Lue keskustelun säännöt.
Äitiys yksin
09.05.2021 |
Minua ahdistaa nykyään paljon. Vaikka rakastan lapsiani ja en ikinä haluisi heistä luopua. Mutta ahdistaa kun minulla ei ole muuta elämää. Minulla ei voi olla, koska on pakko huolehtia lapsista ja laittaa niiden tarpeet aina edelle.
Olen aika nuori. Minulla on kaksi lasta ja olen yh. Omasta halusta, koska näin on itselle helpompaa kuin huolehtia vielä "kolmannesta lapsesta".
Katson somesta ja kuulen kavereilta ja muilta sisariltani miten he tekevät kaikkea. Menevät töiden jälkeen hevostallille, kaljalle, shoppailemaan, harrastuksiin. Mitä vaan. Elävät täysiä.
Mitä minä teen? Tulen koulusta, haen lapset, tehdään ruokaa, leikitään/ulkoillaan, sitten ajoissa nukkumaan. Välillä kaverit käy iltaisin kahvilla täällä mutta tuntuu että olen vankilassa. Minua tullaan moikkaamaan, mutta en pääse itse elämään.
Lapset oli oma valinta, mutta olin liian nuori ja päätin kiireellä. En osannut ajatella että myöhemminkin ehtii kun halusin lapsia niin kovasti. En suunnitellut että tulen elämään yksin ilman vapautta.
Minua on lohduteltu että kyllä minä vielä kerkeän. On lohduteltu että äkkiä lapset kasvaa ja on helpompaa. On lohduteltu että onhan sinulla kerran kuussa 2vapaa iltaa. Mutta se ei auta jos tietää tämän tilanteen oikeasti.
Osa ei edes ymmärrä kun sanon että kaipaan enemmän omaa aikaa. Tulee vaan kommenttia että "ethän sä ole edes töissä" mmm.
Eikai tässä auta muu kuin itkeä ja odottaa.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Välillä kaverit käy iltaisin kahvilla täällä mutta tuntuu että olen vankilassa.
Lapset oli oma valinta, mutta olin liian nuori ja päätin kiireellä. En osannut ajatella että myöhemminkin ehtii kun halusin lapsia niin kovasti.
- Silloin, kun lapset olivat pienia niin minustakin tuntui, että on kuin "pallo jalassa" vaikka olin 33v, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tuo tunne voi olla monellä äidillä, iästä riippumatta. Luulen, etä se on aika yleistä ja on loogistakin tuntea niin, koska oikeasti olet konkreettisesti kiinni lapsissa niiden olessa pieniä. Lapsethan ovat riippuvaisia vanhemmistaan hyvin pitkään, aina täysi-ikäisyyteen asti.
- Et voi koskaan tietää olisitko saanut lapsia myöhemmin. Niinkin olisi voinut käydä, että olisit jäänyt lapsettpmaksi vaikka haluat lapsia. Olisit saattanut olla se surullinen lapsista haaveileva lapseton äiti, jos olisit siirtänyt lasten hankintaa / tehnyt abortin.
Joku tarkoitus tällä oli.
PS. Jatkan viestiäni...
Tämä päivänä lapseni ovat jo aikuisia, +20v enkä ikinä antaisi heitä pois ja he ovat parasta mitä minulle on sattunut. Alku oli raskasta, kun minäkin jäin uýksin ja ilman tukea (yh), mutta vuosi vuodelta aika tekee tehtävänsaä.
Muistan ajatelleeni vuosia (10v!), että oli virhe tehdä lapsia. En ajattele enää.
Aika moni katuu äitiyttyä (todella raskasta ja intensiivistä) ainakin alkuun, kuten minäkin. Luulen, että tämä kuuluu jossain määrin vanhemmuuteen. Asia on tabu!
- - - -
Kun äitiys kaduttaa – äidit kertovat kielletyistä tunteista: ”Menetin elämäni ja identiteettini, kun sain lapset”
https://www.is.fi/perhe/art-2000006003042.html
Joitain naisia äitiys kaduttaa
https://ilmiomedia.fi/artikkelit/aitiyden-katuminen-ja-aitien-kielletyt…
”Lapsi riisti minulta nuoruuden ja olin siitä katkera” - äitiyden katuminen on tabu, josta naiset vaikenevat
https://www.iltalehti.fi/ilona
”Lasten hankkimatta jättämistä saa katua, mutta hankkimista ei” – Vanhemmuuden kielteisistä tunteista puhutaan yhä enemmän, mutta äitiyden katuminen on edelleen tabu
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/15/lasten-hankkimatta-jattamista-…
”Kaduttaa, että ryhdyin äidiksi”
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/vanhemmuus/kaduttaa-etta-ryhdyin-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa yksi linkki oli väärä. Tässä oikea:
”Lapsi riisti minulta nuoruuden ja olin siitä katkera” - äitiyden katuminen on tabu, josta naiset vaikenevat
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/36394f46-cb35-4ed1-8cf0-45fcec52514f
Ihan perus. Sä meet vietit edellä ja järki perässä ja ehkä se sopi sulle, jolleki toiselle ei sopis.
