Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki äitiin?
Väsynyt
04.05.2021 |
Olen yh-äidin ainoa lapsi. Lapsesta asti olen tuntenut, että äitini arvostelee minua joka asiassa.
Kontrolloinnin tarve oli myös raju, hän mm luki päiväkirjaani, vei puhelinta pois, asetti todella aikaiset kotiintuloajat jne. Olin kuitenkin ihan perusteini, hoidin kouluasiat kunnolla enkä läträillyt päihteillä.
Nuorena aikuisena (17v) kun muutin silloisen poikaystävän kanssa yhteen, äiti tuli meille ja ekana kauhisteli kuinka sotkuista meillä on, miten tuoksun liikaa hajuvedelle tai olen hänen mielestään epäsiisti.
Hoidin raha-asiat miten nyt tuon ikäiset opiskelijat hoitaa - laskut tuli maksettua mutta rahasta oli tiukkaa.
Niihin aikoihin olen tasan kaksi kertaa pyytänyt äidiltäni apua. Kerran hän lainasi kovan papatuksen jälkeen 40e (maksoin takaisin) ja kerran hän toi kassillisen ruokaa.
Hän jaksaa vieläkin, yli 10v myöhemmin muistella näitä urotekojaan.
Nyt olen 30v aikuinen nainen. On lapsi ja vakaa, rakastava parisuhde lapsen isän kanssa. Olen vakituisessa työssä ja koti sekä raha-asiat kunnossa.
Äitini edelleen keksii tikusta asiaa josta arvostella minua.
On mm. sanonut miehelleni jos eroaisimme, toivoo että lapsemme jäisi hänelle eikä minulle. Sanomisiaan ei osannut kysyessäni kuitenkaan perustella muutenkuin "tää on vaan mun mielipide"
Kukaan sitä ei ollut kysynyt, eikä olla koskaan oltu eroamassakaan.
Meillä ollessaan soitti työkaverilleen kysyäkseen jostain laihdutuslääkkeestä joka vois olla mullekin hyvä. Työkaverinsa oli aivan äimänä (nähnyt minut monesti) etten edes ole niin lihava, mutta äitini kovaan ääneen väitti vastaan että kyllä vaan olen. Kiva, kiitos.
Näitä esimerkkejä arvostelusta ja kyykyttämisestä olisi vaikka ja kuinka.
Viimeisin niitti mulle oli, kun äitini piti helmikuussa lastamme yökylässä yhden yön (7v lapsi ja kolmas kerta kun oli mummollaan hoidossa yön yli) ja palautettuaan lapsen aamusta kotiin alkoi raivota parkkipaikalla minulle kuinka tyhmä olen kun lapsen astmasuihke loppui juuri sinä aamuna.
Ei riittänyt se, että sanoin lähteväni heti apteekkiin ostamaan uuden, jatkoi silmät palaen tykitystään sylki suusta lentäen autonsa ikkunasta.
Mulla meni hermot ja sanoin ettei mun tarvitse kuunnella tämmöstä ja lähdin kävelemään pois. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan.
Olisiko tää vihdoin tässä? Vaikka tietysti rakastan äitiäni, en vaan enää jaksa tätä sairasta suhdetta jossa olen arvosteltavana jatkuvasti.
En tiedä mitä tällä haen, ehkä vertaistukea tai vain mielipiteitä. Sana on vapaa.
Kommentit (12)
Itse vedin rajat äitiini 16-vuotiaana. Välit katkesi moneksi vuodeksi, mutta lopulta olemme päässeet tilanteeseen, jossa äitini kohtelee minua asiallisesti.
Olen nykyään yli kolmekymmentä.
Voi olla, että äitisi on niin tottunut kohtelemaan sinua kynnysmattona, ettei hän ymmärrä tekevänsä niin. Ainoa, mitä voit tehdä, on vetää rajat. Hän muuttuu jos haluaa. Jos ei, pidät silti rajat.
Oma äitini valitsi muuttua, mukautua asettamiini rajoihin, ja kohdella minua rajojeni mukaan. Sinun äitisi saattaa valita toisin.
