Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka teet vaativaa asiantuntijatyötä, onko se kaiken stressin arvoista?
07.05.2021 |
Opiskelijana pohdin välillä onko vähintään useamman vuoden opiskelu ja puurtaminen kaiken stressin arvoista kun tuntuu että ympäriltä kuulee jatkuvasti loppuunpalavien hillittömistä työmääristä, stressistä ja olemattomasta vapaa-ajasta. Sinä kyseistä työtä tekevä, kerro vapaasti ajatuksiasi! Onko työsi raskasta ja saatko mielestäsi kohtuullisen korvauksen? Millainen työpäiväsi yleensä on? Ja mitä tekisit toisin, jos tekisit?
Kommentit (53)
On, kymmenen vuoden työuran jälkeen olen vapaa tekemään mitä huvittaa. Voin jäädä pois töistä eikä se vaikuta talouteen mitenkään tai sitten voi tehdä töitä niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Palkka nousee vuosittain ja haastavia projekteja on tarjolla joista saa kunnon bonukset onnistuessan. Alalla on kova työvoimapula, eikä osaavia työntekijöitä saa kotimaasta edes rahalla. Saksan osaamisvaatimus työkielenä karkoittaa monen paperilla hyvän hakijan, mutta ilman sitä ei vaan pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mä ”vaativat asiantuntijatyöt” ovat julkisen puolen paperinkääntelyä ja jäykkää kokoustamista. Töitä joihin älyllä varustettu voisi perehtyä puolessa vuodessa ja hoitaa ne paremmin.
Noh, ei nyt aivan niinkään. Vaativia asiantuntijatöitä tehdään paljon myös yksityisellä sektorilla. Luokittelisin esim. tietoturva- tai tietosuojapäälliköt tai turvallisuuspäälliköt tälläiseksi vaativaksi asiantuntijatehtäväksi. Kokoustamista ja ”paperin” käsittelyä kyllä, mutta myös paljon muuta.
Itse olen asiantuntija+päällikköroolissa. Pahin yhdistelmä mielestäni.
Asiantuntijuus liiketoiminnan ydinprosessien ja automatisoinnin parissa on hyvä homma, samoin asioiden johtaminen. Mutta kun näitä tekee yhdessä, niin ei kiva.
Eniten stressaa se, että koskaan ei ole aikaa tehdä asioita hyvin. Ympäristöä pitäisi muuttaa melko monesta kohdasta jotta toiminnoista saisi mielekkäämpiä, mutta jo niiden suunnittelusta puhuminen menee monella rahasta (kvartaalitalous) päättävällä yli hilseen. Ylimmälle johdolle ei ole niin väliä mitä tuhat ihmistä tekee, kunhan ovat työn touhussa. Se että tuottaako tämä sitten mitään viivan alle on toissijaista, koska just nyt menee hyvin. Paitsi että muut kehittyvät koko ajan, me emme.
Äiti aina lukioaikana muistutti, miten tärkeää on olla ahkera, että saa hyvän yliopistotodistuksen, saa hyvän opiskelupaikan, hyvän työpaikan jne. Mietin jo silloin, että olen laiska paska ja vaikka tuohon pääsisin, niin en jaksaisi olla siinä työssä hyvä ja ahkera vielä seuraavia 40 vuotta.
Ihmeenkaupalla olen kuitenkin päätynyt 80.000€:n asiantuntijatehtäviin ja koko ajan haaveilen down-shiftauksesta. Eli vastaus kysymykseesi on: Ehkä. Laiskuus ja rahanahneus vie voiton vuoropäivin.
aloittaja,mitä alaa opiskelet,tarkalleen siis .
Eikai mikään ole vaativaa jos sen osaa hyvin.
Työmyyrä kirjoitti:
Äiti aina lukioaikana muistutti, miten tärkeää on olla ahkera, että saa hyvän yliopistotodistuksen, saa hyvän opiskelupaikan, hyvän työpaikan jne. Mietin jo silloin, että olen laiska paska ja vaikka tuohon pääsisin, niin en jaksaisi olla siinä työssä hyvä ja ahkera vielä seuraavia 40 vuotta.
Ihmeenkaupalla olen kuitenkin päätynyt 80.000€:n asiantuntijatehtäviin ja koko ajan haaveilen down-shiftauksesta. Eli vastaus kysymykseesi on: Ehkä. Laiskuus ja rahanahneus vie voiton vuoropäivin.
