Mikä sinua ahdistaa nyt?

EI ole tupakkkaa eikä viinaa. Aika matelee.

Asunnottomuus ahdistaa. Ja se, ettei minulla ole entisestä elämästäni jäljellä oikeastaan mitään konkreettista tai edes henkistä.

Ei uskoisi mutta totta se on: Koko korona vuosi olen noudattanut vanhana ihmisenä ohjeistukset ja toiminut niiden mukaisesti.Koska en ole siellä missä kaikki ovat: F.B./ enkä hankkinut äly puhelin.Omat valintani! Olen todella syrjäytynyt ja ulkoistetu sen takia!Kaikkihan esim. aktiviteetitki on etäänä netin kautta F.B,kuin phelut ymm ja sieltä sinne ja sinne ja video yhteydet .Latvaa yrittänyt pitää kasassa yksin yli vuoden kuljeskellut paljon ulkona, yksin säällä kuin säällä.Kirjoja lukemalla.Ainoa kontakti ruoka kaupan kassa päivää ja kiitos!S-postit ovat vanhan aikaisia näille F.B, ystävilleni.Joten kuviini tai kirjeisiini ei vastata.Vain silloin kun on sairaskertomusta heiltä.Joita pitäisi tukea!Jotta ei ahdistaisi tai alkaa ahdistaa .Ovesta ulos .Katsoo luonon puhkeamista.Koivun hiiren korvat, valkovuokot,lesken lehdet .Kaikki jo nähty. Hyvän päivän tutu ulkona väistän.En jaksa heidän valitus kuunella.Asun yksin.Heillä koti ihminen,tai ihmiset: Valitakoon heille.Repuni on täys muiden valtukset.Minu seinät ei puhu minulle.Valittajat katu ,eivät kuuntelee mitä minulle kuuluu!Eivät edes kysy,vaan alkaavat omaa kurjuus paassaa.Toinen en suostu tapaaman henkilöt,jotka ei noudata ohjeistus.Heidän asia.Ei kuulu minulle! Mutta en jaksa heidän vinoa naamaa pihapiiri,tai katu jos kohtaan.Vain siksi noudatan ohjeistus ja kahvia en keittele,tai jää kuntelee heitä.Kai tämä tästä,Täytyy taas vaan lähtee kuljeskelemaan ulos tunteja.Ahdistus katoaa sinne.( ps,anteksi teksi virheet,luki häiriöisenä en näe ne)

Jälkipolvien tulevaisuus aina vain.

Ahdistaa isän alkoholismi ja sen vaikutus äitiin. En voi tehdä mitään. Asun siis omillani mutta silti ahdistaa kun ei voi tehdä mitään.

SItä kun vetäää rauhoittava/uniläääkke ja alkoholia niiiin. Nyt täytyy lopettaa päihteiden käyttö.

Olen loman tarpeessa.

Av palsta.

Jalka katkesi. Kipsi jalassa vähintään heinäkuuhun asti. Mitään ei voi tehdä, ei edes kaupasda käydä itse.

Mua ahdistaa koko ajan, ilman syytäkin. Sairastan psykoottista masennusta ja ahdistuneisuushäiriö on kivana kaverina.

T. Hullu

Tapahtumattomuus. Kaikenlaista yritän puuhata, mutta eipä se tunnu johtavan mihinkään. En millään jaksaisi enää odottaa normaalia elämää. Toki rajoituksia jo puretaan, mutta mieli palaa halusta reissata, kokea livemusiikkia, ryhmäliikuntaa ym.

Tuleva synnytys, laskettu aika on ensi viikolla. Olo on jo tukala, mutta olisin niin paljon mieluummin raskaana vielä toiset 9kk vaikka sitten tämän olon kanssa, kuin synnyttäisin.

Työ ahdistaa, teen etänä ja joka aamu samoja seiniä tuijottelen, siis samat seinät työajalla ja vapaa-ajalla. Ahdistaa nyt superpaljon kun mieheni lomautuspäivällä ja lapseni taas kovassa kuumeessa ja taas pitää aika saada koronatestiin. 15v poika on nyt vuoden aikana käynyt testissä vähintään 6 kertaa jo ennen tätä. Tähän mennessä testit olleet negatiivisiä, mutta mihin on hävinnyt kaikki vastustuskyky yms. Nyt takana siis 2 viikkoa lähikoulua. Tympii vaan, huono aamu.

Ahdistaa kun lasken päiviä,viikkoja tulevaan lomaan. Niin lähellä mutta silti niin kaukana. Olen loppuunkulutettu työni ja erityislapsen hoidon vuoksi joten pieni loma olis ihan paikallaan. Suunnittelin että kesälomalla pidän pitkiä sometaukoja ja vaan nautin arjen hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

Sama kuin ap. Olen ollut koronan takia lomautettuna 50% työajasta (2 viikkoa kuukaudesta). Unohdin ilmoittaa yhden lomautusjakson työkkäriin, luulin että olin sen jo ilmoittanut. Nyt jäi päivärahat saamatta...