Venlafaxinin lopettamisesta yli 2 vuotta, tänään taas sähköiskuja päässä

Kaikki ei pysty lopettamaan ollenkaan tuota lääkettä, kun nuo oireet eivät lopu koskaan :( Lähipiirissä yksi tällainen, ja netistä lukenut monen kokemuksia siitä.

Miten suurta annosta söit ja miten pitkään? Itse lopetin Venlafaxinin (150mg) syksyllä ja oli tosiaan vaikeata.

Mulla ei seksihalut koskaan palautuneet Escitalopramin lopetuksen jälkeen. Söin sitä nuoresta asti vuosia. En saa enää orgasmia ja seksi ei tunnu miltään. Ahdistaa koko asia. Lääkkeet pilasi mun elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Miten suurta annosta söit ja miten pitkään? Itse lopetin Venlafaxinin (150mg) syksyllä ja oli tosiaan vaikeata.

75 mg alle puolen vuoden ajan jolloin sitä alettiin purkamaan hiljalleen melkein vuoden ajan

Minulla meni ehkä 7 vuotta. Tässä yksi päivä tajusin ettei niitä ole ollut vähään aikaan. Hirveä lääke.

Lopetin 3 vuotta sitten. Tulee myös edelleen noita päänsärkyjä missä tekisi mieli lyödä vaan pää seinään koska sekin tuntuisi paremmalta.

Mulla tuli sähköiskuja monta vuotta Sepramin jälkeen. Olen luullut, että se on johtunut lihasjumeista tms. No nyt olen taas kuurilla, joten ei ole sähköiskuja.

Sitalopraamia 4 kuukautta. Nyt 6 vuoden jälkeen en ole vieläkään itseni. Mm. seksihalut vähenivät.

Muistan itse Venlafaxinin lopettamisesta seuranneet sähkärit. Toki myös sen vuoksi paluun tehneet koventuneet paniikkikohtaukset ja dissosiaatio-oirehdinnan(lääkärin mukaan). Hieman Venlafaxinin lopettamisen jälkeen vaihdettiin Escitalopramiin kun todettiin että ilman lääkitystä en pärjää, ja että ahdistus on se joka aiheuttaa minulle masennusta eikä päinvastoin.

Minulla oireiden voimakkuuteen vaikutti se, että päättäessämme Venlafaxinin lopettamisesta elämä tuntui hymyilevän, mutta samaan aikaan exäni suunnitteli hiljaa mielessään eroa, joka konkretisoitui samoihin aikoihin kun lääkitykseni loppui. En muista kuinka usein tai kuinka pitkään sain sähkäreitä mutta tuskin ehkä kahta vuotta kuitenkaan. Voi olla että uusi lääkitys vaikutti siihen.

Yllä mainittiin Escitalopramin vieneen seksihalut. Olen syönyt sitä nyt kymmenisen vuotta enkä ole ollut lähelläkään tilannetta että harrastaisin seksiä, enkä toisaalta ole sitä osannut erikseen haluta. Voi olla että ei sitä sitten enää tarpeeksi osaa kaivatakaan kun on pitkään "ilman", johtuu se lääkityksestä tai ei.

Ite söin 2.5v sitten Sertralinia 2 kk, sen jälkeen en ole saanut orgasmia :(

Lääkefirmat joutuisi viedä oikeuteen. Siis näitähän ei ole mitään tieteellistä aineistoa että satavarmasti tiedettäisiin mihin kaikkeen vaikuttaa. Aivojen pahemmanlaatuista sörkkimistä ja masennukseen ei auta.

Käypä hoito ryhmä on lääketeollisuuden ihmisiä täynnä eli aivan laitonta menoa. Suomessa ei saa edes Korvauksia mistään. Mehiläisen Kopakkala uskalsi sanoa ääneen niin potkut sai.

