Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka teet vaativaa asiantuntijatyötä, onko se kaiken stressin arvoista?
07.05.2021 |
Opiskelijana pohdin välillä onko vähintään useamman vuoden opiskelu ja puurtaminen kaiken stressin arvoista kun tuntuu että ympäriltä kuulee jatkuvasti loppuunpalavien hillittömistä työmääristä, stressistä ja olemattomasta vapaa-ajasta. Sinä kyseistä työtä tekevä, kerro vapaasti ajatuksiasi! Onko työsi raskasta ja saatko mielestäsi kohtuullisen korvauksen? Millainen työpäiväsi yleensä on? Ja mitä tekisit toisin, jos tekisit?
Kommentit (53)
Ei se kyllä ole. Mikään ei riitä. Jos tekee työnsä hyvin ja ylittää tavoitteet, palkinnoksi saa korkeammat tavoitteet ja lisää töitä. Jos esittää yhdenkin kritiikin, päätyy keskusteluun jossa kysellään jaksamista ja mielentilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Asiantuntijatyö joustaa, suorittava työ ei. Työhön voi vaikuttaa ja esimerkiksi korona-aika on paljon helpompaa etätöineen.
Sen kanssa oppii elämään. Työkiireitä ja -paineita on oikeastaan jatkuvasti, mutta täytyy vaan oppia laittamaan ne omat rajansa asioille. Jos koko firma ei ole liekeissä, niin minä lopetan työt 7,5 työtunnin jälkeen. Huomenna jatketaan asioiden kanssa painimista. Täytyy suhtautua asiaan: se on vain töitä.
Fyysisiäkin töitä olen joskus urallani tehnyt, ja niitä lihas- ja selkäkipujakaan ei voi ihan noin vaan lopettaa työajan umpeutuessa.
Ei se duuni niin raskasta ole, jos se on juuri siltä alalta, mihin on halunnut päästä.
Missäs työssä sitä nykyisin muka helpolla pääsisi?
Ja kun tuntuu kiinnostavalta, niin ei se jatkuvasti ole mitään rankkaa puurtamista, vaan työn onnistumisesta ja valmiiksi saattamisesta voi saadaa tyydystä ja iloa.
Ei kai kukaan halua mennä töihin vain oleskelemaan? Vai haluaako?
Normaali ja älykäs ihminen haluaa haasteita ja kokemuksia ja onnistumisia töissään.
Onneksi ei ole stressaavaa elää työttömyysuhan alla vähätuloisena. Se sitten lienee sen arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mä ”vaativat asiantuntijatyöt” ovat julkisen puolen paperinkääntelyä ja jäykkää kokoustamista. Töitä joihin älyllä varustettu voisi perehtyä puolessa vuodessa ja hoitaa ne paremmin.
Sanoo asiantuntija jolla ei varmaan irtoa edes työhakemusta ilman kirjoitusvirheitä.
Ei ole. Molempia tehneenä tiedän, että duunarihommien palkka/rasitussuhde on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en vaihtaisi asiantuntija työtäni suorittavaan kellokortilla seurattavaan työhön. Olen sitäkin nuoruudessani tehnyt. Vastuuta on ja töitä tulee tehtyä iltaisin ja välillä viikonloppuisin, mutta voin tehdä työni 90% mistä vain, eli en ole sidottu mihinkään fyysiseen paikkaan. Palkka on nelinkertainen, ja verot tuplat aiempaan, mutta ihan tyytyväinen olen saamaani netto korvaukseen.
Matkustaakin saa jos tahtoo, mutta sitä on nähty ja tehty riittävästi, joten nykyään aiemman 100:n matkapäivän sijaan hoidan etäyhteyksillä ja muutwmalla seminaari matkalla työni.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mä ”vaativat asiantuntijatyöt” ovat julkisen puolen paperinkääntelyä ja jäykkää kokoustamista. Töitä joihin älyllä varustettu voisi perehtyä puolessa vuodessa ja hoitaa ne paremmin.
Enpä ole julkisella puolella, vaan ihan yksityisen firmassa. Onneksi ei olla pörssinoteerattu, joten ihan kvarttaaleittain ei tarvitse elää, mutta kyllähän meilläkin euro määrää.
