Miten toimia "ystävän" kanssa, joka ilmeisesti kaipaa ystävää vain tarvitessaan apua jossakin?

Minulla on vastaava. En enää vastaa puheluihin saati tekstareihin.

No huolehdi jatkossa etukäteen ”muuta” siihen kun tämä ystävä tarvitsisi apua. Varaudu ja keksi valmiiksi muutama kommentti millä kieltäytyä.

Kiitos vinkeistä!

Kuten todettua, en oikein voi lakata pitämästä yhteyttä tähän henkilöön, koska olemme muihin asioihin liittyen paljon tekemisissä.

Olen todella huono kieltäytymään, varsinkaan yllättävissä tilanteissa. Tekstiviesteihin ehtii tietenkin paremmin keksiä tekosyitä vastauksiksi.

Esimerkiksi tänään meidän piti tehdä erästä yhteistä projektiamme, mutta hän tarvitsikin apua oman projektinsa kanssa, johon tuhlasin sitten pari tuntia aikaa omasta ajastani, jonka olisin mielelläni käyttänyt tähän yhteiseen pakolliseen projektiimme tai omaan perheeseeni.

Ap

Herää kysymys, että millä perusteella enää halua kutsua ja pitää häntä ystävänäsi? - Toki voinette jatkaa kavereina tms. mutta ei minusta ystävyys suhde ole oikein ns terve, jos siitä tulee tunne, että on toiselle vain avustaja tai mahdollistaja. Varo, että e joudu hyväksikäyetyksi. - Jos toinen loukkaantuu siitä, että vastaat hänen kutsuunsa tai pyyntöönsä, niin se on hänen ongelmansa ei sinun. Ei ystävyys voi olla sitä että toinen yksinomaisesti johtaisi ja määräisi; sivuuttaen kokonaan tai suuressa määrin tois(t)en toiveet ja mieltymykset.

Sinkkumies     

Itseasiassa otin tämän asian kerran puheeksi tämän ystäväni kanssa. Silloin hän pahoitteli kovasti ja kielsi tahallaan käyttämästä aikaani vaan omaksi hyödykseen (emme tietenkään ihan näillä sanoin keskustelleet asiasta, mutta en nyt kovin yksityiskohtaisesti voi kertoa asiasta, jotten tule tunnistetuksi). Sen jälkeen hän kutsui minut mökilleen päiväksi ja vietimmekin oikein mukavan päivän yhdessä. Se jäi kuitenkin ainoaksi kerraksi, kun tapaamiseemme ei ole liittynyt mitään velvollisuuksia tai hänen auttamistaan asioissa, joten tuli tunne, ettei sekään ele ollut aivan aito. Sen jälkeen on taas tapaamiset olleet aivan ennallaan. Aina niihin liittyy joko pakollisia yhteisiä projektejamme tai hänen auttamistaan omissa projekteissaan.

Ap

Mun ystävä teki jossain vaiheesa sitä että saattoi kysellä mitä teen vaikka lauantaina ja jos sanoin etten mitään ihmeellistä (että voi tulla vaikka kylään tai voidaan keksiä esim. kirppistelyä tms yhteistä tekemistä), saattoi tupata lapsensa hoitoon :o Äkkiä opin vastaamaan vain jotain ympäripyöreää :D

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä!

Kuten todettua, en oikein voi lakata pitämästä yhteyttä tähän henkilöön, koska olemme muihin asioihin liittyen paljon tekemisissä.

Olen todella huono kieltäytymään, varsinkaan yllättävissä tilanteissa. Tekstiviesteihin ehtii tietenkin paremmin keksiä tekosyitä vastauksiksi.

Esimerkiksi tänään meidän piti tehdä erästä yhteistä projektiamme, mutta hän tarvitsikin apua oman projektinsa kanssa, johon tuhlasin sitten pari tuntia aikaa omasta ajastani, jonka olisin mielelläni käyttänyt tähän yhteiseen pakolliseen projektiimme tai omaan perheeseeni.

Ap

Mulla samanlaisia kokemuksia, olin liian kiltti nuorempana, arka sanomaan ei. Lopulta kun opin kieltäytymään, se alkoi sujua aina vaan helpommin. Nykyään saatan sanoa ihan suoraan että sori nyt väsyttää ja löhöän mieluummin sohvalla. Enkä tunne omantunnontuskia enää kummemmin.

Suosittelen sulle, että sen sijaan että keksisit ystävällesi tekosyitä, sanot ihan rehellisesti sen mitä oikeasti aiot mieluummin tehdä. Jos haluat ja on tarve viettää mieluummin aikaa itseksesi tai perheen kanssa, ei sitä tarviitse kenellekkään selitellä miksi se on valintasi. Sinulla vain on halu ja tarve siihen, piste. Jos joku "ystävä" sellaisesta möksähtää, niin ei ole ystävä ollenkaan ja sellaisille voi sanoa hyvästit.

Tuommoinen naapurina on vaikea. Jotain koko ajan teettämässä, suuttuu, jos kieltäytyy.

No suuttukoon. Tässä kenenkään avustajaksi aleta, kun on vain asumaan tultu. Ja satuttu naapureiksi

Ilmoitat, että ei sovi. Syitä ei tarvitse kertoa.

