Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono kaveri, kun haluan viettää kesäloman miesystävän kanssa?
15.05.2021 |
Tällaista viestiä olen nyt epäsuorasti saanut useammaltakin kaverilta. Tilanne se, että minulla on miesystävälläni on kesälomaa elämämme ensimmäistä kertaa peräti neljä viikkoa ja ollaan saatu ne samaan aikaan. Ikinä ei ole näin hyvää tilannetta ollut lomiemme kanssa aiemmin. Arki on töiden puolesta kummallakin hektistä, minä sote-alan henkisesti kuormittavassa ja pahoin aliresursoidussa työssä, mies isossa kansainvälisessä firmassa töissä ja joutuu tekemään osin tietokoneella iltaisin ja viikonloppuisinkin töitä kun työtahti on niin kova. Odotetaan yhteistä kesälomaa kovasti ja juuri aamupalalla tehtiin suunnitelmia kesälomalle, jotka ovat niinkin yksinkertaisia kuin nukutaan pitkään, syödään pari tuntia kaikessa rauhassa parvekkeella brunssia, katsotaan netflixiä, käydään kävelyllä, jne. Kumpikin kaipaa siis vain yhdessä olemista ilman vaatimuksia ja lepäämistä, ei sen ihmeempää.
Jos tai siis kun en aio lähteä kavereiden ehdottamiin aktiviteetteihin (mm. risteilylle Hankoon regatan aikaan, viikoksi tai edes viikonlopuksi vuokramökille, Lapin vaellukselle), olenko todella huono kaveri? Tällaista epäsuoraa vihjailua on nimittäin tullut kavereilta.
Kommentit (26)
Ei ystäviä kannata kyllä miehen takia unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä viikkoa lomaa etkä yhtään ehdi olla ystäviesi kanssa? Mietipä miltä itsestäsi tuntuisi: kaverit ei olee sinulle tärkeitä. Kun tulee ongelmia miehen kanssa, ei sinulla ole enää ystäviä joille itkeä asiaa.
Eli reissuille ei, mutta pienimuotoiselle näkemiselle joo. paljon riippuu miten asiat ilmaiset kavereille loukkaantuvatko
No sinä et kyllä kavereista välitä. Turha olis mun luokse tulla itkemään kun menee miehen kanssa sukset ristiin.
Olet jos ei yhteen viikonloppuun riitä aika neljästä viikosta. Kuinka paljon olet nähnyt kavereitasi nyt ennen kesää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai olen ystäville sanonut, että voidaan nähdä päiväseltään, esim. meille voi tulla kahvittelemaan, voidaan nähdä piknikillä tms. mutta minnekään yön yli reissuun en ole lähdössä. Ja nimenomaan matkaseuraa eri kaverit ovat vailla.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai olen ystäville sanonut, että voidaan nähdä päiväseltään, esim. meille voi tulla kahvittelemaan, voidaan nähdä piknikillä tms. mutta minnekään yön yli reissuun en ole lähdössä. Ja nimenomaan matkaseuraa eri kaverit ovat vailla.
Tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ystäville että menevät panemaan keskenään sinne Lappiin tai Hankoon. Tai hommaavat tummat miehet ja panevat kunnolla, niin ei varmaan enää sun seuraa kaipaa :) Pärjäävät kyllä keskenäänkin.
Kuvitteleppa tilanne että teillä olisi pari lasta siinä. Lähteekö perheelliset kavereiden kanssa lomailemaan? Ei lähde. Siksi ihmissuhteet ei nykyään kestä kun puoliso on jokin kakkosvaihtoehto. Sen puolison on tarkoitus olla elämän loppuun asti siinä ja niitä kavereita tulee ja menee. Kun lapset syntyy, niin yksitellen ne tippuvat pois pelkiksi hyvänpäivän tutuiksi. Sellaiseen on turha panostaa suhteen kustannuksella mitä ei ole 10 vuoden päästä edes olemassa. Ei edes vaikka olisit vaihtanut puolisoakin siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 viikkoa katella samaa naamaa aamusta iltaan, joo ei kiitos.
Kyllä hyvä tehdä muutakin.
No toki se nyt ap viestii, että koet ystävyyssuhteet rasittavaksi asiaksi, jolta kaipaat lepoa.
Ihan itsehän sen tuossa sanot. Ettet JAKSA ja kaipaat MIELUUMMIN LEPOA.
Ystäväsi kuulevat sen kyllä selityksistäsi.
Ei siinä mitään, aivan jokaisella on oikeus priorisoida ja itsekin olen sellainen, että jos olen stressaantunut, en halua suunnitella lomalle mitään etukäteen. On kivaa kun voi ex tempore valita, mitä jaksaa ja huvittaa tehdä, kun aamulla näkee säätilan ja voi aistia, onko nukkunut yöllä hyvin ja haluaako lähteä jonnekin!! Mitäpä jos selittäisit tämän ystävillesi, ei siis niin, että kyse olisi sinänsä ystävien seurasta vaan vapaudesta ilman sovittuja menoja.
Minullakin on stressaava työ ja lisäksi erittäin stressaava elämäntilanne, monella on. Mutta varsinkin yksin elävät ystäväsi kaipaavat seuraa ja osa ihmisistä taas nauttii siitä, että lomalle on aikataulutettu tekemistä. Ollaan tässä asiassa kaikki erilaisia.
Jos pidät ystävistäsi, voisit hakea kompromissia. Käydä vaikka yhdellä noista ystäviesi suunnittelemista ekskursioista. Todennäköisesti sinulla olisi hauskaa, ja siitä jää vielä yli kolme viikkoa sille Netflixin tuijottelullekin, eiköhän siinä ajassa siihen jo ehdi kyllästyä...