Miksi et etsi vastaavanlaista yh:ta, jonka kanssa puolitatte lastenhoitovuorot ja saatte molemmat omaa aikaa?
"Kadun päivittäin" – kun vanhemmat toivovat, etteivät olisi saaneetkaan lapsia
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kadun-paivittain-kun-vanhemmat-toiv…
Moni äiti katuu, ettei hankkinut lapsia nuorempana – tällaisia syitä katumisen taustalla on
https://www.nainen.com/moni-aiti-katuu-ettei-hankkinut-lapsia-nuorempan…
Tämä ei ole niin harvinaista lukin luullaan eikä äidin ikä vaikuta tähän mitenkään.
Aloittaja olis voinut katua vaikka olisi 40 ensimmäisen lapsen saatuaan.
Jos haluaa lapsia niin ne on otettava silloin vastaan, kun ne tulevat, koska mikään katumisasia ei välttämättä poistu vaikka ikää äidillä olisikin enemmän esikoisen saatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kadun päivittäin" – kun vanhemmat toivovat, etteivät olisi saaneetkaan lapsia
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kadun-paivittain-kun-vanhemmat-toiv…
Moni äiti katuu, ettei hankkinut lapsia nuorempana – tällaisia syitä katumisen taustalla on
https://www.nainen.com/moni-aiti-katuu-ettei-hankkinut-lapsia-nuorempan…
Tämä ei ole niin harvinaista lukin luullaan eikä äidin ikä vaikuta tähän mitenkään.
Aloittaja olis voinut katua vaikka olisi 40 ensimmäisen lapsen saatuaan.
Jos haluaa lapsia niin ne on otettava silloin vastaan, kun ne tulevat, koska mikään katumisasia ei välttämättä poistu vaikka ikää äidillä olisikin enemmän esikoisen saatuaan.
Juuri näin.
Joku katuu liian nuorena tehtyjä lapsia ja joku liian vanhana tehtyjä lapsia.
Ja tätä on vaike tietää etukäteteen kumpaan sarjaan kuuluu, jos ei sitten tiedä aivan varmasti, ettei halua lapsia. ollenkaan. Silloin välttyy mahdolliselta katumiselta. Ellei sitten kadu sitä, ettei tehnyt koskaan lapsia! :)
Melko hiljainen ketju.
Ja ap hävisi kuin pieru Saharaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä joudun odottamaan yli 2 vuotta, että nuorin lapsistani menee eskariin. Sitten saan oma aikaa. Käyn vuorotyössä ja aina kun arkisin sattuu vapaat ja toinen on koulussa ja toinen eskarissa, niin saan hetken aikaa itselleni. En ole enää nuori, mutta yh. Työmatkat ja työaika on ainoat hetket kun olen ilman lapsia.
Olisiko, ap, sinulla mahis hakea tukiperhettä lapsillesi?
Äitiys on rankkaa! Et todellakaan ole noiden tunteiden ja ajatusten kanssa yksin. Enkä usko että ikä suojelee niiltä, se olo voi tulla missä iässä tahansa. Ja kun se ei tosiaan kuitenkaan tarkoita että lapsiaan katuu tai että haluaisi heitä eroon. Sitä vaan alkaa niin syvästi kyseenalaistamaan että onko itsestä siihen hommaan sittenkään - väittäisin että hyvin harva voi täysin ymmärtää vanhemmuuden kokemusta ja vaativuutta ennenkuin niitä lapsia on. Toki tietää että lapset voi valvottaa ja ei jää aikaa omille harrastuksille ym. mutta ei se ole sama asia.
Omat lapset on nyt 6v ja 9v. Ja sain sellaisen twistin vielä kaupan päälle että toinen lapsi on erityislapsi. Isän kanssa tuli ero, mutta isä onneksi hoitaa lapsiaan jolloin saan omaa aikaa (lue: LEVÄTÄ). Kun lapset oli ihan pieniä niin olin tosi yksin. Nyt kun ovat isompia niin ongelmia on hyvin erilaisia. Osaltaan paljon raskaampiakin kuin ennen. Mutta samalla näen kuinka nopeasti lapset kasvaa. Vuodet vierii. Ja tulee onnistumisia. Ja välillä uskon että heistä tulee ihan yhteiskuntakelpoisia tyyppejä vaikka olenkin äitinä tosi vajaa ja usein ollut epävarma ja kadoksissa.