Jos se kerran on noin helppoa, niin miksi sinäkin et siis alkaisi näihin helppoihin hommiin? Vai etkö olekkaan "älyllä varustettu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta mieheni vaativaa asiantuntijatyötä vuosia seuranneena sanoisin, että hän nauttii siitä valtavasti. Välillä väsähtää, on stressiä ja ajatukset on 24/7 töissä, mutta sellainen hän on. Hän tulee lenkiltä intoa puhkuen ja kertoo keksineensä jonkin hyvän idean. Hän myös nauttii siitä, että voi johtaa nimenomaan asiantuntijatiimejä, mennä uuteen ympäristöön ja tehdä siellä parhaansa. Hän rakastaa asioita ja ilmiöitä, ne saavat hänet innostumaan. Lisäksi hänellä ei ole varsinaista työaikaa ja saa välillä tehdä etäpäiviä.
Toisaalta noinkohan nauttisi, jos joutuisi ottamaan lapsista samanlaisen vastuun kuin minä nyt.
Yleensä pitää nähdä vaivaa jos haluaa jotain saavuttaa. Esimerkiksi raha harvemmin tulee helpolla. Vuositulot on n. 120 000 €. Voisin olla myös raksalla lapiohommissa, tuskin hirveästi stressi työasioista painaisi mutta sillä palkalla ei pystyisi rahoittamaan minulle luontaista elämäntyyliä. Joten todellakin olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mä ”vaativat asiantuntijatyöt” ovat julkisen puolen paperinkääntelyä ja jäykkää kokoustamista. Töitä joihin älyllä varustettu voisi perehtyä puolessa vuodessa ja hoitaa ne paremmin.
Se on just niin! Pakko laittaa kalenteriin ”tyhjiä” merkintöjä niin että näyttää kuin oisi paljon tavaraa kalenterissa. Jos on puolikin tuntia tyhjää, joku tuuppaa siihen jonkun turhan palaverin. Jopa ruokatunnit pitää erikseen merkitä jos meinaa syödä
Olen alkanut pitää erikseen työpuhelinta ja siviilipuhelinta. Kun lopetan työt, jysäytän työluurin kiinni. Mulle ei makseta niin paljoa että tekisin omalla ajalla mitään firman töitä
On. Olen tehnyt niin paljon suorittavaa työtä, että tiedän, että mulla loppuu jaksaminen siinä vielä nopeammin kuin vaativassa työssä. Työn pitää antaa minulle jotain muutakin kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mä ”vaativat asiantuntijatyöt” ovat julkisen puolen paperinkääntelyä ja jäykkää kokoustamista. Töitä joihin älyllä varustettu voisi perehtyä puolessa vuodessa ja hoitaa ne paremmin.
Noh, ei nyt aivan niinkään. Vaativia asiantuntijatöitä tehdään paljon myös yksityisellä sektorilla. Luokittelisin esim. tietoturva- tai tietosuojapäälliköt tai turvallisuuspäälliköt tälläiseksi vaativaksi asiantuntijatehtäväksi. Kokoustamista ja ”paperin” käsittelyä kyllä, mutta myös paljon muuta.
Teen työtä ainoastaan rahan takia ja duunarihommissa ei paljon tienaa joten eipä ole paljon vaihtoehtoja. Tosin pitää olla melkoinen kermaperse jos työn aiheuttama paine ja stressi on jotenkin ylivoimainen haitta. Silloin kun kyse on työn tekemisestä eikä siihen liity kiusaamista tms.
Tienaan vaativassa asiantuntijatyössä yli 100 tonnia vuodessa, ei ole sen arvoista. Toki hiljaisina aikoina kuten kesällä ja vuodenvaihteen jälkeen on mukavaa kun voi hetken vain räkiä kattoon. Mutta stressitasot ja työkuorma ampaisevat aina vääjäämättä nousuun sen jälkeen ja kohta pyöritään taas yöllä tuskaisena lakanoissa murehtimassa työasioita ja aamut ovat niin ahdistavia että ajatukset ovat todella synkkiä.
Mutta kun olet sopeuttanut menot vastaamaan tulotasoasi, niin oravanpyörästä ei pääsekään enää pois, ellet halua että puitteet ja elintaso romahtaa. Sekään ei haittaisi itseä, perhettä kylläkin.
