Mihin töihin tälläinen kohta nelikymppinen nainen voisi päästä? Mielenterveysongelmia taustalla mutta terapiassa käyn.

Suurtalousalan koulutus on ja joskus tehnyt siivoustöitä mutta ne piti lopettaa. Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta.

No riippuu varmaan, onko sulla jotain koulutusta? Ja jos ei, onko jaksamista käydä? Jaksamista tehdä?

Ihan uudenkin ammatin voi hankkia vielä tuossa iässä. Itse valmistuin 39v iässä amk-tutkinnossa, heti sain töitä, ja viihdyn.

Tämä on vähän väärä paikka kysellö. Ota yhteyttä kuntasi työllisyyspalveluun koulutus-ja työasioissa.

Helpottaisi, jos kuvaisit mitä osaat ja mitä taitoja sinulla on.

Tuossa aiemmin lukee koulutus. Ap

Mulla on vähän sama ongelma. Ei tosin mielenterveysongelmia, mutta muita sairauksia kyllä.  Astma tekee siivoustyöt mahdottomaksi ja immuniteettipuutoksen kanssa ei voi tehdä hoitoalan töitäkään. Siinäpä ne sitten on ne tämän ikäisenä hyvin työllistävät alat.

Lähihoitaja.

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajaa kyllä ihan älyttömästi vaihtoehtoja pois. Itse juuri sosiaalityössä.

Ja lähes kaikessa työssä pitää olla valmis sosiaalisiin kontakteihin, ainakin opiskeluvaiheessa.

Joku varasto-homma? Kuntouttavan työtoiminnan kautta lähtisin sinun tilanteessa. Kai sinulle nyt jotain tämmöistä on jo ehdotettukin?

Ei mitään erityistaitoja ole. Pidän jonkin verran leipomisesta mutta en ruoanlaitosta vaikka päivittäin sitä teenkin kotona. Ongelma on vain se että minulla on erittäin huono työmuisti ja aina ollut vaikeuksia oppia uutta ja käyttämään erilaisia koneita jne. Ap

Kauppaan. Hyllyttämään, kassalle, mitä vaan.

Eipä ole hetkeen tullut vastaan työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään valituksi tulon kriteerinä ovat

- Naispuolinen, lähes nelikymppinen henkilö

- Taustalla mielenterveysongelmia, terapia-asiakkuus

- Pesuaineet ja kumikäsineet aiheuttavat allergiaoireita

Yleensä näet lähdetään tehtäväkuvauksesta ja työssä tarvittavista ominaisuuksista käsin, ei siitä mitä työnhakija ei osaa 🤷

Up

Minulla oli sama ongelma, tosin sosiaalisten tilanteiden pelko oli jo muuttunut niiden inhoamiseksi/käytöshäiriöksi tai psykiatrin nimeämäksi persoonallisuushäiriöksi yhden fyysisen sairauteni oltua vuosikymmenen oikein diagnosoimatta (masennuslääkkeitä vain söin, muttei kukaan tajunnut oikeaa syytä). Voi naurattaa monia, mutta varastotyöntekijäksi yövuoroon menin useampi vuosi sitten liian monen vuoden yhtäjaksoisen sairausloman jälkeen (sitä ennen aina pätkissä kipeä sen reilu 10 vuotta), eli aina fyysisesti väsynyt sosiaalisia tilanteita pelkäävä +40v. saikin uuden yrityksen päivärytmin muutoksella eikä liikaa ihmiskontakteja uudessa töissä. Entinen hyväpalkkainen työ akateemisine koulutuksineen jäi, mutta hyvin pärjään näinkin. Ilman stressiä tässä työssä saa olla, mutta fyysisesti kyllä väsyttää, ja hyvä niin (kaikki lääkkeet myös pois jätetty pikku hiljaa, mutta tarvittaessa voi niihinkin palata. Esim. unilääkepaketti varalla kotona käyttämättä, kun en ole tarvinnut). 

Tsemppiä sinne, äläkä liikaa pelkää kokeilla uutta alaa, jos nykyinen tilanteesi ei henkisesti onnea anna eikä kukaan sinua pakota, mutta silti muutosta haluat. Jos ei onnistu, sairauslomalle varmasti "pääset" takaisin nopeasti.

Lähihoitajaksi oppisopimuksella. Oulussa voit valita mistä otat vakityön tai halutessasi viikot vapaana vkl töissä. Palkka ihan hyvä työhön nähden kun qsennoituu että hoitotyö on arvokkainta työtä. Työssäolossa muitakin etuja ja on yhteiskunnan jäsen auttaen myös yhteiskuntaa.

Jokainen meistä voi tarvita hoitajaa

Vierailija kirjoitti:

Kauppaan. Hyllyttämään, kassalle, mitä vaan.

Tästä hyllyttämisestä heitetään myös ruuhkissa kassalle. Ei sovi sosiaalisten tilanteiden pelkoiselle. Saati se kassatyö.