Mitä työtä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannattaa, mutta jos haluaa pitää stressitason matalana niin ei pidä astua liian suuriin saappaisiin. Vaativakin asiantuntijatyö on leppoisaa jos hallitsee hommansa ja tekee vain sen mitä muutkin tai ehkä vähän enemmän ja paremmin. Pitää siis valita oikea tasapaino, hoitaa vaativa asiantuntijatyö hyvin mutta ei pyrkiä maailman parhaaksi. Näin minä ainakin valitsin, enkä pyri uudeksi Steve Jobsiksi tai Bill Gatesiksi.
Minä olen ict-konsulentti ja työni on kohtalaisen hyvinpalkattua, helppoa ja hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Äiti aina lukioaikana muistutti, miten tärkeää on olla ahkera, että saa hyvän yliopistotodistuksen, saa hyvän opiskelupaikan, hyvän työpaikan jne. Mietin jo silloin, että olen laiska paska ja vaikka tuohon pääsisin, niin en jaksaisi olla siinä työssä hyvä ja ahkera vielä seuraavia 40 vuotta.
Ihmeenkaupalla olen kuitenkin päätynyt 80.000€:n asiantuntijatehtäviin ja koko ajan haaveilen down-shiftauksesta. Eli vastaus kysymykseesi on: Ehkä. Laiskuus ja rahanahneus vie voiton vuoropäivin.
Mitä työtä teet?
Rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijahommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorittavan työn voi jättää työpaikalle työpäivän päätyttyä, asiantuntijatyötä ei välttämättä. Jos ala on mielekäs ja korvaus kohtuullinen, asiantuntijatyö voi olla ok.
Vierailija kirjoitti:
Suorittavan työn voi jättää työpaikalle työpäivän päätyttyä, asiantuntijatyötä ei välttämättä. Jos ala on mielekäs ja korvaus kohtuullinen, asiantuntijatyö voi olla ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa, mutta jos haluaa pitää stressitason matalana niin ei pidä astua liian suuriin saappaisiin. Vaativakin asiantuntijatyö on leppoisaa jos hallitsee hommansa ja tekee vain sen mitä muutkin tai ehkä vähän enemmän ja paremmin. Pitää siis valita oikea tasapaino, hoitaa vaativa asiantuntijatyö hyvin mutta ei pyrkiä maailman parhaaksi. Näin minä ainakin valitsin, enkä pyri uudeksi Steve Jobsiksi tai Bill Gatesiksi.
Minä olen ict-konsulentti ja työni on kohtalaisen hyvinpalkattua, helppoa ja hauskaa.
Tämä pitäisi itse oivaltaa. Tekee vain vähän enemmän, koska paljon enemmän tekeminen vaatisi aika paljon lisää, ihan jo siksi ettei itse pysty niin paljoa osaamistaan monistamaan. Yrittäjyys, no se on oma juttunsa tosiaan.
Uran alussa voi olla vaikeampaa, myöhemmin helppoa kun voi itse valita työnsä ja aina on mahdollista vaihtaa firmaa jos työt ei miellytä. Itsellä takana kaksi soveltuvaa maisterintutkintoa ja 15v työkokemusta. Tuntiveloitus alihankkijana 100e tunti ja jos haluan vaihtaa firmaa/asiakasta tiedän että uusi löytyy max kuukaudessa. Eli ei tarvitse stressata kun kaikki neuvotteluvoima on itsellä, alan ollessa niin spesifi että firmojen on vaikea löytää tekijöitä. Päälle tietysti mahdollisuus tehdä globaalisti etänä töitä, en olekaan asunut Suomessa enää vuosiin.
Eli neuvo: valitse ala jota voi tehdä globaalisti, ja jolla on työvoimapula, niin kokemuksen karttumisen jälkeen voi isoimman osan stressistä jättää taakse kun työnsä voi itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Asiantuntijatyö joustaa, suorittava työ ei. Työhön voi vaikuttaa ja esimerkiksi korona-aika on paljon helpompaa etätöineen.
Totta. Tosin suorittavassa jää työhuolet ja murheet kun lyö pajan oven kiinni klo 16. Vapaa-aikana ei tarvitse pelätä että työpuhelin pirisisi ja jos pirisee, niin saa ite päättää vastaako vai ei. Kaikessa on siis puolensa.
suurin osa "vaativan alan asiantuntijan" hommista on ihan peruskauraa.
