Kun olet surullinen, tuleeko sinulle parempi vai huonompi olo, kun näet ihmisiä joilla on asiat huonommin kuin itselläsi?

Saan voimaa muiden pahasta olosta.

t. kokoomuslainen

Mulle tulee entistä kurjempi mieli.

Mutta jos itsellä on murheita ja kaveri tilittää murheitansa niin on helpompi olo kun voi keskittyä jonkun muun tukemiseen ja tulee tavallaan olo että ollaan samassa veneessä.

Jos surullisuuteni johtuu siitä, että olen uppoutunut omiin huoliini ja tuijotan vain omiin olosuhteisiini, sen näkeminen, että joillain muilla (tuntemattomilla) on suurempia ongelmia, saa minut pääsemään irti siitä mielentilasta ja sitä kautta oloni paranee.

Jos sen toisen suru johtuu suunnilleen samasta asiasta kuin omani, oloni helpottuu yleensä, koska vertaiskokemus auttaa minua.

Jos se toinen, vielä surullisempi ihminen sen sijaan on joku läheiseni, oloni yleensä huononee. Mitä läheisemmestä on kyse, sitä voimakkaammin se vaikuttaa, esim. sisaruksen kärsimys aiheuttaa minullekin kärsimystä.

Pitäisi mennä jonnekin mielisairaalan tai aivosairaiden osastolle löytääkseen niitä, joilla menee ehkä vielä huonommin.

up

Jos olen surullinen, itken helposti sekä toisten onnelle että epäonnelle (tunteet pinnassa) ja sitten se itku saa olon tuntumaan paremmalta.

Parempi jos tajuan että minulla on oikeasti moni asia paljon paremmin, usein sitä tulee tosin vaan keskityttyä niihin omiin ongelmiin eikä nää mitään muuta ellei joku työnnä sitä huonommuutta kunnolla naamalle.