AP kannattaa alkaa ottamaan d vitamiinia ja esim omega kolmosta. Aivot ovat onneksi muovaituvat ja joskus se menee ohi. Tsemppiä

Aika koukuttavaa kamaa ne lääkärit määrää. Taitais ihan kunnon huumeet olla paljon terveellisempiä.

Todellisuudessa lyhyissä, ohimenevissä ongelmissa perinteinen unilääke tai rauhoittava voisi olla turvallisempi apu. Mutta sitä ei yksikään lääkäri myönnä. Niistä kun tulisi riippuvaiseksi ja olisi tuskaa päästä eroon...

Minulla ne menivät ohi parissa viikossa lopettamisen jälkeen. Itsellä oli myös tuo sama 75mg annostus vajaa puoli vuotta. Erona vaan se että lopetin (ehkä hölmösti) lääkkeet vaan täysin eräänä päivänä ilman mitään vieroitusannoksia.

Up

Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?

Mulle määrättiin työterveydestä Venlafaxinit, kun menin sinne Burn outissa itkemään. Mutta siihen työmäärän ja liikaan tekemiseen ei kukaan puuttunut, vaikka en ollut saanut enää nukuttua pariin vuoteen kunnolla. Mietin välillä, että jos joku olisi sanonut, että "sulla on Burn out, nuku 2kk kotona ja mieti toista työpaikkaa" niin asia olisi hoitunut heti.

Söin kiltisti Velafaxinia ja jatkoin työkuormaa, kunnes kroppa meni rikki. Sitä sitten hoidettiin ja levätessä näin koko kuvion. Vaihdoin työpaikkaa, lopetin Venlan ja elän ihan normaalia elämää, kun sairas työilmapiiri ja taakka on pois.

Vierailija kirjoitti:

Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?

Niin paha masennus, että haluaa tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa lyhyissä, ohimenevissä ongelmissa perinteinen unilääke tai rauhoittava voisi olla turvallisempi apu. Mutta sitä ei yksikään lääkäri myönnä. Niistä kun tulisi riippuvaiseksi ja olisi tuskaa päästä eroon...

Tämä! 1-2 päivää rauhoittavaa ja 10x nukahtamislääke riittää isompaankin shokkiin. Eikä siinä koukutu vielä mihinkään. Mutta siitä pääsee luonnollinen asioiden käsittely käyntiin. Venlafaxiini tekee tahdottomia zombeja, työpolitiikan unelma toki.

Vierailija kirjoitti:

Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?

Eli sinun mielestäsi parempi vaihtoehto on, että ihminen tekee itselleen jotain sellaista joka on hänen ns. "viimeinen tekonsa" sitten vai?

Maailma ei pyöri niin, että me ruvetaan menettämään ihmisiä mt-ongelmien takia joihin eivät ole saaneet kunnollista apua.

Olet oikeassa siinä, että lääkkeet saattavat tehdä ihmisestä "zombin", mutta tässäkin kohtaa painotan sanaa "_saattaa_". Eli mikään ei ole kuitenkaan 100% varmaa, koska jos sulla on 200 vahvuisia buranoita kuukautiskipuihin, niin jollekkin toiselle se ei riitä, koska on paljon pahemmat kuukautiskivut kuin sulla ja voi syödä jopa 600 vahvuisia monta kertaa päivässä, että pystyy olemaan. Tämän tiedän ihan omasta kokemuksesta, että mitkään miedot 200 ja 400 vahvuiset ei riitä. Mä saisin niitä sitten jatkuvasti olla heittämässä naamaan.

Karua, mutta totta. Eikös tämäkin ole sanonta?

Mutta jos halutaan vielä aiheeseen kommentoida, niin monet syövät masennuslääkkeitä ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen. Ja ihan vaan sen takia, että välttämättä keskusteluapu ei aina riitä. Syötä on yhtä paljon, kuin on myös ihmisiä. Ja tämä ei ole mielipideasia, vaan ihan tosiasia. Siitä on turha lähteä veivaamaan, koska ei se siitä paremmaksi muutu.