Oletko onnistunut pelastamaan avioliittosi

henkisen yhteyden puuttumisesta huolimatta? Oletko löytänyt kadonneen rakkauden ja yhteuden tunteen? Ollaan menossa pariterapiaan. Tuntuu hirveän pahalta. Ei jutella mistään. Tuntuu, ettemme sovi toisillemme. Mentiin nuorina naimisiin, tuli heti lapsia, tarpeet ja unelmat eivät kohtaa. Avioeroa en halua. Ahdistaa tosi paljon. Mies ei tee koskaan aloitteita minkään asian selvittämiseksi, se olen aina minä joka sanon ikävät asiat ääneen. En rakasta häntä enää. Haluaisin toivoa silti, että tämä kaikki voi muuttua. Voiko?