Sherlock Holmes ja Kuolevan etsivän seikkailu (itse suomennettu englanninkielestä)
Kirjoittanut - A. C. Doyle 1913
Suomentanut - minä 2021
Public domain since 2009
Kronologista taustaa: John Watson meni 1888 naimisiin Mary Morstanin kanssa pian Neljän Merkit -tapahtumien jälkeen ja muutti pois Baker Streetin asunnosta. Holmes piti silti yhä saanöllistä yhteyttä Watsoniin kunnes vuoden 1891 tapahtumista Watsonilla on merkintöjä vain kolmesta tapauksesta. Kuolevan etsivän seikkailu asettuu ajallisesti John Watsonin avioliiton toisen vuoden ajalle.
_ _ _
Osa 1 : Lontoon kärsivällisin vuokraemäntä
Sherlock Holmesin vuoraemäntä, rouva Hudson, oli kärsivällinen nainen siinä mitä tulee siihen, että hänen asuntoonsa ensimmäisessä kerroksessa tunkeutui useita kertoja yksittäisiä ja ei-toivottuja vieraita, ja tämän lisäksi vielä myös siinä että hänen merkittävä vuokralaisensa osoitti eksentrisyyttä ja säännöttömyyttä elämässään, mikä on ehdottomasti koetellut rouvan kärsivällisyyttä.
Holmesin uskomaton epäsiisteys, riippuvuus musiikista outoina aikoina, ajoittainen revolveriharjoittelu asunnossa, oudot ja usein pahanhajuiset tieteelliset kokeet, sekä hänen ympärillään roikkuva väkivallan ja vaarojen ilmapiiri tekivät Holmesista pahimman mahdollisen vuokralainen Lontoossa.
Toisaalta Holmes maksoi vuokran erittäin ruhtinaallisesti, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö kyseisestä taloa olisi voitu ostaa kokonaan itsellemme niillä rahoilla, jonka Holmes maksoi huoneistostamme niinä hänen kanssaan viettäminäni vuosina.
Vuokraemäntä kunnioitti vuokralaistaan mitä syvintä eikä koskaan uskaltanut vastustaa Holmesia, vaikka tämän menettelytavat saattoivat näyttää erittäinkin hurjilta. Hän myös oli Holmesille äidillinen, sillä tämä oli huomattavan ystävällinen ja kohtelias naisille. Sillä vaikka Holmes koki vastenmielisyyttä ja oli epäluuloinen naissukupuolta kohtaan, hän oli heille aina ritarillinen vastinkumppani.
Tuntien kuinka aitoa vuokraemännän kunnioitus oli Holmesia kohtaan, kuuntelin hartaasti mitä hänellä oli kerrottavana, kun hän tuli käymään luonani avioliittoni toisena vuonna ja kertoi minulle siitä surullisesta tilasta, johon ystävä rukkani oli vajonnut.
_ _ _
Jatkuu myöhemmin jos kohtalo sallii...
Kommentit (4)
Joo, aika raskasta luettavaa juuri tuon lauserenketeiden suoraankääntämisen vuoksi.
Ihanaa, että nyt pääsee taas jatkamaan tarinan suomentamista tauon jälkeen. Tässä pari päivää oli IP estetty kuten ennalta arvelinkin käyvän.
Ap
Osa 2 : Etsivä vuoteen omama
"Hän tekee kuolemaa Dr. Watson," rouva Hudson sanoi. "Kolme päivää hän on ollut vuoteen omana ja en usko, että hän kestää enää päivääkään. Hän ei ole antanut minun kutsua apuun lääkäriä, mutta tänä aamuna kun näin miten luut työntyivät hänen kalpeista kasvoistaan ja ne lasittuneet silmät tuijottivat minua, en enää kestänyt sitä. Joten minä sanoin hänelle, 'Luvallasi tai ilman herra Holmes, minä menen nyt hakemaan tohtoria tällä samaisella hetkellä!' ja 'Olkoon se sitten Watson,' oli hän vastauksensa. Mutta en tuhlaisi tuntiakaan enempää palatakseni hänen luokseen tai emme pian ehkä näe häntä enää elävien kirjoissa."
