Eläinsuojelutyöntekijät, miten siedätte löytökissojen loismatojen häätöoperaatiota turvakodeissa?

Ei koskaan, ei edes vetäessä lapamatoa koiran takapuolesta.

Elämä on.

Enemmän niitä matoja näkee ulosteessa kuin oksennuksessa.

Ei tule itselle oksennus vaan harmittaa pienen kisun puolesta. Etenkin jos kyseessä on pentu, joka on saanut madot emoltaan ja jolla on yskä johtuen keuhkomadoista.

Sen sijaan väiveitä häädettäessä alkaa itseäkin kutittamaan vaikka ne eivät voi tarttua ihmiseen.

Jäi nyt lisättyä aloitukseeni myös niissä löytökissojen ulosteiden seassa olevat loismadot, yäks!!! Siis itse en voisi tehdä päivääkään tuonkaltaista duunia oksentamatta, mutta onneksi mun ei tarvitsekkaan. 

Ap. 

P.S. Näin aikoinaan vielä asuessani alkukodissani lapsena ollessani ihan tarpeeksi niitä maatiaiskissojemme peräpäästä roikkuvia valkoisia madon pätkiä, semmosia sentin pituisia hännän sisäpuolella roikkui ja pyllyn reiästä.  Äitini kyllä matolääkkeet antoi säännöllisesti kissoillemme, mutta sehän se kun ulkona käyskentelivät kaiket päivät, ja söivät myös kalan perkeet jne.

Hyi hitsi kun puistattaa kertakaikkiaan , kun muistelen omia kissojani elämäni varrelta, ja niiden valkoisia matoja, joita roikkui kissan hännästä ja ulostereiän lähellä.

Onkohan nykyajan kissoilla lainkaan loismatoja, jos niille ei anna raakaruokaa, vaan kypsennettyä sapuskaa, ja sitten ei vissiinkään tule matoja teollisesti valmistetuista purkkiruoista mitään matoja kissoille, vaiko, en tiedä?  Tarvitseeko kokonaan sisäkissaa ensinkään madotuslääkitä, jos se ei ulkoile lainkaan,eikä syö esim. raakaa jauhelihaa tai kypsymättömiä kaloja?

Yäks, kun ihmiselläkin on joskus joillakin kihomatoja, ja etenkin pikkulapsilla, ja nehän tarttuvat herkästi lapsien keskuudessa.

Nekin inhottaa ihan tarpeeksi.