En raaski myydä kirpparilla muuta kuin tavarat, joista olen varma että en tarvitse
Siis laitan myyntiin pelkästään sellaiset, joista en tykkää ja millä ei ole mitään käyttöä. Pitäisikö karaista itseään enemmän? En millään raaskisi myydä esim uusia tennareita, joita en kylläkään ole käyttänyt (enkä yleensä käytä tasapohjaisia), lapsen kivoimpia leluja, jos tulisi sittenkin vielä toinen lapsi, tai farkkutakkia, josta en hirveästi tykkää (ei ole muuta vastaavaa tilalle). Luulen, että tämä kumpuaa siitä, että rahaa ei nyt kamalasti ole tällä hetkellä eli jos myyn jotain mitä kaipasin sittenkin, niin ei ole uutta tilalle. Apua?
Kommentit (9)
Moni tuntuu suhtautuvat kirpparimyyntiin jotenkin tosi varmana juttuna, että mitä vaan saa myytyä ja helposti.
Oma kokemukseni kirppismyynnistä on se, että myyn vain sitä, mitä en varmasti kaipaa. Jos jostain tavarasta olen vähänkin epävarma niin en vielä myy. Ehtii myydä myöhemminkin jos mieli muuttuu.
Ihan järkevää. Mulla on osa tavaroista kadonnut myyntipisteestä mystisesti, ehkä ne on varastettu tai ovat kulkeutuneet toisiin pöytiin.
Mun on niin vaikea ymmärtää miten jonkun on vaikea luopua tavaroista, joita ei käytä ja joista ei tykkää. Mitä ajattelit esim. niillä kengillä tehdä ja mikä on pahin seuraus mikä voi tapahtua niiden hävittämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu suhtautuvat kirpparimyyntiin jotenkin tosi varmana juttuna, että mitä vaan saa myytyä ja helposti.
En sillä tavalla suhtaudu. Tietysti on huvittavaa, jos pitkän mietinnän jälkeen päättää luopua jostain, mutta kukaan ei haluakaan sitä halvallakaan. Mutta pistän kirppikselle sellaista tavaraa, jota en halua takaisin kotiin kantaa. Heivaan roskikseen, mitä en siellä saa myytyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni kirppismyynnistä on se, että myyn vain sitä, mitä en varmasti kaipaa. Jos jostain tavarasta olen vähänkin epävarma niin en vielä myy. Ehtii myydä myöhemminkin jos mieli muuttuu.
Kiitos - jotain tukea tälle ajatukselleni halusinkin. Minimalismi on ollut niin trendikästä viime aikoina, mutta totta kai on sallittua säilyttää semmoistakin, mitä ehkä vielä joskus voi tarvita. Itsehän sen säilyttämisen vaivan siinä näkee eikä se kenellekään kuulu. Itselleni on oikeastaan tosi monesti käynyt niin, että jotain tavaraa olenkin tarvinnut harvoin ja ollut kiitollinen, että se on vintillä/kaapissa tallessa eikä sitä ole tarvinnut lähteä ostamaan uudelleen.
On mukavaa myös katsella lapsen vanhoja leluja ja vaatteita, joihin liittyy muistoja, muuallakin kuin valokuvissa. Itsellekin oli äiti säilyttänyt tiettyjä leluja ja vaatteita, joita oma lapsi sai käyttää, tuntui hienon perinteiseltä. Ap
Jos kerran rahat on tiukilla niin mieti sitä. Kumpaa tarvitsen varmemmin, rahaa vai kenkiä joita en koskaan käytä? Entä olisiko kotona tarvetta lisäneliöille? Tavaroiden säästäminen kaiken varalta vie loppujen loppuksi yllättävän paljon tilaa ja saa varsinkin pienemmän asunnon tuntumaaan ahtaalta.
Harvemmin sitä tulisi mieleen myydä jotain sellaista, mitä tarvii.
..