G: Kateelliset sukulaiset - onko jollakin?

olen ns. mennyt rikkaisiin naimisiin, ja nyt olen jonkinasteinen hylkiö, josta luullaan että koko kaveripiirini koostuu vaan jostain jormaolliloista enkä enää voi muiden kanssa edes suunnilleen jutella :(. Ovat kyllä niiiiiin väärässä kuin olla voi.

kun hän on lapsilleni tärkeämpi mummi. Miksihän näin on?

meihen veli ja sen vaimo.



väittävät etteivät ole TOSIAANKAAN kateellisia mutta loukkaantuvat jos vaikka sanon että isäni on ostanut jotain esim. uuden auton. luulevat että leuhkin isäni rahoilla.



mä en ymmärrä miten isäni rahat vaikuttavat minuun. isäni ei sitä paisti ole mikään rikas. on kovalla työllä rahansa ansainnut.



kai niit vaan ärsyttään kun jollakin ei tee rahan kanssa tiukkaa.

meillä itsellä on kylläkin tosi tiukilla talous talo ja yrityslainoineen

Jostain syystä anoppi on ottanut asiakseen hankkia kaiken sen, mitä meidän lapsilla on ja ylikin oman tyttärensä perheelle. Esimerkki: omalla lapsellani on kaunis mekko tai talvohalari. Anoppi kysyy tarkan ostopaikan ja "tadaa" seuraavalla viikolla tyttärensä lapsilla on samat. Samoin käy lelujen kanssa ja kodin sisustuksen kanssa. Astiat, verhot jne. on matkittu suoraan meiltä. Minua naurattaa lähinnä ja miehen sisko vähät välittää sisustuksesta tai lasten vaatetuksesta eli ottaa mielellään tavarat vastaan. Anoppi nuuskii meille tullessaan heti kaikki uudet tavarat "mistä on? oliko kallis?". Ilmeisesti kokee, että miehen sisko jotenkin kokee jäävänsä jostain paitsi (tai olisi onnellisempi), jos meillä on tasan samat tavarat. Anoppia taitaa myös harmitta, että lapsemme saavat minun suvultani paljon lahjoja, mutta miehen siskon perheelle vain anoppi ostaa kaikkea (kälyni miehen suku ei pidä yhteyttä).

Tosin tekee tätä samaa kaikille lapsilleen, eli kaikille hankitaan samat tavarat, usein myös itselle.

Oudointa oli kun anoppi oli yrittänyt painostaa tytärtään hakemaan samaan työpaikkaan, jossa minä olin töissä (!)

Jostain syystä anoppi on ottanut asiakseen hankkia kaiken sen, mitä meidän lapsilla on ja ylikin oman tyttärensä perheelle. Esimerkki: omalla lapsellani on kaunis mekko tai talvohalari. Anoppi kysyy tarkan ostopaikan ja "tadaa" seuraavalla viikolla tyttärensä lapsilla on samat. Samoin käy lelujen kanssa ja kodin sisustuksen kanssa. Astiat, verhot jne. on matkittu suoraan meiltä. Minua naurattaa lähinnä ja miehen sisko vähät välittää sisustuksesta tai lasten vaatetuksesta eli ottaa mielellään tavarat vastaan. Anoppi nuuskii meille tullessaan heti kaikki uudet tavarat "mistä on? oliko kallis?". Ilmeisesti kokee, että miehen sisko jotenkin kokee jäävänsä jostain paitsi (tai olisi onnellisempi), jos meillä on tasan samat tavarat. Anoppia taitaa myös harmitta, että lapsemme saavat minun suvultani paljon lahjoja, mutta miehen siskon perheelle vain anoppi ostaa kaikkea (kälyni miehen suku ei pidä yhteyttä).

Miehen sisko on myöntänyt olevansa meille kateellinen (anopilta olen kuullut) lähinnä siitä, että avioelämämme on onnellista ja lapsemme käyttäytyvät niin hyvin julkisilla paikoilla (omansa ovat todella villejä, koska heillä ei myöskään ole sääntöjä kotona). Viimeksi hän oli kateellinen lapseni hyvästä ryhdistä (!). Mistä milloinkin. On sellainen tyyppi, joka ei näe koskaan mitään hyvää omassa elämässään, joten käyttää energiansa muiden kadehtimiseen. Tapanaan myös vaikertaa tyyliin "hyvähän teidän on, kun teidän lapset on luonnostaan niin helppoja" tai "hyvähän teidän on noilla palkoilla" tai "kyllä sä pääset helpolla, kun sulla on noin osallistuva mies". Joopa joo. Ei se helppoa ole aina meilläkään, mutta en viitsi ihan turhastakaan valittaa. Mitä nyt kateellisista sukulaisista ;).

mieheni on piireissä ja saan huomata olevani yksin, jos tarvitsen apua-

tutu kai luulevat että ostan rahalla avun aina

Asunnosta, työtilanteesta, ulkonäöstä, lasten lukumäärästä, elämänasenteesta...



Huvittavinta tässä on se, ettei minun elämäni edes ole mitään täydellistä. Vaikeuksia ja suruja on siinä missä muillakin.