Tällä palstalla kaikki duunit muuttuu tuommoisiksi aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin hoitoalalta asiantuntija hommiin, opiskelin uuden tutkinnon.
Ainakaan tämä ei ole fyysisesti niin raskasta. Muuten kyllä stressiä on ihan samassa määrin. Suorittavassa työssä oli se helppoa että oli aina tiedossa mitä tehdä, aivot eivät olleet niin koetuksella. Lisäksi fyysisyys toi sen, että kunto pysyi hyvänä. Lisäksi oli mukavia työkavereitä. Nämä akateemiset ovat aika pökkilöitä.
Kaiken stressin? Teen vaativaa asiantuntijatyötä mutta en stressaa. Mitä järkeä stressaamisessa on? Ei siitä ole mitään hyötyä joten sen voi aivan hyvin lopettaa, ihan vaan omalla päätöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Uran alussa voi olla vaikeampaa, myöhemmin helppoa kun voi itse valita työnsä ja aina on mahdollista vaihtaa firmaa jos työt ei miellytä. Itsellä takana kaksi soveltuvaa maisterintutkintoa ja 15v työkokemusta. Tuntiveloitus alihankkijana 100e tunti ja jos haluan vaihtaa firmaa/asiakasta tiedän että uusi löytyy max kuukaudessa. Eli ei tarvitse stressata kun kaikki neuvotteluvoima on itsellä, alan ollessa niin spesifi että firmojen on vaikea löytää tekijöitä. Päälle tietysti mahdollisuus tehdä globaalisti etänä töitä, en olekaan asunut Suomessa enää vuosiin.
Eli neuvo: valitse ala jota voi tehdä globaalisti, ja jolla on työvoimapula, niin kokemuksen karttumisen jälkeen voi isoimman osan stressistä jättää taakse kun työnsä voi itse valita.
Miksi laskutat noin vähän jos on tuollainen duuni? Itse olen AMK-inssi ja laskutan 120 € /h, alv. 0 %. Luulisi, että yliopistokoulutksella laskutus olisi jotain juristien luokkaa.
Työmyyrä kirjoitti:
Äiti aina lukioaikana muistutti, miten tärkeää on olla ahkera, että saa hyvän yliopistotodistuksen, saa hyvän opiskelupaikan, hyvän työpaikan jne. Mietin jo silloin, että olen laiska paska ja vaikka tuohon pääsisin, niin en jaksaisi olla siinä työssä hyvä ja ahkera vielä seuraavia 40 vuotta.
Ihmeenkaupalla olen kuitenkin päätynyt 80.000€:n asiantuntijatehtäviin ja koko ajan haaveilen down-shiftauksesta. Eli vastaus kysymykseesi on: Ehkä. Laiskuus ja rahanahneus vie voiton vuoropäivin.
Muuten täsmälleen sama mutta ei kyllä yliopistoon painostettu enkä mennytkään ja hyvä niin koska olisin kyllästynyt siihen(kin) hyvin nopeasti.
Jos pelkästään itsestä on kyse, niin joustavuus ja mielenkiinto pelastavat sen mitä stressaavuudessa ja aivotyön 24/7-moodissa menettää. Palkkaa ei kannata mainita; siinä kohtaa kun tulot ylittävät 60000e vuodessa, ei esim. ylennyksestä seuraavaa lisäkuormaa enää käteen jäävällä rahalla kompensoi kiitos kotimaisen verokiilamme - kas kun se vapaa-aika rahoista nauttimiseksi hupenee samalla.
Mutta jos perheen meinaat perustaa, niin missään nimessä ei kannata. Stressaavuus ja aivotyön 24/7-moodi takaavat, että perheelle ei aikaa jää. Valintakysymys.
Elon Musk sanoi ettei hän itse välttämättä haluaisi olla hän. Päättele tuosta jotain... :D
On. Ihminen toimii parhaiten pienen paineen alla. Se on vain työtä ja kun sen tekee, se on tehty. Ihminen voi tehdä vain sen, minkä ehtii tekemään ja jos alkaa ajatella tekemättömiä töitä, stressi voi iskeä kun tavallaan kippaa itselleen ongelman mikä on omissa käsissä. Ja jos työtä on liikaa, se on työnantajan ongelma ja sitä ei kannata ajatella.