerro mitään isompia ilonaiheita tai muutakaan kovin merkittävää hänelle. Puheenaiheet pysykööt mahdollisimman simppelillä ja arkisella tasolla.

Kuulostaapa raskaalta tuo sinunkin äitisi ja tuo epäloogisuus kuulostaa tutulta. Viime viikolla äitini hätääntyi, kun kerroin että pääsen työhaastatteluun, kehotti jättämään sen välistä ”kun nyt on paljon kaikkea ja ne häätkin”. Ap

Mitäs jos täräytät äidillesi päin naamaa, että mitäs puhut tuollaisia? Vaadit häntä avaamaan puheitaan, et päästä helpolla, vaan hän joutuu itse miettimään puheitaan. Onko äitisi vähän yksinkertainen, tyhmä siis? Kertoisin myös, että koet hänen kanssaan puhumisen raskaaksi, koska hän on niin negatiivinen töksäyttelijä.

Miksi äitisi sanomiset noin paljon vaikuttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töksäyttelijä-äiti minullakin. Töksäytysten lisäksi hänen kommenttinsa ovat joskus muutenkin omituisia. Esimerkiksi kerroin laittaneeni kiitokset eräälle asiakaspalvelijalle firman nettisivujen kautta niin hänen kommenttinsa oli, että "niin mutta minä olen sitä mieltä, että myös negatiivista palautetta pitää antaa!". Välillä myös tulkitsee sosiaaliset tilanteet jotenkin hyvin kielteisesti ja jos vaikka naapuri on kehunut hänen uutta paitaansa, niin saattaa selän takana pyöritellä silmiään, että "sopiipa hyvin joopa joo, kumminkin ajatteli, että minkä rievun se on päälleen vetässy!"

En usko, että hänellä on mitään häiriötä vaan että hän on puhtaasti kasvuolojensa tuote. Joutui ottamaan liikaa vastuuta liian nuorena ja kohtaamaan asioita, joita ei lapsen tai vielä teini-ikäisenkään olisi terveellistä kohdata. Seurauksena hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet monilta osin esiteini-ikäisen tasolle. Hän ei siis aina ymmärrä sitä, että ihan kaikkea ei kannata mennä möläyttämään ääneen ja että hänen tulkintansa asioista eivät ole objektiivisia totuuksia.

Raskasta sellainen töksäyttely silti on ja etenkin, kun ei koskaan tiedä, milloin ja mistä asiasta sitä tulee. Olen ratkaissut asian sillä tavoin etten kerro mitään isompia ilonaiheita tai muutakaan kovin merkittävää hänelle. Puheenaiheet pysykööt mahdollisimman simppelillä ja arkisella tasolla.

Kuulostaapa raskaalta tuo sinunkin äitisi ja tuo epäloogisuus kuulostaa tutulta. Viime viikolla äitini hätääntyi, kun kerroin että pääsen työhaastatteluun, kehotti jättämään sen välistä ”kun nyt on paljon kaikkea ja ne häätkin”. Ap

Mitäs jos täräytät äidillesi päin naamaa, että mitäs puhut tuollaisia? Vaadit häntä avaamaan puheitaan, et päästä helpolla, vaan hän joutuu itse miettimään puheitaan. Onko äitisi vähän yksinkertainen, tyhmä siis? Kertoisin myös, että koet hänen kanssaan puhumisen raskaaksi, koska hän on niin negatiivinen töksäyttelijä.

Hän on korkeakoulutettu ihminen ja yleissivistystä löytyy, logiikkaa sitten vähemmän. Jos äidille sanoo vastaan, hän uhriutuu tai kieltää koko asian. Esim kerran oli tuomassa väkisin ruokaa, ja kun kielsin tuomasta, se oli kuulemma tylytystä.

Vähemmällä pääsen, kun vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitisi sanomiset noin paljon vaikuttaa? 

Ei ne hirveästi vaikutakaan, mutta olisihan se mukavaa jos olisi kannustava äiti. Hyväksyn hänet silti ja hänessä on muita hyviä puolia. Ap

No, onhan työ töksäys, mutta en näe, että olisi loukkas. Minä luen rivien välistä, että olet niin tarkka ja nirso, että on tottunut kuulemasn sinulta, ettei mikään kelpaa ikinä.

Otan osaa. Oman äidin ensimmäinen kommentti uutisiin tulevista häistä: Ei meillä kyllä isän kanssa nyt ole varaa maksaa häitä!