Miten perheenne lapsista vanhimmat suhtautuvat siihen että se nuorin on aina kaikessa muita aparempi?

Vai semmoinen asetelma. Onnea valitsemallenne tielle.

No tottakai se menee noin, onhan sitä ennen tehty jo 5 harjoituskappaletta! 😄

Minäpä vastaan.

Omassa lapsuudenperheessäni on kolme lasta isoilla ikäeroilla. Olen nuorin, nyt 35-vuotias ja ikäero vanhimpaan sisarukseeni on 15 vuotta, keskimmäinen on 9 vuotta minua vanhempi.

Meidän perheessä näkyy selvästi tuo, että mitä nuorempi lapsi, sitä "menestyneempi". Kyse lähinnä olosuhteista ja persoonallisuuseroista. Molemmat vanhemmat ovat duunareita ja oikeastaan minkäänlaista esimerkkiä minkään korkeamman koulutuksen tai uran tavoittelusta ei ollut. Meillä luettiin kyllä kotona paljon ja vanhemmat on sivistyneitä, mutta kyllä se duunaritausta näkyy edelleen kaikessa.

Kun vanhin sisarus oli teini, ei vanhemmilla ollut kauheasti ylimääräistä rahaa, kun kerrostalokämppää lähiössä piti maksaa pois. Kun keskimmäinen oli teini, oli lama ja perheen rahat tiukilla sen takia. Kun itse olin teini, vanhempien asuntolainat ja muut oli ainakin enimmäkseen jo maksettu ja rahaa jäi jo muuhunkin kuin vain välttämättömimpään.

Vanhin sisaruskseni ei välittänyt koulusta. Peruskoulun raapi kasaan jotenkuten, kävi kymppiluokan ja pääsi sieltä amikseen. Juuri kun hän oli alkanut saada jalkaa oven väliin työelämään, tuli lama ja työttömyys. Elämältä putosi pohja, siihen päälle pieni mielenterveysongelma ja se johti siihen ettei vanhin sisarukseni ole tehnyt töitä kuin satunnaisia pätkiä. Neljä lasta eri miesten kanssa, sinkku.

Keskimmäinen sisarukseni pärjäsi koulussa hieman paremmin ja lama kohteli vähemmän tylysti, koska hän oli pahimman laman aikana vielä koulussa. Keskinkertaisen koulumenestyksen ja varmaan vähän laiskuuden ja esimerkinpuutteenkin takia hän ei kuitenkaan ikinä päässyt jatko-opintoihin käsiksi, vaikka kävi kuitenkin lukion. Meni lopulta ammattikouluun vielä lukion jälkeen, ja nykyisin hänellä on perhe ja vakituinen työpaikka.

Oma tilanteeni on aina ollut paljon parempi kuin sisarusteni, ihan puhtaasti sen takia, että vanhempieni taloudellinen tilanne oli huomattavasti parempi kuin sisarusteni ollessa nuoria. Kotona ei ollut sellaista stressiä ja painetta taloudellisesti kuin sisarusteni nuoruudessa ja vanhemmilla jäi varmasti enemmän kapasiteettia myös minun koulumenestyksestäni huolehtimiseen. Minä pääsin lapsuudessani ja teininä pari kertaa käymään ruotsinlaivalla. Kerran oltiin Lapissa jossain isän ammattiliiton vuokramökillä laskettelemassa. Minäkään en päässyt siis nauttimaan mistään kroisoksen rikkauksista ja kotitöitä piti tehdä viikkorahan eteen ja kotiintuloajoista pidettiin kiinni, mutta silti sanoisin, että oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli helpompaa ja parempaa etenkin verrattuna vanhimpaan sisarukseeni.

Pärjäsin koulussa hyvin, menin yliopistoon ja nyt olen ollut jo vuosia hyvin palkatussa "siistissä sisätyössä". Parisuhde on ollut vakaa jo yli 10 vuotta ja oma elämäni on ollut kaikin puolin tasaista.

Vanhin sisarukseni on tästä kaikesta katkera. Jo silloin kun vielä asuin vanhempieni luona, hän toi usein esiin sen että olen päässyt kaikessa liian helpolla. Hän suuttuu milloin mistäkin, mutta kaikki palaa aina lopulta siihen, että minä olen hänen mielestään saanut kaiken kultalautaselta tarjoiltuna. Tästä tulee piikittelyä jatkuvasti, vaikka elämäntilanteeni on seurausta omasta ahkeruudestani koulussa. Ja toki olosuhteista, eli siitä vanhemmillani oli enemmän kapasiteettia pitää huolta, että luin kokeisiin. Olosuhteisiin en itse kuitenkaan ole voinut vaikuttaa.

Vanhimman sisarukseni kanssa välit ovat viileät, mutta keskimmäisen kanssa välit ovat läheiset. Myös vanhimman sisarukseni lasten kanssa välit ovat nykyisin läheiset, kun lapset ovat sen verran vanhoja, ettei sisarukseni ei enää voi olla välissä pyrkimässä pitämään minua etäällä. Minua huono suhde vanhimpaan sisarukseeni surettaa, mutta en tiedä, mitä enemmän voisin enää tehdä, monenlaista on kokeiltu vuosien varrella.