En enää pääse ylenemään, joten ajattelin vaihtaa firmaa, mutta sitten...

Okei, anteeksi kollektiivisesti etukäteen. Tiedän, että muilla on oikeitakin ongelmia.

Olen siis saanut tarpeeksi tehtävästäni, tai olen saanut tarpeeksi yrityksestä, jossa työskentelen - en ole ihan varma miten asia on. Laitoin siis muutamaan paikkaan hakemuksen ajatuksenani, että aloitan uudessa firmassa hiukan alempaa. Hain sitten tästä puheenaiheena olevasta firmasta asiantuntijaroolipaikkaa, siis roolia, joka vastaisi nykyisessä firmassa minun alastani.

Täytin kaikki työpaikkailmoituksen vaatimukset. Odottelinkin, että pääsisin vähintään haastatteluun, mutta se haastattelu todella outo olikin; Sain vain puhelun, jossa ilmeisesti rekrytointikoordinaattori kyseli sitä, tätä, tivasi syitä miksi lähdin paikasta Y vuonna XXXX ja - sitten kysyttiin palkkatoivetta ja vastattuani rekrytyyppi sanoi, että "ai mikä sun nykyinen palkka on sitten on"? Ihan kuin vaatimukseni olisi kohtuuton - ja se ei ollut, sillä olin ottanut selvää, paljonko alkupalkka tehtävässä normaalisti on ja laitoin joitakin prosentteja kokemuslisää päälle. Sitten tyyppi sanoi, että "no mä palailen jos tää etenee mihinkään" juuri siihen äänensävyyn, etten kuule heistä enää ikinä mitään ja olin jo kiittämässä, kun hän jatkoi: "mutta meillä olisi tällainen tehtävä joka vastaa tuota tehtävää X". Olin ollut tehtävässä X kuusi vuotta aikaisemmin. Sihteerin tehtävä. SIHTEERIN!

Nykyisessä tehtävässäni minun kauttani kulkee rahaa kymmeniä tai satoja miljoonia euroja kuukausittain, tehtäväni on stressaavaa itsenäistä päätöksentekoa, se vaatii korkeaa osaamista, suomen lain, oikeuskäytännön ja EU-asetusten osaamista ja todella laajaa substanssiosaamista aihealueellani - ja tämä "rekrytointikoordinaattori" sitten yritti kaupata jotain sihteerin paikkaa. Että jos olen valmis menemään alaspäin niin mennään sitten rytinällä?

No, siinä sitten kohteliaasti selitin, että tehtävän vastaaanottaminen olisi ammatillinen itsemurha (en tosin noilla sanoilla), vaikka mieleni teki huutaa sille epäpätevälle kanalle, että menköön itse paistamaan hitto hampurilaisia (kaikella kunnioituksella hampurilaisenpaistajille, itse paistoin hampurilaisia lukioaikana).

Asiassa saattaa olla jotain tekemistä sillä, että asiantuntijatehtävä olisi miesvaltaisella alalla, olen hyvännäköinen ja näytän sekä kuulostan kolmekymppiseltä. Ihan viime aikoihin saakka olen mm. istunut palaverissa, jossa kollegalleni (mies) on puhuttu kuin olisin hänen sihteerinsä, joten toisaalta ei mikään yllätys, että asiantuntijapaikkaan hakiessani sopisinkin vain sihteeriksi. Tätä on vielä yllättävän paljon liikkeellä, vaikka naiset alkavatkin edustaa suurempaa ja suurempaa osaa alalla.

No, ehkä jään sitten tähän firmaan, vaikka lasikatto tulikin jo vastaan. Kuulin, että viiskymppisenä olisi jo vaikea työllistyä osaamista vastaaviin tehtäviin (huom, ja minä olisin laskeutunut yhden pykälän alemmas) ja mietinkin, että nyt on sitten oikea aika siirtyä viimeisen kerran - mutta täytän tänä vuonna vasta 40! Vain CV:ni kertoo, että olen ollut olemassa kauemmin kuin sen, mitä yleensä oletetaan.

Masentavaa.