Omilleen muuttanut lapseni on vähän hukassa arkisten asioiden kanssa. Miten paljon pitäisi auttaa?

Myönnän, mulla on vaikeuksia olla auttamatta ja saatan huseerata liikaa aikuisen ihmisen asioissa. Yritän olla puuttumatta. Hänellä on vaikeuksia hoitaa ajallaan opintoasioita ja työnhakua. Raha-asiansa hoitaa hyvin. Siivoaminen ja sellainen on aivan hakusessa.

Yritän olla muistuttelematta, että hän ottaisi itse vastuun asioistaan. Ajattelen jopa, että kun yhden kerran kaatuu, niin sitten oppii. Olisi helpottavaa kuulla muiden kokemuksia lasten aikuistumisesta ja omien siipien kantamisesta. Kun lapsi muuttaa kotoa, niin yhtäkkiä joutuu opettelemaan tosi paljon asioita, enkä aio häntä aivan yksin jättää niiden kanssa. Omat vanhempani tekivät niin ja olin vuosia aivan hukassa. Pieni kannattelu on minusta vanhempien velvollisuus ja teen sen mielelläni. Rajanveto vain on joskus hankalaa. :)