Mutta tosiaan, voit asettaa rajat tai päättää jatkaa sietämistä. Suosittelen rajojen asettamista. Siten esimerkiksi lapsesi saa esimerkin, että itseään kuuluu puolustaa silloinkin, kun huonosti käyttäytyvä ihminen on itselle läheinen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä voi sanoa äidille se on moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse vedin rajat äitiini 16-vuotiaana. Välit katkesi moneksi vuodeksi, mutta lopulta olemme päässeet tilanteeseen, jossa äitini kohtelee minua asiallisesti.
Olen nykyään yli kolmekymmentä.Voi olla, että äitisi on niin tottunut kohtelemaan sinua kynnysmattona, ettei hän ymmärrä tekevänsä niin. Ainoa, mitä voit tehdä, on vetää rajat. Hän muuttuu jos haluaa. Jos ei, pidät silti rajat.
Oma äitini valitsi muuttua, mukautua asettamiini rajoihin, ja kohdella minua rajojeni mukaan. Sinun äitisi saattaa valita toisin.
Mutta tosiaan, voit asettaa rajat tai päättää jatkaa sietämistä. Suosittelen rajojen asettamista. Siten esimerkiksi lapsesi saa esimerkin, että itseään kuuluu puolustaa silloinkin, kun huonosti käyttäytyvä ihminen on itselle läheinen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää <3
Kiitos
Tämä tilanne on vaan niin surkea kun mukana on lapsi. Hän ei toistaiseksi ole vielä kysellyt mummon perään mutta sekin aika varmasti koittanee.
Paras katkaista välit toistaiseksi. Tulee järkiinsä jos tulee, ehkä kaipaa psykoterapiaa, tagasieniä ja Sveitsiläistä psykiatriaa.
Vierailija kirjoitti:
Totean vain saman, minkä itsekin tiedät: äitisi on sairas.
Mun äiti on samanlainen, mutta en koe häntä sairaaksi, ilkeä, veemäinen kylläkin. Tekopyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rakastat äitiäs? Ei mitään hirviötä tartte rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean vain saman, minkä itsekin tiedät: äitisi on sairas.
Mun äiti on samanlainen, mutta en koe häntä sairaaksi, ilkeä, veemäinen kylläkin. Tekopyhä.
Näin juuri. On olemassa ihan puhdasta ilkeyttä ja pahuuttua, ei aina ole kyse sairaudesta. Ku*ipäisiä ihmisiä on aina keskuudessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena aikuisena 17v. Älä naurata!
Aivan kuin lukisin omasta äiti suhteestani.Kontroloi,kyttäsi,puuttui vuosia aivan kaikkeen.
Välimme katkesi täysin vuosiksi.
Nyt on jo yli 70v,yritämme olla puheväleissä tänä päivänä.
Usein mietin,miten hukkaan nuo vuodet valuivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean vain saman, minkä itsekin tiedät: äitisi on sairas.
Mun äiti on samanlainen, mutta en koe häntä sairaaksi, ilkeä, veemäinen kylläkin. Tekopyhä.
Persoonallisuushäiriö ei ole tervettä. Siksi se on sairaus.
Aika harva on pysyvästi veemäinen ilman persoonallisuyshäiriötä.
Minä katkaisin välit äitiini 26-vuotiaana. Jotenkin siihen asti tuota arvostelua ja vähättelyä oli kestänyt, mutta sitten en enää. Sain lapsen ja äidilläni oli tasan kaksi vaihtoehtoa sanoa minulle "miksi ette koskaan käy, en saa nähdä lastenlastani ja se on sinun vikasi" tai "miksi tulitte nyt, joudun perumaan kampaajan / kahvit kaverin kanssa / pyykkivuoron, ja se on sinun vikasi".
Ai kamala. Onneksi olen elänyt jo vuosia ilman äidin "rakastavaa" seuraa.
Totean vain saman, minkä itsekin tiedät: äitisi on sairas.