Olin tästä kauhuissani, sillä en ollut aiemmin kuullut sanaakaan hänen sairastumisestaan. Joten tarvitsematta pyytää, kiskaisin takkin niskaani ja painoin hattuni päähän. Ja kun me ajelimme takaisin Baker Streetille, kyselin rouva Hudsonilta tarkempia yksityiskohtia.
"On niin vähän mitä voisin kertoa teille, herra Watson. Tiedän että hän työskenteli Rotherhithen joenranta kujilla erään tapauksen parissa ja sieltä palatessaan kotiin oli Holmes tullut sairaaksi. Viime keskiviikkona siinä joskus iltapäivän aikaan hän kaatui sänkyynsä eikä ole noussut ylös sen jälkeen taikka edes syönyt ja juonut mitään näiden viimeisten kolmen kuluneen päivän aikana."
"Herran tähden! Miksi ette heti kutsuneet tohtoria?"
"Koska hän ei halunnut tohtoria, herra Watson. Ja sinäkin tiedät kuinka määräilevä Holmes on, joten en uskaltanut vastustaa hänen tahtoaan. Mutta nyt hänellä ei ole kauaa enää keskuudessamme kuten tulette pian huomaamaan itsekin kun silmäilette häntä."
Ja hän todellakin oli valitettava näky. Vaikka sumuisen marraskuun hämärässä valossa sairashuone oli synkkä paikka, niin kaikessa kousallisuudessaan hänen kasvojensa toivoton ilme sai sydämeni pysähtymään.
Holmesin silmät olivat lasittuneet kuumeesta, hänen kummallakin poskellaan virtasi hiki ja tumma kuori reunusti hänen huuliaan. Hän oli asettanut heikot tärisevät kätensä peitton päälle ja hänen äänensä oli käheä ja katkonainen. Hän lepäsi täysin alakuloisena vuoteellaan kun tulin huoneeseen, mutta näkemiseni toi valoa hänen silmiinsä.
"Watson, näyttää siltä pahuuden päivä on langennut yllemme," hän sanoi heikolla äänellä, mutta omalla vanhalla välinpitämättömällä asenteellaan.
"Mutta hyvä ystäväni!" Minä huusin lähestyessäni häntä.
"Peräänny! Peräänny heti paikalla!" hän sanoi saman tien terävällä käskevällä äänellä jollaista olin tottunut kuulemaan vain sodassa. "Jos vähääkään lähestyt minua Watson, niin minä käsken sinut ulos talosta."
"Mutta miksi ihmeessä?"
"Koska haluan niin. Eikö se muka riitä?"
Rouva Hudson oli kyllä ollut aivan oikeassa. Sherlock oli paljon aiempaa määräilevämpi. Sen takia teki vielä enemmän sääli nähdä hänen uupunut tilansa.
"Haluan vain auttaa sinua," minä yritin selittää.
"Tarkalleen! Autat minua parhaiten tekemällä kuten sinua pyydetään."
"Varmasti, Holmes."
Se sai auttoi Holmesta leppymään.
"Ethän ole vihainen?" Hän kysyi minulta hengittäen raskaasti.
Ja piru vieköön, miten edes voisin olla vihainen kun näin miten hän makasi ahdingossaan siinä edessäni?
"Se on sinun tähtesi, Watson," hän puuskutti.
"Minunko tähden?"
"Minä tiedän hyvin mikä minua vaivaa. Se on sumatralainen kuume tauti - vaiva, josta hollantilaiset tietävät meitä paremmin vaikka eivät hekään ole siitä täysin ajan tasalla. Se kuitenkin on varmaa, että tauti on tappava ja erittäin helposti tarttuva."
_ _ _
Ja jatkuu taas myöhemmin jos kohtalo sallii...
Lauserakenteita voisi vielä vähän hioa, kaikkea ei kannata kääntää suoraan sanasta sanaan.