Nuori muuttaa pois kotoa
Niin siinä sitten käy lopulta, että nuori muuttaa omilleen. Miten siitä yksinjäänyt vanhempi selviää? Tiesin että se päivä tulee vielä, oli silti kova kolaus että näin pian.
Kommentit (31)
Mulla oli ja on edelleen puoliso. Vuoden oli vähän outoa, kahdessa oli jo palannut normaaliin.
Kyllä siitä selviää, hetken se vie että tottuu kyllä.
Munkin mielestä hirveetä! Onneksi ei muuta kauas. Silti tulee aivan hirveä ikävä.
Narsisti ei pärjää yksin ja ryyppää itsensä pois.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei pärjää yksin ja ryyppää itsensä pois.
Sulle kävi näin?
Ei kyllä ollut mikään ongelma. Ihanaa, kun lapset itsenäistyvät ja alkavat elää omaa elämäänsä, se on normaalia elämän kiertokulkua. Nautin hiljaisesta kodista ja rauhasta ja vapaudesta mennä ja tulla miten lystää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ollut mikään ongelma. Ihanaa, kun lapset itsenäistyvät ja alkavat elää omaa elämäänsä, se on normaalia elämän kiertokulkua. Nautin hiljaisesta kodista ja rauhasta ja vapaudesta mennä ja tulla miten lystää.
Sama juttu, mutta on se silti haikeaa.
Omani muutti pois kertomatta etukäteen mitään eikä halua pitää yhteyttä :( Siis yhtenä päivänä vain hävisi ja soitti että hänellä on nyt oma kämppä eikä enää tule luokseni, ja sitten lopetti puhelun.
Vierailija kirjoitti:
Omani muutti pois kertomatta etukäteen mitään eikä halua pitää yhteyttä :( Siis yhtenä päivänä vain hävisi ja soitti että hänellä on nyt oma kämppä eikä enää tule luokseni, ja sitten lopetti puhelun.
Ihan kamalaa.
Muutin omaa elämääni sillä hetkellä niin radikaalisti, että en meni siinä tuo aika. Mutta kyllä sitä asiaa silti piti läpi käydä jonkun verran ( ihan vaikka unien kautta), vaikka olenkin aina ollut sitä mieltä, että turha surra liikaa eteen tulevia vaiheita, vaan iloita siitä, että lapsi kokeee normaalit elämän asiat.
Vierailija kirjoitti:
Omani muutti pois kertomatta etukäteen mitään eikä halua pitää yhteyttä :( Siis yhtenä päivänä vain hävisi ja soitti että hänellä on nyt oma kämppä eikä enää tule luokseni, ja sitten lopetti puhelun.
Ei kannata porsia vain "pyyteettömän rakkauden" takia. Mitään takeita ei ole että sukulaisilta saa kaiken anteeksi.
Teininne vuokraisäntä tässä tere!
Joitakin on aina oltava viihdyttämässä, kun nuoruus on mennyt lisääntyessä eikä elämänsisällön hankkimisessa.
Hauskaa, että aina mainitaan, kuinka lasta tulee ikävä / lapsen lähteminen on kriisi VAIN, jos ei ole sisältöä omassa elämässä.
Sitä kuuluu tulla ikävä, onhan se iso juttu kun on ainakin 18 vuotta kasvattanut ihmistä, nähnyt melkein joka päivä ja sitten se muuttaa omilleen. Vai eikö se oikeesti sitten oo ihmisille iso muutos? En käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani muutti pois kertomatta etukäteen mitään eikä halua pitää yhteyttä :( Siis yhtenä päivänä vain hävisi ja soitti että hänellä on nyt oma kämppä eikä enää tule luokseni, ja sitten lopetti puhelun.
Ei kannata porsia vain "pyyteettömän rakkauden" takia. Mitään takeita ei ole että sukulaisilta saa kaiken anteeksi.
Ihan mielenkiinnosta, puhuivatko isäsi ja äitisikin aina siitä, että "silloin kun minä porsin sinut"/"silloin kun äitisi porsi sinut", vai mistä ihmeestä tämä porsimisen hokeminen on tullut?
Siat porsii, ei ihmiset. Ja tadaa, ihmiset voi hankkia lapsia muutoinkin kuin synnyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin on aina oltava viihdyttämässä, kun nuoruus on mennyt lisääntyessä eikä elämänsisällön hankkimisessa.
Psst... suurin osa osaa sekä hankkia lapset että muutakin sisältöä elämäänsä. Ymmärrän, että se on vaikea ymmärtää, jos sen elämän sisällön hankkimisen eteen joutuu näkemään hampaat irvessä vaivaa. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö se olisi aika iso elämänmuutos, kun lapset lähtevät kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä hirveetä! Onneksi ei muuta kauas. Silti tulee aivan hirveä ikävä.
Mun mielestä ei ole hirveetä vaan todella palkitsevaa huomata kuinka osaava ja järkevä omasta lapsesta on tullut. Nykyään suhdekin on enemmän kahden aikuisen kuin äidin ja lapsen. Oletko läheisriippuvainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä hirveetä! Onneksi ei muuta kauas. Silti tulee aivan hirveä ikävä.
Mun mielestä ei ole hirveetä vaan todella palkitsevaa huomata kuinka osaava ja järkevä omasta lapsesta on tullut. Nykyään suhdekin on enemmän kahden aikuisen kuin äidin ja lapsen. Oletko läheisriippuvainen?
Olisivatpa kaikki tällaisia. Tiedän äitejä jotka yrittivät vaikeuttaa lapsen itsenäistymistä koska halusivat vielä jatkaa kotileikkiä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä hirveetä! Onneksi ei muuta kauas. Silti tulee aivan hirveä ikävä.
Mun mielestä ei ole hirveetä vaan todella palkitsevaa huomata kuinka osaava ja järkevä omasta lapsesta on tullut. Nykyään suhdekin on enemmän kahden aikuisen kuin äidin ja lapsen. Oletko läheisriippuvainen?
Että mulla tulee ikävä lastani joka on kahdeksantoista vuotta ollut koko ajan lähellä kotona, on jotenkin "läheisriippuvaista"?
Oletko kylmä ihminen?
Hanki oma elämä. Jos sen ehtii tehdä ajoissa, lapsen lähtö ei ole niin raju muutos.