Jos sinulle ystävät ovat evvk, niin toki kaikin mokomin, älä tingi mistään vaan pidä kiinni "oikeuksistasi" hampaat irvessä. Oma on valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljä viikkoa lomaa etkä yhtään ehdi olla ystäviesi kanssa? Mietipä miltä itsestäsi tuntuisi: kaverit ei olee sinulle tärkeitä. Kun tulee ongelmia miehen kanssa, ei sinulla ole enää ystäviä joille itkeä asiaa.[/quote
Höpö höpö. Ovatko sellaiset oikeita ystäviä, jotka vaativat sinua tekemään jotain sellaista, mikä ei sinulle sovi eikä kiinnosta? Minusta lapsellista ja epäkypsää vaatia ystävää lähtemään johonkin reissuun, vaikka toista ei se sillä hetkellä kiinnosta.
Ap:n lomasuunnitelmat kuulostavat ihanilta. Ilman muuta teet juuri niin kuin haluat! Ei kai kukaan aikuinen ihminen hylkää ystävää, jos tämä haluaa olla omissa oloissaan yhden vaivaisen 4 viikkoa kestävän jakson ajan!
Eihän nyt koronan aikaan muutenkaan ole järkevä matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aikana ei pidä lähteä yhtään minnekkään seuralomille!
Ap, jokainen tervejörkinen ymmärtää tämän ja sinulla on muutenkin oikeus tehdä lomallasi just mitä haluat!
Oikeat ystävät eivät jätä tms. jos sinä haluat viettää aikaasi miehen kanssa. Muuten ovat feikkikavereita.
Kavereiden ym. kanssa pitää olla mahdollisuus myös omaan elämään!
Onhan siinä kuitenkin neljä viikkoa.
Tiedän tunteen, kun ei kaipaa välttämättä ohjelmallista tekemistä, mutta jos nyt pari viikkoa saa olla kotona rauhassa tekemättä mitään, niin kyllä siihen aikatauluun vielä joku reissu tai pari mahtuu ilman, että se tuntuu siinä vaiheessa lomaa pakkotahtiselta ravaamiselta.
Sen taas ymmärrän hyvin, että jos on rasittunut töistä, niin ei jaksais heti lomalle jäätyä mitään kovin ohjelmallista lomaa. Mutta tosiaan loman loppupuolella jaksaa jo.
Parisuhteen pitääkin olla prioriteetti, sinkut reissailkoot keskenään.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt teidän nuorten tämäntyylisiä kommentteja täällä aihe vapaalla.
Haette näissä vahvistusta omalle kannallenne, moraalista oikeutusta js lupaa. Ihan kuten ap.: "Enhän ole huono kaveri, onhan minulla OIKEUS, onhan?!!"
Kyllä ap, sinulla on oikeus ajatella eri lailla kuin kaverisi. Mutta heilläkin on OIKEUS ajatella eri lailla kuin sinä.
Mitä vit.n VÄLIÄ sillä on, mikä oikeus kenelläkin on? Ei laki pakota ketään regatta-risteilylle!
Olennaista on, että jos haluaa pysyä hyvissä väleissä ystävien/naapurien/työtoverien/sukulaisten/perheenjäsenten kanssa, fiksu ihminen ei mieti sitä, mitkä ovat hänen OIKEUTENSA tehdä kuten juuri hän haluaa, vaan sitä, voiko kompromisseilla päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Tietenkään kaikessa ei tarvitse tehdä myönnytyksiä - kysehän on juuri siitä, että pitää miettiä, missä tilanteessa haluaa pysyä kenenkin kanssa hyvissä väleissä.
Mutta tuollainen moraalisen luvan hakeminen somessa on minusta noloa ja todella tyypillistä nykyajan milleniaaleille. Ihan kuin teiltä puuttuisi oma moraalinen selkäranka ja ajattelukyky täysin!
N54
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleppa tilanne että teillä olisi pari lasta siinä. Lähteekö perheelliset kavereiden kanssa lomailemaan? Ei lähde. Siksi ihmissuhteet ei nykyään kestä kun puoliso on jokin kakkosvaihtoehto. Sen puolison on tarkoitus olla elämän loppuun asti siinä ja niitä kavereita tulee ja menee. Kun lapset syntyy, niin yksitellen ne tippuvat pois pelkiksi hyvänpäivän tutuiksi. Sellaiseen on turha panostaa suhteen kustannuksella mitä ei ole 10 vuoden päästä edes olemassa. Ei edes vaikka olisit vaihtanut puolisoakin siinä välissä.
Ai ei lähde? No hupsista vain, ollaan molemmat miehen kanssa näinä vuosina lähdetty ;) Suurimmaksi osaksi parin päivän reissuja, max. viikon. Aivan loistavasti lapset pärjänneet sen toisen vanhemman kanssa, ja yhteistäkin lomaa ollut riittävästi. Vanhin lapsi on jo aikuinen ja loistavia noista on tullut, eivät vaikuta traumatisoituneilta <3
Ystäviä ei kannata unohtaa. Entä jos itse suunnittelisit jonkun parin päivän miniloman ja pyytäisit ystäviä mukaan? Ymmärrän ettet jaksa ja halua kokonaiseksi viikoksi lähteä. Ehkä nyt tuntuu hyvältä ajatukselta tuo netflixin tuijottelu kotona, mutta se voi jo muutaman päivän jälkeen alkaa puuduttaa.
No sanoisin heille että tarvitsen nyt palautumisaikaa tosi rankan työvuoden jälkeen enkä jaksa lähteä reissuun. Mutta voit ehdottaa että syödään tai kahvitellaan kuitenkin, ettet kokonaan hylkää kavereita.