Kerro rakkain/tärkein muistosi isovanhemmistasi

Mummin luona eläinten hoito. Saimme harjata hevosia, kerätä kananmunia, silitellä kaneja ym. Saimme siskon ja serkun kanssa tehdä aina olohuoneeseen siskonpedin. Mummi keitti kaakaota ja luki meille satuja. Mm. H. C. Andersenin sadut osasimme ulkoa. Takkatuli lämmitti. Aamuisin herättiin kesällä kukonlauluun ja söimme aamiaiseksi puutarhasta viinimarjoja. Ne ihanimmat kesät olivat tuolloin, ajalta kun olin siskon ja serkun kanssa 3-11v. Sitten mummi joutuikin hoitokotiin ja eläimet oli myytävä :( 

Isänisä ja äiti ovat ovat kuolleet ennen synymääni.

Äidinisää ja äitiä tapasin lapsuudessa muutaman kerran.Muistoja heistä ei paljon ole.

Mieleen on jäänyt isoisän ja mummon hautajaiset.

Nuorena tyttönä kävin paljon ravintoloissa ja tanssilavoilla. Minulla oli paljon kavereita ja lomakylien viekoissakin rellestettiin. Niiden sessioiden jälkeen mentiin mummolaan (asuin siis mummon ja papan kanssa).

Mummo otti aina minut ja kaverini avosylin vastaan ja halusi tietää, kuinka meillä oli mennyt. Hän teki ison satsin jauhelihapihvejä ja muusia. Istui samaan pöytään ja tykkäsi kavereistani paljon.

Kaverini olivat hyvin käyttäytyviä ja vähän ujostelivatkin mummoa.

Tärkein muistoni mummista on, kun äitini kanssa puimme mummin hänen omiin vaatteisiinsa sairaalan kuolinvuoteella kuolemansa jälkeen. Mummi näytti niin arvokkaalta. Hetki oli yhtä aikaa kaunis ja äärettömän surullinen. Muistan päivän ja tuon hetken varmasti koko ikäni.

Isän vanhemmat olivat vähän etäisempiä, en esim. koskaan ollut lapsena heillä yötä emmekä puhuneet mitään syvällisiä silloinkaan, kun olin jo isompi. Mumma kuitenkin leikki meidän lasten kanssa aina, vei uimaan, pelasi pesäpalloa ja antoi isän vanhoja lehtiä luettavaksi. Omia lapsiaan hän ei paljon ollut ehtinyt hoitaa, kun aina oli vaan pitänyt tehdä työtä, että pysyy leivän syrjässä kiinni.

Äidin vanhemmilla taas olimme usein hoidossa ja mumma kutsui minua ja serkkuani yökylään vielä 15-vuotiainakin. Ja mehän mentiin. Mumma on edelleen maailman paras kokki. Paappa opetti minua ajamaan pyörällä ja uhkasi panna piikkilankaa sarviin, ellen lakkaa pitämästä kiinni liian keskeltä. :D He myös veivät meidät serkut kesäreissulle: vanhin veljeni ja serkku pääsivät Saariselälle, keskimmäiset Lappiin ja me nuorimmat Pohjois-Karjalaan. Se reissu oli elämäni paras, uimme, saunoimme, olimme pikkuisessa mökissä ja kävimme sukulaisten luona.

Vieläkin lämmittää se, että isovanhempien kanssa sai olla lapsi ja he lähtivät aina lasten leikkijuttuihin mukaan. Vanhemmat nyt (ymmärrettävästi?) olivat töistä ja perhe-elämästä väsyneitä, äreitä ja antoivat helposti huutia, jos lapset eivät olleet kilttejä ja kuuliaisia.