Haluaisitko muuttaa takaisin syntymäkaupunkiisi?
Miksi haluat? Miksi et halua? Minä haluan. Olen asunut täällä muualla kaupungissa pian 20 vuotta. Kaipaan nykyään hirveästi syntymäkaupunkiini. Koko muu sukuni asuu siellä!!!! Minä ainoa, joka muualla!!! Mieheni ja lapsemme kanssa täällä. Eikä ole miehenkään suku täältä ja hänellä on vain muutama sukulainen ja rehellisesti sanottuna eivät mitenkään mukavia. Minulla suuri todella mukava suku. Koitan saada miehen suostumaan sinne muuttoon, mutta vielä hannaa vastaan. En halua olla enää täällä. Se tuntui kyllä kivalta aikoinaan, mutta olen tajunnut, täällä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Ja vaikka ystäviä on, parhaimmat ovat syntymäkaupungissani.
Kommentit (20)
Mä en ole ikinä edes muuttanut pois syntymäkunnasta.
En miellä sitä kodikseni kyllä mitenkään. Juuret on lähistöllä mutta kyseiseen paikkakuntaan ei mitään siteitä enkä ole siellä asunut kuin muutaman ensimmäisen kuukauden elämästäni. Sitten muutettiinkin toiseen maahan jonka ennemmin ajattelin pitkään "kotimaakseni" mutta sitten kotitunut nyt tänne kolmanteen asuinpaikkaan loistavasti.
En haluaisi. Työni ja ystäväni ovat täällä, eikä vaimo suostuisi muuttamaan.
Siellä olisi luvassa varma työttömyys, virikkeiden ja tekemisen puute, sekä jatkuva kyyläys ja juoruaminen heikäläisten taholta. Yllättäen vastaus on: ei.
En. Olen rakentanut elämäni ja kasvattanut juuret entiseen opiskelukaupunkiini. Tämä on nyt kotini, ja täällä viihdyn.
En. Ei siellä ole mitään tuttua enää. Maisematkin muuttuneet.
Sua vaivaa mielenterveyden häiriö, joka nostalgiana tunnetaan.
Asuvatko sukulaisenne tai puolisonne sukulaiset samalla paikkakunnalla tai lähellä?
En, olen tyytyväinen kaupunkiin, jossa olen nyt yli kymmenen vuotta asunut.
Kun on 35 vuotta asunut muualla, ei ole mitään tarvetta palata.
En. Huonot lapsuus-ja nuoruusmuistot estäisivät paluun.
Asun syntymäkaupungissani. Olen todin asunut myös muualla, mutta paloo kotiseuduille oli vanhempien päätös enkä ole kokenut tarvetta enää aikuisena muuttaa muualle.
En missään tapauksessa. Joskus 12-vuotiaana aloin odottaa päivää, jolloin pääsen sieltä pois. 21-vuotiaana se viimein onnistui. Asuin muutaman vuoden muilla paikkakunnilla ja nyt yli 30v Helsingissä. Kotini on nyt täällä.
Syntymäpitäjässäni on ahdasmieleinen ilmapiiri ja kaikki kyttäävät toisiaan. Kaikki pitää tehdä paikallisten normien mukaan. Vanhempani ovat kuolleet ja ainoa siskoni asuu tuolla paikkakunnalla mutta olen riitaantunut hänen kanssaan. Siellä ei ole minulle enää mitään. Olisi kauhuskenaario, jos joutuisin muuttamaan sinne.
En halua. Entinen kotikaupunki pikkuinen kaupunki, jossa ei ikinä tapahtunut yhtään mitään ja koska ikinä ei mitään tapahtunut ihmiset tuntuivat saavan sisältöä elämäänsä lähinnä juoruilusta. Nyt asun miljoonakaupungissa ulkomailla, tekemistä joka lähtöön ja saa säilyttää yksityisyytensä.
En halua. Siinä on syynsä miksi sieltä muutin pois. Todella ahdistava ja kuppikuntainen paikkakunta. Kaikki muu suku asuu siellä, miehenkin. Me muutettiin veks, kun haluttiin laajempi elinpiiri.
Tässä kaupungissa ollaan asuttu nyt se 20 vuotta, enkä kyllä katso kuuluvani tännekään. Aina ikävöinyt takaisin Helsingin Punavuoreen, jossa asuttiin hetken aikaa lasten ollessa pieniä. Siellä oli koti ja lämpö. Ehkä taas joku päivä.
No siellähän se pitää ihmisen elää ja asua, missa ne työtkin ovat.
Mitä p#skaa sinä höpiset ap?
Saisitteko muka molemma töitä noin vaan, yhtä-äkkiä, sinun syntymäkaupungistasi?
Tyhmää provoilua! Älytöntä.
Mitää tarvetta ei ole muuttaa, mutta ei myöskään syytä miksi en muuttaisi.
Jos esim. vanhempien kannalta olisi parempi, että asuisin lähempänä voisin sinne muuttaa (oman alan työllisyys seudulla kohtuu hyvä) tai saisin sieltä hyvän työtarjouksen.
Tänään tasan 35 vuotta Satakunnassa enpä enää muuta takaisin Etelä-Karjalaan.
En haluaisi, vaikka vanhemmat ja yksi sisarus perheinene asuvat siellä edelleen. Olen paljon onnellisempi täällä pienellä paikkakunnalla.