Eikä haittaisi kaikki tämä vaivakaan jos oikeasti rakastaisin työtäni, totuus vain on se etten koskaan oikeasti halunnut näihin hommiin vaan tietyllä tavalla ajauduin, koska olin hyvä tietyissä asioissa ja hyvä puhumaan. Jos voisin palata parikymppiseksi, lähtisin opiskelemaan vaikka ensihoitajaksi.
Neuvoisin että jollet oikeasti sisälläsi tunne todellista intoa ja mielenkiintoa johonkin, älä hakeudu sinne. Kovempi liksa ei todellakaan ole sen arvoista, että ennen pitkää kyynistyt, masennut ja alat vihaamaan elämääsi joka ikinen arkipäivä.
Sen verran ikää (50+) jo ettei jaksa stressata, eikä ole kunnianhimoakaan enää, been there, done that. Nautin siitä, että saan tuoda vuosien kokemuksen esiin hommassa, joka on kuuminta hottia juuri nyt busineksessa. Teen hommani, jos ei riitä potkikoon pihalle. Persukseni olen taloudellisesti jo varmistanut, niin sen takia en stressaa. Palkka on todellakin riittävä ja Linkedin kautta tulee säännöllisesti kyselyitä kiinnostaisiko uudet hommat.
Kyllähän välillä sylettää 55-65h duuniviikot, etenkin tuossa viime syksynä neljä kk putkeen. Viine yönä puhelin soi unien kesken ja sitten tehtiin analyysia/etätestiä.
Toistaiseksi 13 kE palkkakuitin bruttona on pitänyt isommat angstit kurissa.
(Alana yhdistelmä softa, elektroniikka, tietoliikenne, ns defensiivinen tietoturva, sähkö- ja automaatio...eli varsin leveä setti. Koulutus ins,DI ja sähköasentaja)
Ei se taida olla. Nuorempana jaksoin olla innostunut työstäni, mutta siperia opettaa. Olen juurikin julkisen puolen "paperin pyörittäjä". Työ on vaativaa ja sitä on paljon. Hirveä stressi kokoajan. Aikanaan kun aloitin yksi vanhempi työkaveri totesi, ettei tämä työ sitten tekemällä lopu. En silloin tajunnut sitä, mutta nyt tajuan. Koskaan et juuri saa kiitosta vaan hyvin tehty työ tietää suurempia vaatimuksia. Näin lomallakin työasiat pyörivät mielessä ja uniongelmat ovat tuttuja aiheita työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa.
Hyvänä puolena tässä työssä on tietty joustavuus esim. etätyö ja liukuvat työajat. Mutta vastapainona, liukumat on koko ajan saama puolella. Olisihan se kiva lähteä joku päivä ajoissa kotiin ja ottaa vähän sisään tehtyjä tunteja ulos, mutta kun on koko ajan hirveä kiire. Viime vuoden lomistakin jäi osa pitämättä ja nyt niitä on kikkailtu niin, että olen tällä hetkellä sitten lomalla.
Mieleen onkin lähiaikoina tullut, että mitä jos vaihtaisi alaa. Opiskeluaikana on tullut tehtyä jos minkäkinlaita hommaa ja etenkin marketin kassan hommia muistelen lämmöllä. Se ei ollut fyysisesti sieltä raskaimmasta päästä, mutta työt pysyi visusti työpaikalla ja henkinen stressi oli olematonta. Työkavereista pari on viimeisten vuosien aikana tehnyt juuri tuon ratkaisun ja ymmärrän heitä aivan täysin. Yksikin alkoi hierojaksi eikä kuulemma ole katunut.
On raskasta ja palkka ei ole sen arvoinen. Tavallinen asiantuntijatyö ei olisi tämän arvoista, ja suhde on teityeti sitä huonompi,mitä vaativampaa se on.
Mutta minä satun olemaan kutsumusalallani ja se pelastaa jotwin. Ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpåin. Tässä on asioita, jotka haluan tehdä, ennen kuin lopetan. Saatan kyllä varsin todennäköiseeti lopettaa ennen eläkeikää, mutta nää jutut mä teen sitä ennen.