Kurjaa on kaiken lisäksi se, että usein olen auttanut ystävääni ihan "turhaan". Tämä on nyt ihan vertauskuva: hän tarvitsi apua uuden kotinsa puutarhan suunnittelussa ja hoidossa. Minulla on paljon tietämystä kasveista ja kukista työni kautta ja käytin useamman päivän aikaa etsien hänelle sopivia kukkia ja kasveja pihalle ja istuttaen niitä hänen kanssaan. Hän ei kuitenkaan jaksanutkaan hoitaa noita kasvejaan ja niin ne kuolivat nopeasti ja pihamaa oli pian taas täynnä rikkaruohoja. Ja nyt hän jälleen haluaisi apua saman asian kanssa. Sanoin hänelle kasvotusten voivani auttaa, mutten kyllä itse aio olla aktiivinen asiassa, kuten ensimmäisellä kerralla olin. Ja nyt ei oikeastaan tekisi mieli auttaa asiassa enää ollenkaan, on paljon tärkeämpääkin tekemistä ja muitakin läheisiä ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ihan vaan ajan vieton vuoksi eikä siksi, että joku haluaa hyötyä minusta. Mutta koska meillä on eräitä pakollisia yhteisiä projekteja, jotka haluan saada päätökseen joskus, on pakko pysyä sovussa.

Ap

Minulla on ollut tuollainen kaveri. Nykyään, kun pyytää jotakin käytän samoja (teko)syitä, joita hän on itse käyttänyt. En tiedä tajuaako ne samoiksi, toivottavasti. Vähitellen pyynnöt vähenivät ja samalla tapaamiset. Ei harmita.

Mieheni ex-vaimo oli toinen jatkuva avuntarvitsija. ”Ootteko kotona viikonloppuna? Kiva juttu, käykää sitten hoitaa mun lemmikki, illalla myös klo xx.” ”Joo ei käydä, se että ollaan paikkakunnalla, ei tarkoita, että ollaan automaattisesti lemmikinhoitajia. Ihan on sovittu muuta illaksi.” Hän lopetti jatkuvan palvelujen pyytämisen vasta, kun sanoi aivan suoraan, että nyt pitäisi pärjätä itse. Enpä ole kuullut toisesta jolle exän uusi puoliso on ”Ihanaa, minä sain lastenhoitajan!”

Eli vastaus ap:lle: Kieltäydyt vaan jämäkästi. Jos ystävä siitä suuttuu, niin sitten suuttuu. Ilkeä ei tarvitse olla, mutta et myöskään ole hänelle mitenkään tilivelvollinen ajankäytöstäsi.

Mullakin on ystävä, josta ei koskaan kuulu mitään. Ellei sitten itse tarvitse johonkin asiaan apua. Muulloin se olen mä joka soitellut ja laittanut viestiä. Olen nyt päättänyt että en ota yhteyttä enää

Mä olen tolkuttoman huono pitämään ns. huvikseen ilman asiaa vaikka pidänkin ihmisistä. Oon vielä ujo ja perus savolainen tuppisuu, en osaa sujuvasti ja soljuvasti pitää yllä keskustelua.

Siksi usein yritän kun keksiä mieluummin jotain yhteistä puuhaa tai kysyn apua johonkin, että tulee nähtyä jonkun syyn varjolla. Tosi harvoin kaverini kanssa nähdään ns muuten vaan kahvittelun merkeissä, aina keksitään jotain touhuttavaa jossa ei tarvitse koko ajan olla äänessä.

Toimii tosin molempiin suuntiin, nähdään niin harvoin että minäkin autan jos vain voin.

Minä keksin jo kauan sitten lyömättömän keinon sanoa nätisti "ei" pyyntöihin, jotka useimmiten koskivat ompelemista tai muita käden taitoja. Sanoin mekon ompelua pyytävälle kaverilleni, että oikein mielelläni ompelisin, jos hän pitäisi minulle seuraa koko prosessin ajan. Hän oli aidosti järkyttynyt, kun kerroin, että mekon ompelemiseen menisi yhden viikon illat ja yksi tai jopa kaksi viikonloppua (vieraalle kaavoittaminen mukaan luettuna). Kaverini oppi, miten paljon työtä mekko vaatii, ja minä opin, miten kummalliset käsitykset ihmisillä on siitä, miten paljon työtä mekko vaatii. Ja tietysti sen, että seuraani ei kaivata, mutta taitojani kaivataan.

Olen viime vuosina hankkiutunut eroon kaikista ihmisistä, joille olen pelkkä satunnaisesti töihin komennettava palvelija. En ole menettänyt mitään.

Tämän luulisi olevan erittäin yksinkertaista. Ota asia esille "ystävän" kanssa. Seuraavaksi, kun hän pyytää apua, niin vastaa."'Tykkään viettää aikaa yhdessä, mutta välillä tuntuu, että haluat vain apuani eikä seuraani. Tehdäänkö "puutarhahommien" sijaan jotakin muuta."

Jos ystävä suuttuu, niin unohda koko tyyppi. Jos hän taas miettii asiaa ja tajuaa käyttäytyneensä väärin, esim. niin kuin yksi kommentoija sanoi, että hänelle luonteva yhdessäolo voi tarkoittaa touhuamista eikä näe asiaa samasta näkökulmasta kuin sinä. Kenties kokee avusaamisen vain yhdessäolona ja pyyttää sinua lähininä vain mukaan kivaan yhdessätekemiseen, siis hänen mielestään.