Lue keskustelun säännöt.
Ero uskonyhteisöstä, miten tukea lasta?
04.05.2021 |
Taustaa:
Olemme 35+ aviopari, ja olemme kuuluneet erääseen uskonyhteisöön lapsuudestamme saakka. Asia on ollut meille itsestäänselvyys aina viime vuosiin saakka.
Pitkällisen prosessin tuloksena puolisoni päätti eriytyä ko. uskonyhteisöstä reilu puoli vuotta sitten, ja itse tein saman ratkaisun muutama kuukausi takaperin.
Tähän liittyi elämän voimakas rajoittuneisuus, kaikkien pakkomahduttaminen samaan muottiin. Emme myöskään enää kokeneet kaikkia virallisia opetuksia oikeiksi, emmekä siten voineet opettaa niitä lapsillemmekaan sellaisenaan.
Yksi syy päätökselle olikin lapset; halusimme ja haluamme, että he voivat tulevaisuudessa rakentaa elämäänsä ilman tilintekoa jokaisesta omaan elämään liittyvästä valinnasta yksittäisille, ei-lähipiiriin kuuluville ihmisille.
Isommat lapset ovat saaneet itse päättää, haluavatko olla yhteisön toiminnassa mukana. He eivät ole halunneet.
Kysymys kuuluukin, miten tukea näitä isompia lapsia tässä asiassa? Heille on tämän ratkaisun myötä tullut muutoksia ulkoiseen olemukseen, joka tuntuu häiritsevän etenkin sellaisia kavereita, jotka kuuluvat ko. yhteisöön. Kommenttia tulee yläkoululaisille hillitystä raidoista hiuksissa ja alakoululaiselle harrastuksesta. Yksi alakoululainen (6. luokalla) haluaisi ottaa korvakorut, mikä onkin jo hänelle luvattu. Mutta samalla hän pohtii, miten sitä uskaltaa, kun toiset kumminkin sitäkin kommentoi.
Muut kaverit uskonyhteisön ulkopuolelta ovat kommentoineet näitä muutoksia positiivisesti, ja tuntuu, että lapset ovat vapautuneet paljon.
Tunnistan silti saman ajattelun myös itsessäni, sen "Mitähän ne sanovat?" vaikka yllättävää kyllä, minun tai puolisoni valinnoista ei ole kukaan sanonut mitään, lastemme valintoja on kyllä meille suoraan kommentoitu.
Haluaisinkin vinkkejä, miten tukea lapsia näissä ihan normaaleissa asioissa? Mietin myös tiukkasävyisen puhelun ottamista muutamiin koteihin, jos ei tuo jatkuva hiusvärien ym. kommentointi lopu.
Kommentit (2)
Asia ei varmasti tosiaan helppo. Voisiko lapsille yrittää selittää asiaa myös tietynlaisena erilaisuuden hyväksymisasiana tavallaan toiseen suuntaan. Puhua siitä, että yhteisössä olevat lapset on kasvatettu niin, etteivät he itse saa kyseisiä asioita ja ehkä tavallaan opetettukin siihen että asiasta voi kommentoida, jos se kuuluu kyseisen yhteisön kulttuuriin. Tavallaanhan se on tietynlainen oman ajattelumaailman ja elämäntavan suojelemista, että ajattelee ja toimii nuin ja siihen kyseiset huomauttelevat lapset ovat varmastikin kasvaneet. Aika nuorienkin lasten kanssa voi yllättävän monista asioista ja eri tavoin jutella. Se mikä on tärkeää on omaa lasta tukea siinä, että lapsen toiminnassa ei ole mitään väärää ja tämän on nyt näin miten teidän kodissa toimitaan. Ja jutella siitä, että teidän perheellä on teidän perheen tavat tehdä asioita ja muut saavat ajatella ja toimia miten haluavat. Jos asiasta puhuu vanhempien kanssa, kannattaa ennen juttelua ehkä miettiä haluaako oman lapsen olevan kyseisten lasten kaveri, koska vanhemmat ovat usein tosi suojelevia omia lapsiaan kohtaan ja aina ei voi ennakkoon olla varma miten keskustelut kaverisuhteisiin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä nostella vielä, jos joku jaksaisi vastata.
Ap