Tsemppiä! Äitienpäivä on siitä rankka kun sitä miettii että ansaitsenko edes kaikkia kehuja, mutta kaippa me ne ansaitaan vaikka ollaan vajaavaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on turha itkeä, kun paskat on jo housuissa.
Yksi ap:ta voimakkaasti kuormittava seikka on varmasti tuo, kun on joutunut yksinhuoltajaksi. Kahden vanhemman pikkulapsiperheessä on aina se mahdollisuus sanoa toiselle, että minäpä menen huomenna töiden jälkeen kaverin kanssa shoppailemaan tai ratsastamaan, onko ok? Vaikka aika harvoin kahden vanhemman pikkulapsiperheissäkään oikeasti lähdetään kavereiden kanssa kaljalle tai harrastamaan. Tietyssä elämänvaiheessa ei vaan ole energiaa mihinkään ylimääräiseen. Se kuitenkin antaa voimaa, että mahdollisuus on olemassa, jos siltä tuntuu, vaikka mahdollisuutta ei juuri koskaan hyödyntäisikään.
Vaikea sanoa ap:lle mitään erityisen lohdullista tai esittää hyviä ratkaisuja, tilanne kun on mikä on. Ehkä siitä voisi saada voimaa, jos ajattelee, että minulla on mahdollisuus tehdä mitä tahansa, mutta teen sen parin päivän lapsivapaan aikana. Muuten voi unelmoida ja visioida mitä vaan. Tärkeintä on se, että tekee sellaisia asioita, joista itse nauttii. Anna itsellesi siihen lupa, oli se sitten pleikkarin hakkaamista 8 tuntia putkeen, biletystä tai vaellusretkeilyä. Ei mene enää kauaa, että lapset pärjäävät keskenään sen aikaa, jos haluat töiden jälkeen käydä siskosi kanssa kahvilla tai shoppailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun lasten hankkimista. 6 vuotta yh:na. Toinen lapsista erityislapsi. Ei tämä ole sen arvoista, kun mietin mistä kaikesta joutuu luopumaan ja kitumaan taloudellisesti kokopäivätyöstä huolimatta. Tällä elämänkokemuksella en ikinä hankkisi lapsia!
Hyvää äitienpäivän iltaa kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei siis ole lähipiirissä ihmistä, joka voisi joskus hoitaa lapsiasi. Vara mummoa ?
Toiset katuu lapsia ja toiset ei saa lapsia,
https://www.vauva.fi/keskustelu/4152682/jain-lapsettomaksi-koska-en-loy…
Kiitos lohduttavista kommenteista. En hävinnyt minnekkään. En vain kerkeä kokoajan täällä olemaan.
En tiedä kadunko lasten hankkimista niinkään. Ne on kuitenkin antanut minulle paljon ja kasvattanut. Rakkauden tunne on ääretön ja tekisin mitä vaan heidän takia, ja olen tehnytkin kaikkeni.
Mutta ahdistaa vaan kun ei ole omaa aikaa ja muut menee ja tekee mitä vaan haluaa.
Ap
Välillä kaverit käy iltaisin kahvilla täällä mutta tuntuu että olen vankilassa.
Lapset oli oma valinta, mutta olin liian nuori ja päätin kiireellä. En osannut ajatella että myöhemminkin ehtii kun halusin lapsia niin kovasti.
- Silloin, kun lapset olivat pienia niin minustakin tuntui, että on kuin "pallo jalassa" vaikka olin 33v, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tuo tunne voi olla monellä äidillä, iästä riippumatta. Luulen, etä se on aika yleistä ja on loogistakin tuntea niin, koska oikeasti olet konkreettisesti kiinni lapsissa niiden olessa pieniä. Lapsethan ovat riippuvaisia vanhemmistaan hyvin pitkään, aina täysi-ikäisyyteen asti.
- Et voi koskaan tietää olisitko saanut lapsia myöhemmin. Niinkin olisi voinut käydä, että olisit jäänyt lapsettpmaksi vaikka haluat lapsia. Olisit saattanut olla se surullinen lapsista haaveileva lapseton äiti, jos olisit siirtänyt lasten hankintaa / tehnyt abortin.
Joku tarkoitus tällä oli.